Olen todennäköisesti maailman huonoin anoppiehdokas. En tule kanssasi toimeen enkä enää edes yritä. Jossain kohtaa tuli ihan yritettyä. Voi olla että vika on minussa mutta..
Olet poikani ensirakkaus itsekin sen kokeneena tiedän siitä jotain. Se voi olla ihanaa mutta se voi olla suo johon uppoaa. Ja nyt ollaan syvällä.
Jo ensitapaaminen oli mulle tyrmistys kun kysyit asunnossani kenen mikäkin tavara on. En ole vielä kuollut ja pahalle tuntuu yli 40v ihmisestä tilanne jossa ollaan perintöjä jakamassa ja jo heti alkuun. Monet muutkin tuttavat ja sukulaiset ovat ihmetelleet poikani valintaa ja varoittaneet niin minua kuin poikaani. Valitettavasti varoitukset menevät kuuroille korville. Todennäköisesti olet läheisriippuvainen ja erittäis lapsellinen ja riiput kuin säkki poikani matkassa. Mihinkään ei poika voi mennä yksin - ei aina edes töihin kun olet hänen matkassaan, kitinä ja jatkuvat käsittämättömät kiukunpuuskat saavat ainakin ulkopuoliset ymmälle. Onnistuit kuitenkin ylittämään itsesi ja loukkasit minua niin kuin yli80v äitiäni niin pahasti sanoin etten viitsi niitä edes tässä toistaa. Ainakin minulle osoitettu lause soi vieläkin korvissani. Niin alhaisesti minua ei ole haukuttu ikinä. ( huorakin on pientä) Se löi lukkoon tämän talon ovet sinulta. Soitit tyttärelleni että hän yrittää erottaa teitä vaikka ikinä ei ole puuttunut teidän väleihin. Söhläsit aivan ulkopuolisia ihmisiä asiaan. Viimeinen tippa taitaa olla tämä että sinun isäsi kuristi viikolla poikaani niin että paljoa ei puuttunut pahemmasta. Asia muuttaa tilanteen taas toisenlaiseksi. Mielenkiintoiset käräjät tulossa. Kaikki kysyvät että miksi poika jää luoksesi edelleen. Vastaus: on niin pirun rakastunut! Täytyy sanoa miniäehdokkaani että olet järjestänyt tämän tuntemamme puolivuotisen aikana sellaista actionia ettei paremmasta väliä. Yhteiseen joulupöytään emme istu eikä paljoa muihinkaan. En toivota joulujakaan. Poikani on poikani sitä ei mikään muuksi muuta. Mutta en voi kunnioittaa poikani valintaa kun se on tätä mitä kirjoitin ja paljon muuta. Nykyinen mottoni on että jokaisen pitää polttaa siipensä itse niin myös poikani - valitettavasti.
Olet poikani ensirakkaus itsekin sen kokeneena tiedän siitä jotain. Se voi olla ihanaa mutta se voi olla suo johon uppoaa. Ja nyt ollaan syvällä.
