Suhteen jälkeen väleihin?

Jatkaa kavereina on usein sellainen fraasi vaan jolla yritetään pehmentää eroa toiselle osapuolelle tai itselle.

Ero on ero. Ellei lapsia ole, ei sinun TÄYDY tehdä mitään. Itse sanoisin, että eron jälkeen pitääkin olla aikaa, jolloin ei olla yhteydessä. Silloin päästään kunnolla eroon, eikä tule ylimääräistä säätämistä. Joillakin tämä aika on kuukausi, joillakin vuosia.

Jos ns. erokeskustelu käyty, miksi ottaa vielä yhteyttä? Tätä en tajua. Minun muutamat exäni ovat ottaneet toistuvasti yhteyttä eron jälkeen, vielä halutaan uudelleen ja uudelleen keskustella mikä meni pieleen. Mulle riittää yksi keskustelu ja sen jälkeen voi alkaa kasaamaan rikkoutunutta sydäntä. Miksi pitäisi olla edes kaveri exän kanssa. Vaikka kuinka tunteet exää kohtaan olisi kuolleet, silti en koe tarpeelliseksi olla häneen yhteydessä. En haluaisi kuulla hänen mahd. treffeistään tms. Vaikka ero tapahtuisi kuinka sulassa sovussa tahansa, miksi heilastella exän kanssa edes kaveri mielessä. Itse haluan lähelleni sydän ystäviä joille voin jakaa "kaiken", tietyt rajat asioiden jakamisessa siis kertomisessa on kuitenkin jos kyseessä on ex.

Se, että voiko eron jälkeen jatkaa ystävinä ei ole ihan yksinkertainen kysymys. Siihen ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Eniten on tietenkin kiinni siitä, mitä kumpikin haluaa. Varsinkin jos ero on ollut vaikea, ei ole mikään ihme jos toinen tai kumpikaan ei halua pitää yhteyttä. Tai vaikka ero olisi sujunut helpostikin, voi tuntua helpommalta olla pitämättä toiseen yhteyttä. Etäisyys auttaa rakentamaan elämää uudestaan ilman toista.

Joskus käy niinkin, että eron jälkeen ihmiset jatkavat ystävinä. Se on hienoa, ketkä siihen kykenevät. Harva ihminen tuntee toista niin hyvin kuin puoliso. Ei se häviä mihinkään eron myötä, ellei sitten ajan kanssa etäisyys kasva.

Silti, kun ero on päällä, silloin on ehkä viisainta kummankin antaa toiselle etäisyyttä. Ei ystävyys synny pakottamalla tai päättämällä, vielä vähemmän silloin kun eron takia ollaan vereslihalla. Silloin tarvitsee aikaa olla erillään toisesta. Jos myöhemmin ystävyys on syntyäkseen, se syntyy sitten.

Vilppu H.
pappi

Minulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta. Ensimmäisestä on myös tytär, joten X1 on isä.
Eron syitä en ala selvitellä,mutta jo ennen lopullista eroa tein miehelle selväksi, että en ole hänen puolisonsa mutta lapsi on yhteinen! Niinpä hänellä oli ja isän oikeudet velvollisuudet. Ja hyvin on sujunut. Eron jälkeen oli kausi jolloin hän oli hyvin katkera minulle,mutta löydettyään uuden, asiat tasoittuivat ja me olemme todella puheväleissä ja pystymme olemaan... no jos ei ystäviä niin kaksi sivistynyttä ihmistä jotka sopii samaan huoneeseen samaan aikaan. Pystymme puhumaan ja nauramaan yhdessä, ja lapsen asiat ovat meidän kummankin asioita.
Sitten löysin uuden minäkin. Olimme yhdessä 6 vuotta vaikka koko ajan minussa jokin kalvoi ja hankasi .Ei miehessä mitään vikaa ole, en vain tuntenut oloani ja elämääni hyväksi.
Joten loppui sekin suhde. Onneksi yhteisiä lapsia ei ollut. Tämän jälkeen olemme asuneet eri kaupungeissa, mutta väleissä on pysytty. Ei tässäkään nyt mistään ystävyydestä ole kyse, mutta sama tilanne kuin X1 kanssa, puhevälit ja hyvin toimeen tullaan! Tosin tälleX2:lle jouduin aluksi tekemään täysin selväksi,että todellakaan mistään enemmästä ei kannata edes haaveilla.
Meillä on yhteisiä tuttavia ja ystäviä. Pidän todella paljon hänen perheestään, siskosta perheineen ja muista. En käsitä miksi katkeruutta pitäisi kantaa? Olemme kaksi ihmistä jotka tulevat hyvin juttuun tällä tasolla, parisuhde vain ei toimi. Lisäksi tyttäreni tarvitsee isän, ja hänellä on hyvä olla kun vanhemmat eivät riitele.
Kai minussa sitten on jotain perustavaa laatua vialla, kun en osaa "vihata" kumpaakaan X:aa? Mutta kun hemolemmat ovat olleet ja ovat mukavia lämminsydämisiä ihmisiä, jotka mielelläni pidän elämässäni. Ja he todennäkïsesti minut koska näin on menty. Sanottakoon, että X1 uusi puoliso yritti aluksi kaikin tavoin katkaista miehen suhteet minuun ja jopa lapseen. Mies ei onneksi siihen suostunut vaan piti päänsä. Nyt emme ole uuden kanssa missä väleissä,mutta siedettävässa tilanteessa.
Itse en uutta suhdetta aio aloittaa. Olen hyvin itsenäinen nainen, ja viihdyn loistavasti lapsen kanssa kahden ja yksin. Ihmissuhteita on ja ihmisiä ympärillä. En kaipaa ketään tähän vuorokauden ympäri päivästä toiseen kuukaudesta toiseen vuodesta toiseen.... ahdistaa koko ajatus!

