mitä tai mihin aika kauteen

esihistorialliseen koska näytänkin neanderdalilta

Yksi kaunis tyttö/nainen sanoi kerran että on haaveillut aina että olisi voinut elää intiaanina amerikan mantereella ennen kuin valkoiset pilasivat sen, olin aikalailla samaa mieltä silloin varsinkin kun yksi vanha intiaaniuskomus toteutui hänen kohdallaan ja niinpä taidan olla nytkin vaikka toki myös joku 50- tai 60-luku viehättävät myös.

40-luvulle, sotilaiden joukkoon.

Nykyaikaan, missään muussa aikakaudessa en uskoisi pärjääväni. Menneet vuosisadat, etenkin keskiajasta taaksepäin ovat olleet käsitykseni mukaan turhan rajua menoa ja olisin niissä tohinoissa kyllä jäänyt saman tien jalkoihin. Myös ajatus itsestäni elämässä jossain 1800-luvun agraari-Suomessa tällaisena hiljaisena ja sosiaalisesti kömpelönä nössönä olisi aika ahdistava.

Hassua, just eilen mietiskelin hieman samankaltaista juttua. Tai se lähti siitä, kun mietin niitä ihmisiä, jotka ihan tosissaan uskovat sielunvaellukseen ja entisiin elämiin jne.
Tuli vain mieleeni, että jos sellainen olisi totta, niin minä olen sitten varmaan ollut entisissä elämissäni usein mies ja sotilas.

Jos taas nyt tämä nykyisen elämän tomumaja pitäisi johonkin toiseen aikakauteen sijoittaa, niin tahtoisin kyllä elää 1920- ja 1930-luvun. Oli kyllä jännää aikaa monella tavalla.

Heti mietin musiikin kannalta asiaa. Eli olisin halunnut olla teini tai nuori aikuinen 60-luvun lopulla, silloin kun musiikki alkoi olla mielestäni parhaimmillaan. Heavy metal, hard rock, Woodstock. Periaatteessa vielä 80-luvun tukkahevi oli vielä hyvää, mutta ei nyt ihan niin. Sen lisäksi 60-luvun lopulla autot oli hienoja, etenkin jenkkiautot. Onhan tää nykytekniikka ihan hienoa, mutta en oikein jaksa innostua. Ennen oli teknikka jotenkin niin mekaanisempaa ja keep it simple- meininkiä.

Jos olisin syntynyt vaikkapa 1944, niin olisi varmaan ollut aika jepa.

Olisin 6-vuotias v. 1950, kun talouskasvu raketoi ennennäkemättömästi ja yhteiskunta modernisoitui, mutta lapsille (myös tytöille) annettiin vielä tervehenkinen kasvatus.

Olisin 16-vuotias 1960, kun yhteiskunta lähti vapautumaan ja nuoret pääsivät nauttimaan nauttimaan uudesta materiaalisesta yltäkylläisyydestä ja mukanaantuomasta kulttuurista. Pidän kaikesta avantgardesta, joten 60-luvulla olisin varmasti tullut hyvin toimeen joidenkin hippien, radikaalien tiedemiesten tai varhaisten tietokonehakkerien kanssa.

Olisin 26-vuotias 1970, kun 60-luvun feminismi lähti leviämään alakulttuurista yhteiskuntaan. Olisin luultavasti löytänyt kivan emännän itselleni, ja voisin valkoritarimaisen hyväksyvästi myhäillä pitkin 70-lukua, kun nuoret naiset ympärillä huutelisivat miesvihaa. Lisäksi yhteiskunnan turvaverkko olisi lujittumassa äärettömästi, saisin niin hyvät duunit ja työsuhde-edut ja eläkkeet ja infrastruktuurin ympärille, että en pistäisi pahakseni.

Olisin 36-vuotias 1980. 80-luvulla minua odottaisi juppien materialismi, jolle voisin nyrpistellä nokkaa nelikymppisenä perheenisänä Volvossani, matkalla kesämökille veneilemään Flipper-veneelläni ja paistamaan amerikkalaisessa, käsityönä tehdyssä jättipallogrillissä filettä. Korjaisin grillin äärellä shortsejani, jotka valuvat paksun, seteleistä pullottavan lompakkoni painosta, ja huokaisin jupeista kertovaa radio-ohjelmaa kuunnellessani, että "Ei me vaan 60-luvulla oltu tuollaisia, meillä oli tärkeitä asioita ajettavana"

Pakko se kai ätmin on tätä aikaa kuitenkin arvostaa. Ei hylkää vanhemmat ja heimo kun et selviä miehistymisriitistä tai edes uskalla osallistua, ihan kohtuullisesti maksetaan vaikkei töihin olekaan tekijäksi. Tuskin olis hengissä selvinnyt kovin kauan sitten saati että olis "oma" kämppä