Jo ensitapaaminen oli mulle tyrmistys kun kysyit asunnossani kenen mikäkin tavara on. En ole vielä kuollut ja pahalle tuntuu yli 40v ihmisestä tilanne jossa ollaan perintöjä jakamassa ja jo heti alkuun. Monet muutkin tuttavat ja sukulaiset ovat ihmetelleet poikani valintaa ja varoittaneet niin minua kuin poikaani. Valitettavasti varoitukset menevät kuuroille korville. Todennäköisesti olet läheisriippuvainen ja erittäis lapsellinen ja riiput kuin säkki poikani matkassa. Mihinkään ei poika voi mennä yksin - ei aina edes töihin kun olet hänen matkassaan, kitinä ja jatkuvat käsittämättömät kiukunpuuskat saavat ainakin ulkopuoliset ymmälle. Onnistuit kuitenkin ylittämään itsesi ja loukkasit minua niin kuin yli80v äitiäni niin pahasti sanoin etten viitsi niitä edes tässä toistaa. Ainakin minulle osoitettu lause soi vieläkin korvissani. Niin alhaisesti minua ei ole haukuttu ikinä. ( huorakin on pientä) Se löi lukkoon tämän talon ovet sinulta. Soitit tyttärelleni että hän yrittää erottaa teitä vaikka ikinä ei ole puuttunut teidän väleihin. Söhläsit aivan ulkopuolisia ihmisiä asiaan. Viimeinen tippa taitaa olla tämä että sinun isäsi kuristi viikolla poikaani niin että paljoa ei puuttunut pahemmasta. Asia muuttaa tilanteen taas toisenlaiseksi. Mielenkiintoiset käräjät tulossa. Kaikki kysyvät että miksi poika jää luoksesi edelleen. Vastaus: on niin pirun rakastunut! Täytyy sanoa miniäehdokkaani että olet järjestänyt tämän tuntemamme puolivuotisen aikana sellaista actionia ettei paremmasta väliä. Yhteiseen joulupöytään emme istu eikä paljoa muihinkaan. En toivota joulujakaan. Poikani on poikani sitä ei mikään muuksi muuta. Mutta en voi kunnioittaa poikani valintaa kun se on tätä mitä kirjoitin ja paljon muuta. Nykyinen mottoni on että jokaisen pitää polttaa siipensä itse niin myös poikani - valitettavasti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko tässä tapahtunut jokin ikävä lipsahdus. Yllä oleva kirje on selvästi osoitettu jollekin tietylle (yhdelle) henkilölle ja nyt se näkyy täällä kaikkien luettavana ja reposteltavana. Onko sähköpostiosoitteet menneet jotenkin sekaisin?
Tosi harmillinen tilanne kyseiselle anopille, kun nyt kaikki voivat lukea hänen henkilökohtaista kirjeenvaihtoaan.
Avoin kirje....ihan luettavaksi!
Täällä palstoilla repostellaan kaikki uskottomuudet ja perheväkivallat niin tarkkaan, että tämä nyt oli pientä. Asia nyt vain on niin, että herttaisia-vittumaisia ihmisiä on olemassa kaikissa ikäryhmissä, niin anopeissa/apeissa/miniöissä/vävyissä/sinkuissa. Ei kai kalhtanut.
>Mutta en voi kunnioittaa poikani valintaa kun se on >tätä mitä kirjoitin ja paljon muuta.
- Siis mikset voi? En sun oo pakko tykätä miniästä, ei teidän ole pakko nähdä kun kerran ette tule toimeen! Ole viisas ja älä puhu mitään miniästä (ei sukulaisille eikä pojalle) ja älä ajattele koko asiaa, koska eihän se sulle kuuluu. Ja anna hänen tehdä omia virheitä!
>Monet muutkin tuttavat ja sukulaiset ovat >ihmetelleet poikani valintaa ja varoittaneet niin >minua kuin poikaani. Valitettavasti varoitukset >menevät kuuroille korville.
- Mutta sun mielestä "pojan" seurustelu kuuluu kaikille sukulaisille. Jos mä saisin tietää, että ystävälliset sukulaiset "varoittavat" jostain... en haluais ikinä tulla teille jouluksi ja saattaisin loukata sinua pahasti!
Esim. me mennään aika usein yhdessä töihin (sama matka, sama bussi) ja käydään joka paikalla yhdessä koska se on meistä hauskaa! Joskus jokaisella on omaa aikaa. Voi olla et anoppini ei tiedä sitä. Miksi? Koska en ole anopille tilivelvollinen :)
Oletko kenties itse mustasukkainen ja lähesriippuvainen jos tämä pojan käytös sinua haittaa?...
Jos tytöllä on väkivaltainen isä, mitä sen pitäis tehdä? Olla ikuinen sinkku? Joopa joo.
Lopuksi haluan sanoa, että harva asia on näin mustavalkoinen. Tällä tytöllä takuulla on hyviä puolia, muttet näe niitä enää.
Otat asiat hieman liian tosikkomaisesti! Miksi miehesi kuristi poikaasi? Sinullahan on erittäin mielenkiintoinen poika miniä!
Olette kaikki ihan sairaita , jos käytte kiinni toisiinne! Koitahan 40 v hillitä itsesi, jotta näyttäisit aikuiselta edes! Jos isä käyttää väkivaltaa poikaansa kohtaan, niin minäkään en puolusta sitä!
