Diskurssianalyysini

Mun lempparipalstatermejä: ätmi, neitsytsetä, pimppieläin, palstakurppa, jännäjenna, jännämies, jännäjari, ytmi, ketmi, aisuri.
Toki noita monia muuallakin käytetään. Mut silti. Tää on hieno paikka. Tuleeko muista mieleen?

Kymmenvuotiaat pojat voisivat puhua pimppiotuksista, ei ihme että tosimies ei pysty samaistumaan. Mutta sillä kehitysasteellahan täällä moni on: ei yhtään kokemusta tytöistä.

Miten niin etäännyttää ja sukupuoletonta? Eikös noissa sanoissa tule sukupuoli selvästi ilmi? Mitä et ymmärrä?

'Neitsytsetä', 'jännäjare', 'jännä-ähkijä' ja 'ätminkäinen' ovat omia suosikkejani hauskuudessaan.

Neitsytsedän hauskuus perustuu mm. termin ristiriitaisuuteen: 'neitsyt' perustuu kantasanaan 'neito', joka tuottaa mielikuvan viattomasta ja herkästä tytöstä, kun taas 'setä' tuottaa mielikuvan iäkkäämpään, karvaiseen miehenkörilääseen. 'Neitsytsetä' on kummallisuudessaan ja kontraintuitiivisuudessaan jopa sympaattisen huvittava.

'Jännäjare' tuottaa hyvin selkeästi ja näköjään laajalti jaetusti mielikuvan kundista, joka on pukeutunut nahkarotsiin ja farkkuihin, ja jolla on muutama tatuointi ja vasen(!) korvalehti lävistetty joskus yläasteiässä. Jännäjare on mestarillinen selittelijä, ns. lässyttäjä, ja rajuilla, maskuliinisilla otteillaan sekä taitavalla selittelyllä hän lässyttää tiensä niin duunarimuijan kuin humanistityttösenkin sänkyyn.

'Jännä-ähkijä' on hauska vähän samasta syystä kuin Jännäjarekin, mutta sisältää assosiaation itse aktiin: ähkiminen on seksuaaliaktin ulottuvuutena hirvittävän naturalistinen piirre, ja sen tavoittaa ulkopuolinenkin (kuten seinän takana asuva ns. ätmi) kuuloaistillaan, jos kuuntelee tarpeeksi lähellä seinää.

'Ätminkäinen' on hauska sana siksi, että se tuottaa assosiaation sanaan 'menninkäinen'. Menninkäinen on pieni ja avuton, mutta samalla ärsytettynä uskomattoman pahansuopa ja pippurinen olento. Menninkäinen on yksinäinen taruolento, jonka epätodellisuus rinnastuu symbolisesti 'ätminkäisten' näkymättömyyteen parisuhdemarkkinoilla.