Erosin juopottelevasta ja vieraissa hyppineestä eukosta 6 vuotta sitten, ja olen sen jälkeen elänyt niin kuin ex-eukkoa ei olis ikinä ollutkaan! Nyt asia pullahti mieleen tätä viestiketjua lukiessani....

Itselläni 3 x pidempi suhde takana ja kahden kanssa kavereita. Toisen kanssa yhteinen lapsi, joten senkin takia pysyimme paremmissa, kuin hyvissä väleissä ja aina sanommekkin, että tulemme kavereina paljon paremmin toimeen, kuin koskaan pariskuntana ja toisen kanssa vuosien saatossa se kaveruus on löytänyt tiensä takaisin ja juuri viikonloppuna kävimme pitkät henkevät keskustelut, koska hän on minun kaverini ja nykyisen ex-mieheni nykyinen ystävä. Tämän hetkinen ero on vasta niin tuore, että vaikka itse haluaisin pysyä ystävinä, koska hän minut tällä hetkellä parhaiten varmasti tuntee, niin miehestä en tiedä onko siihen. Eron tullessa jopa sanoin, että mielummin eroan ystävästäni ja pidän hänet ystävänä, kuin se, että väkisin pidän hänet parisuhteessa ja kohta ei ole ystävyydestäkään enää tietoakaan. Näin todella toivon, että asia tulee toimimaan, mutta saapa nähdä kuinka käy.
Mielestäni on hienoa, mitä enemmän tärkeitä ihmisiä, vaikka ei parisuhteessa enää oltaisikaan, on elämään saanut kerättyä. Ja joka tapauksessa se ex on niitä ihmisiä, joka varmasti sinut hyvin tuntee ja jonka kanssa on jo paljon yleensä elämää jaettu, joten miksi potkia toinen kokonaan elämästä pois, miksi ei voisi pitää häntä ystäväpiirissä, jossa varmasti ei koskaan ole liikaa väkeä?

Exän kanssa oli 8 vuotta kestänyt suhde. Suhteesta yksi lapsi. Ensimmäisinä vuosina eron jälkeen pidimme jonkin verran yhteyttä, jo lapsenkin vuoksi. Usein seurauksena oli vain riita.

Nyt olen ollut jo vuosia avioliitossa hyvin toisenlaisen ihmisen kanssa kuin tuo exäni. Exän olen tavannut vain pari kertaa nyt jo aikuisen lapsemme juhlissa. Muuten emme ole missään tekemisissä. Osoitteen tiedän, sillä exä asuu edelleen samassa asunnossa, josta minä aikoinaan lähdin lapsen kanssa, mutta en siellä ole koskaan edes käväissyt lähtöni jälkeen. Nykyistä puhelinnumeroa en tiedä, ei ole mitään asiakaan.

Exä kuului elämääni kauan sitten. Asumme eri puolilla maata. Jos odottamatta tapaisin hänet, häkeltyisin. Jotenkin hirveän tuttu ihminen, mutta silti täysin vieras, ei mitään yhteistä. Olimme alun pitäenkin eri maailmoista.