Nyt tuntuu siltä, että miniä on kaikkein syyttömin teidän tulehtuneisiin väleihin. Te olette kaikki hulluja! Olen miniänne puolella, ja nauttikaa hänen mahtavasta luonteesta, mitä ette ole koskaan nähnytkään!
Olet vaan saanut shokin, kun jotain niin erilaista olet kohdannut. Suosittelisin , että otat rauhallisesti ja nautit siitä mistä poikasikin ymmärtää nauttia! Älä takerru joihinkin pikku asioihin, vaan ota rennosti ja nauti itsekkin!
Kaikkein pahinta on äkkiseltään käydä toiseeen ihmiseen kiinni! Harkitse aina mitä teet ja sano samaa miehellesikin! Älkää ikinä ratkaisko ongelmia väkivalla! Sillä poikasi käyttää siten helposti sairasta perinnettänne eteenpäin ja ratkoo ongelmat omassa suhteessaan väkivallalla!
Rauhoitu anoppi nyt!
Kannattaisi opetella lukemaan. Miniän isä kuristi poikaa!!!
Huomasin ennekuin ehdit huomattaan!
Kuoluun en voi enään mennä !
Voi voi ! Kun lapsia olet tehnyt, niin joskus aika koittaa luovuttaa niistä! Itsekkin inhoan anoppiani, vaikka mitään erityistä syytä ei ole, riittää vain se kun anoppini on uskovainen, eikä siten ymmärrä mitään tavallisesta elämästä.
Toisaalta hän on pilannut lastensakkin elämän, jota minä sitten joudun yhden hänen pojan kohdalla paikkaan! Viimeksi huusin anopille, että häivy vittuun siitä! Kun hänen renttu aikamiespoikansa oli polttanut tupakalla huushollinsa. Ja meidän piti auttaa. Vaikka se olisi kyllä tämän uskovaisen äidin tehtävä auttaa poikaansa, eikä meidän!
Mieheni on lestaadiolais perheestä kotosin, ja minä aivan tavallisesta kodista. Vaikka olen haistatellut vitut mieheni suvulle,( siksi kun he eivät ole ikinä minua hyväksyneet), niin mieheni ei ole ikinä minusta luopunut sukunsa takia melkein kahteenkymmeneen vuoteen!)
Siinäs näet , että taistelusi voi olla aivan turhaa, jos poikasi naistaan rakastaa!
Yritä anoppi olla ystävällinen, ja hyväksyä poikasi valinta! Eikös pääasia ole se, että poikasi on rakastunut, etkä sinä! Äläkä kaikkee ota kirjaimellisesti, mitä miniä sanoo, sillä hän vain kokeilee sinua! Kokeilee miten suvaitsevainen ja lempeä ihminen olet. Ja tähän asti olet näyttänyt ainoastaan lapsellisesi puolet, joten et ole miniääsi yhtään kehittyneempi. Päinvastoin olette vielä phempia kakaroita kuin lapsesi tai miniäsi!
Ole sekunda ihan rauhassa ja peruuttakaa ne käräjät! Ulkopuolisen silmissä näytätte aivan hulluilta! Anoppi ja appi, olkaa aikuisia! Minkä mallin annatte jälkikasvullenne, ku ette osaa itsekkään käyttäytyä, vaan riehutte kuin hullut!
Ja lopettakaa lyöminen. Kaikkein pahinta voi olla, jos renttu äijäsi kuristi poikaansa. Miksi hyväksyit sen? Säähän olet silloin sairaampi kuin miniäsi, mitä morkkaat!
Menkää kaikki hoitoon, jos suhteet on noin vitun yksinkertaisia ja vaikeita, että ette hyväksy mitään uudistusta elämäänne.
Ei sun tarvitse kunnioittaa poikasi valintaa, mutta voisit olla onnellinen, jos poikasikin on! Ja ainakin teeskennellä iloista. Sillä mietihän , että onko sinuakaan koskaan hyväksytty miehesi sukuun!
Lähde terapiaan ja miettiin kaikenmoista alkujuuristasi lähtien. Tekisi hyvää sinullekkin! Elätkö onnettomassa suhteessa, kun annat miehesi lyödä poikaasi? Miksi teiltä puuttuu ymmärrystä elämää kohtaan? Ettekö ole sitä ikinä itsekkään eläneet ?
