Ollaan seurusteltu melk. 4 vuotta, ei päivääkään saman katon alla, nähty keskimäärin muutamana päivänä viikossa. Tällä hetkellä etäsuhteessa, eli näkemisiä harvemmin. Itse 25 ja mies 32. Keskusteltiin tulevaisuudesta, oli sen verta nihkeää, ei kuulemma vielä vuosiin näkisi yhteen muuttoa eikä muitakaan sitoutumisen askelia.
Se oli viimeinen tippa. Päätin että kiitti mulle riitti, et oo mun kanssa tosissaan. No tässä eroa puuhattu pari päivää nyt. Oltiin jo menossa eri teille kun mies ilmoitti että no voidaan mennä heti kihloihin. Ja naimisiin muutaman vuoden päästä kun valmistun.
Mitenhän tälläiseen pitäisi suhtautua? Että pakon alla suostuu sitoutumaan? Tulee semmonen olo että painostan miehen naimisiin, ei kovin romanttistakaan.. käykö tässä niin että minä lopulta se iso paha ämmä joka painosti mies poloisen alttarille?
Se oli viimeinen tippa. Päätin että kiitti mulle riitti, et oo mun kanssa tosissaan. No tässä eroa puuhattu pari päivää nyt. Oltiin jo menossa eri teille kun mies ilmoitti että no voidaan mennä heti kihloihin. Ja naimisiin muutaman vuoden päästä kun valmistun.
Mitenhän tälläiseen pitäisi suhtautua? Että pakon alla suostuu sitoutumaan? Tulee semmonen olo että painostan miehen naimisiin, ei kovin romanttistakaan.. käykö tässä niin että minä lopulta se iso paha ämmä joka painosti mies poloisen alttarille?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiväthän asiat muutu siitä mitenkään vaikka kihloihin menisitte yhtä etäällä olette ja yhtä harvoin tapaatte. Se voi olla sellainen viimeinen keino pitää toisesta kiinni ja toteuttaa edelleen suhdetta sen oman tahdon mukaisesti. Kannattaa uskoa mitä hän on sanonut aiemmin, se on se tulevaisuutenne kumminkin, joten itse teet valinnan jaksatko odotella vuosia vai et?
Oikeastaan ei se harva tapailu ole haitannut, enemmänkin se kun ei ole ollut tietoa tulevaisuudesta. Nyt sentään olis joku plääni.
Kihlaus on ihan yhtä helppo purkaa, kuin mikä muukin suhde. Sormus pois vaan ja se on siinä. Lupaukset pätevät vain siihen asti, kunnes mieli muuttuu ja lupaus haihtuu ilmaan. Kyllä se sitoutuminen näkyy käytännön elämässä tässä ja nyt, sormukseen turvautuminen ja tulevaisuuteen liika tuijottaminen on pelkkää harhaa.