Edelleenkään mieheni ei ole "lyönyt"ketään vaan tytön isä kävi käsiksi poikaani. En ole läheisriippuvuussuhteessa poikaani ja osaan kyllä luovuttaa. Tulen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja tulen vastakin ja ideali tilanne oliskin ollut että tämäkin suhde olis lähteny menee nätisti omalla painollaan ilman näitä sotkuja mutta toisin kävi. Kunhan nyt tuntojani purkailin, eikös tämä ole sellainen paikka. Luulen myös että kuka tahansa omiaan puolustaa varsinkin kun näkee missä mennään.
..saa puolustaa, tottakai -ja pitääkin. Siinä olen aivan samaa mieltä. Teenhän samaa itsekin. Ja käräjille vain. Mielestäni ei kuulosta enää normaalilta appisuhteelta nuo kuristusotteet.
Eikös vain tämä palsta olekin hyvä keksintö. Juuri tuntojen "kaatopaikaksi" kai lienee tarkoitettukin ?! :) Tilanteesi ymmärtänen, itse koin sen vain toisinpäin. Todennäköisesti omakin anoppini yritti vain suojata poikaansa ja saada tämän taas vapaaksi valitsemaansa ihanaa nuorta naista varten. Näin muuten kuvansakin! :) Itse en ole koskaan jakanut perintöjä, isäni ei kuristellut vävyään, mitään ei ehtinyt tapahtua kun itse jo olin se pahis ja petollinen anoppini silmissä. Ja mikäpä niitä asenteita muuttaa. Jospa miniäsi on niitä rahalle persoja, jotka katselevat kaikkea ja kaikkia dollaririllien lävitse. Sitä et pysty muuttamaan.
Toisaalta olen sitä mieltä, että koska hän on poikasi valinta, ja ymmärrät sen, ei haitanne mitään jos asiat saisitte setvittyä. Sehän on aina paras ratkaisu. Tosin kokemuksestani viisastuneena tiedän ettei se ole aina mahdollisien rajoissa.
Suhtautuminen ihmiseen on kompleksinen juttu. En itsekään kykene suhtautumaan anoppiini vieläkään aivan samoin avoimesti kuin muihin ihmisiin yli kymmenen vuoden jälkeen anteeksikin jo annettuani. Mutta ihminen ja tekonsa ovat kuitenkin tietyllä tapaa erotettavissa. Ihminen on yleensä muutakin kuin ne huonot tekonsa, huonot puolensa. Jotain hyvää löytynee kaikista, jos rittää avoimuutta tutustella. Mutta kukin tietää tilanteensa parhaiten, mikä siinä voisi toimia.
Kai sinulla on joku jonka kanssa puhella näistä. Se nimittäin helpottaa oloa ja kirkastaa ajatuksia. Mutta kun asiat menee jumiin, ne menee. Niitä voi parhaansa mukaan koittaa oikoa mutta ellei kohtuudella onnistu ei muuta kuin elämäänsä jatkamaan!
Tytön isä tuntee ilmeisesti saaneen retkun poikaystävän tyttärelleen, ja käyttäytyy yhtä lapsellisesti ja vielä pahemmin kuin pojan vanhemmat.
tämä yhteen lyöttäytynyt pariskunta ovat kummatkin perheestä, joissa vanhemmilla ei ole älyä! Ja kykyä selviytyä ihmissuhde ongelmista, muutakuin hakea keinoja äärimmäisistä tavoista selvittää ongelmia!
Ota selvää minkälaiset vanhemmat miniäehdokkallasi ovat ja hae syitä sieltä vanhemmista. Käy kylässä vaikka siellä ja tutkiskele niitä vanhempia. Harvoin joku suhde lähtee käyntiin ilman sotkuja. Tai ne "sotkut" tuleekin vasta myöhemmässä vaiheessa parisuhteeseen. Elämä ei ole täydellistä kenellekkään, tai jos on niin elää harhaluuloissa!
Vastoinkäymiset kasvattaa, uskokaa tai älkää, mutta niin on!
Keskustelupalstaksi minäkin olen tämän ajatellut. Välillä teksti tuntuu vaan niin ehdottomalta, että tekee mieli kumota väitteet, vaikka olisi tavallaan samaa mieltäkin kirjoittajan kanssa.
Keskustelu tyrehtyy alkuunsa, kun vastaukset tyrmätään maan rakoon ja kirotaan päälle, niin kuin monessa mielenilmauksessa on täällä tehty.
Moni suomalainen on saanut sen kasvatuksen kotonaan, että pyykit pestään kotona eikä niitä levitetä naapurien eteen. Eli toisin sanoen, suomalaisen on vaikea puhua aroista asioista kasvokkain tutulleen. Tämä palsta on hyvä keskustelufoorumi, jos vain sallitaan kaikki mielipiteet. Usein omat ongelmat ratkeavat siten, että saa uusia ajatuksen suuntia ja näkökulmia.
sekunda anoppikandidaatti hyvä.
Tee ainakin sitten sellainen testamentti, että poikasi puolisolla ei ole avio-oikeutta poikasi teiltä perimään omaisuuteen. Neiti näyttää jo perintöä jakavan, varaudu heti.
Muuten toivotan hyvää jatkoa. Koeta kestää. Toivottavasti muutkin kestävät.
Tiedätkös että maailma sinun napasi ympärillä ei pyöri SINUN ideaalimaailmasi tavoin. Etkö voi hyväksyä erilaisuutta, siis sitä, että kaikki eivät toimi niin kuin sinä haluat ja sanot?
Poikasi valitseekin elämänkumppanikseen ihmisen, joka edustaa hänen omia toiveitaan, eikä äitinsä toiveita. Ehkä hän onkin halunnut rinnalleen kumppanin, joka uskaltaa sanoa sinulle (ja suvullesi) vastaan kun hän ei itse siihen kykene.
Kaikissa meissä on omat hyvät puolemme sekä puutteemme, sinussakin.
On aivan ihanaa kun poika ei hae omien vanhempiensa tai siis äitinsä kopioo, vaan ihan eri tyylisen vaimo ehdokkaan, mitä on kotona saanut nähdä.
Erilaisista ihmisistä voi mys oppia. Anopit ja appiukot ei ole myöskään koskaan liian viisaita. Sillä kukaan ei ole elämänsä aikana mihinkään valmis, vaikka jotkut niin kuvittelisivatkin! Siis henkiseltään tasolta kukaan ei ole ikinä valmis eikä tarpeeksi viisas mihinkään!
Erilaisuus on rikkautta, ainakin minun mielestäni. Harmi jos muut eivät sitä arvosta!
Muutaman vuoden kuluttua tämä psykopaatti neiti ottaa eron ensin oltuaan turhasta sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen. Sitten tapellaan lapsista jotka sossuämmät määrää "tasapainoiselle" äidille. Jonka jälkeen välinne lapsenlapsiin katkeavat koska tämä naarastiikeri haluaa vain suojella lapsiaan ikäviltä isovanhemmilta. Nähty on läheltä.
Rakastat vain lastasi ja haluat hänen parastaan kuten jokainen äiti.
Olen pahoillani puolestasi. Itselläni ihana ex-vävy jonka kanssa vieläkin tulemme hyvin juttuun ja erittäin miellyttävä nyk. vävy myös sekä vävyehdokas.
Miniöistä en ymmärrä mitään koska mulla ei ole poikia.
Itse aikoinani otin yhteen anoppini kanssa koska mieheni ainut poika josta anopin oli vaikea irrottautua mutta kun aloin ymmärtää häntä ja hänen käytöstään niin opein myös antamaan anteeksi hänelle ja meistä tuli hyvät ystävät.
Anna heidän elää elämäänsä,käy ainoastaan kun kutsutaan jotta voisit pitää välit kunnossa poikaasi.
Itseäsi älä kay syyttelemään. Kunhan totuudessa pysyt niin silloin olet vahvoilla. Ja yritä antaa anteeksi miniällesi koska hän nuorena ihmisenä ei välttämättä ymmärrä paremmin vaan on ehkä ailahtelevainen ja toimii ennen kuin ajattelee. Ja kotikasvatuskin on voinut jäänä aika alkeelliseksi huomioonottaen isän käytöksen.
Mutta asioilla on aina kaksi puolta ja vain harvoin van yhden syy jos kaksi tappelee.
Rauhaisaa joulua sinulle kuin myös miniällesi.