Mulla meni eilen poikki parin vuoden suhde. Lisäksi kun äsken kävin lääkärissä kuulemassa kokeiden tulokset, niin näyttäis kuulemma siltä, että mulla on syöpä. Ennuste tälle syövälle on kuulemma hyvä. Lisäksi olen nuori, mikä lisää paranemismahdollisuuksia. Mutta pelkään sairaalaa, hiusten lähtöä, oksentamista... pelkään kuolemaa. Nyt tarviin tukea enemmän kuin koskaan. Tärisen ja itken. Mutta en halua kertoa kenellekään, koska en halua sääliä.
Mä jätin poikaystäväni, koska se teki aina niinkuin itse halusi, eikä koskaan ajatellut miltä musta tuntui. Mä taas olen niin kiltti että asetin sen aina etusijalle. Jos tein vähänkin jotain väärin, sain kuulla siitä monta päivää. Eilen se taas loukkasi mua, vaikka tietää, että mua pelottaa mun terveys. Se sanoi, että aikoo mennä tänään koulunsa tyttöjen kanssa saunaan ja ryypätä, vaikka se tietää kuinka paljon se loukkaa mua. Sitä paitsi se ei ikinä antais mun mennä miesten kanssa saunaan ja jos menisin, niin saisin kuulla kunniani. Nyt koko saunominen tuntuu niin mitättömältä jutulta. Maailmassa on niin paljon pahempiakin huolia. Mutta en silti kestä sitä, että poikaystäväni ei huomioi koskaan minua. Eikö hän rakasta tarpeeksi.
Mä haluan sen takas, koska en usko, että pärjään nyt yksin ja mä rakastan sitä joka tapauksessa. Mutta pelkään, että se loukkaa taas mua. Enkä halua sen sääliä. Mitä mä teen? Auttakaa joku, oon niin sekaisin
Mä jätin poikaystäväni, koska se teki aina niinkuin itse halusi, eikä koskaan ajatellut miltä musta tuntui. Mä taas olen niin kiltti että asetin sen aina etusijalle. Jos tein vähänkin jotain väärin, sain kuulla siitä monta päivää. Eilen se taas loukkasi mua, vaikka tietää, että mua pelottaa mun terveys. Se sanoi, että aikoo mennä tänään koulunsa tyttöjen kanssa saunaan ja ryypätä, vaikka se tietää kuinka paljon se loukkaa mua. Sitä paitsi se ei ikinä antais mun mennä miesten kanssa saunaan ja jos menisin, niin saisin kuulla kunniani. Nyt koko saunominen tuntuu niin mitättömältä jutulta. Maailmassa on niin paljon pahempiakin huolia. Mutta en silti kestä sitä, että poikaystäväni ei huomioi koskaan minua. Eikö hän rakasta tarpeeksi.
Mä haluan sen takas, koska en usko, että pärjään nyt yksin ja mä rakastan sitä joka tapauksessa. Mutta pelkään, että se loukkaa taas mua. Enkä halua sen sääliä. Mitä mä teen? Auttakaa joku, oon niin sekaisin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaihda poikaystavaa ts. UNOHDA se! Eihan tuosta mitaan hyvaa seuraa!
Tarvitset jonkun VAHVAN henkilon rinnallesi, etka mitaan itsekasta ...skaa.
Juuri nyt tarvitset ainakin hyvien ystavien/perheen tukea. Unohda se typera poikaystavasi.
Tsemppia sulle!
sillä luultavasti kaverisi ei varmaankaa vielä oikein hahmota tätä asiaa. Kaikki tuo saattaa johtua hänen epävarmuudestaan tätä sairauttasi kohtaan. En tosin halua puolustella hänen tekemisiään millään tavalla. Mutta tuo saunajuttu kertoo jotain
Itse koin suuria mielialan vaihteluita kun vaimoni sairastui syöpään, mutta en koskaan näyttänyt heikkouttani hänelle, vaan koitin kannustaa kaikella tavalla ja valaa positiivisuutta häneen. Onneksi kaikki meni hyvin ja asiasta on jo n. 15 vuotta, ja kaikki on edelleen hyvin.
Tälläisten asioita käsitellessä saavat monet asiat ns. oikeat mittasuhteet, ja joutavat asiat tuntuvat todella merkityksettömiltä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toden näköisesti asiat menee parhain päin ja paranet täysin, ja toivottavasti rakastamasi ihminen tajuaa asioitten oikean laidan.
Liika on liikaa ja vaikka sanotaan, ettei kellekään anneta kannettavaksi kuin se minkä oikeasti jaksaa, ni siltikin se tuntuu joskus liian vaikealta. Sulla on nyt ihan liikaa kaikkea päällä, joten muutama neuvo multa:
1. Nyt keskity itseesi ja sairauden voittamiseen
2. Voiko perhe tukea? Olisiko mitään mahdollisuuksia vaihtaa maisemaa edes hetkeksi ja mennä vaikka kotikonnuille lepäämään?
3. Miehestäsi ei tunnu seuraavan mitään hyvää, joten eiköhän olisi aika nyt laittaa koko homma jäihin ja palata neuvoon yksi...
4. Tiedäthän mitä varten ystävät ovat? Jos sellaisia/sellainen löytyy, niin hänelle olisi nyt töitä tiedossa --> sinun tukemisesi. Sääli? Ei kuule, ei ystävät säälistä tue, vaan koska ne välittää susta!
5. Älä anna kenenkään nyt lannistaa, vaan ota voimaa mistä vaan saat!
Tekstisi oli surullinen ja toivoisin todella, että voisin auttaa enemmän...voimaa lähetän ja parantavia ajatuksia! Nyt aikalisä!
Muista, että sinä olet Jumalan kuva, ainutlaatuinen, kaunis ihminen. Sinulla on oikeus saada hyvää hoitoa ja tulla rakastetuksi. Älä enää alenna itseäsi viettämällä aikaa kurjien ja itsekkäiden ihmisten kanssa. Voit luottaa siihen että tulevaisuus tuo sinulle paljon ihania asioita. Heitä kaikki huolesi Taivaan Isälle, kuiskaa hänelle sydämessäsi että sinä haluat olla valossa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Apua tulee! Älä sure sitä mitä taaksesi jätät, tässä maailmassa on myös ihania miehiä! Kaikkea hyvää sinulle!
Elämässä tosiaan on olemassa paljon isompiakin asioita kuin poikaystävän menettäminen, ja hyvä että tiedät sen.
Yhdyn edelliseen ja hänen erittäin hyviin neuvoihinsa.
Tulee aika, jolloin on syytä olla itsekäs. Ja sanonpa sen, että kukaan ei sinua myöskään siitä syytä vaikka ajattelisit tämän kerran vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.
Toden totta, ystävät eivät sääli, vaan rakastavat. Mitä siitä jos hiukset lähtee, ne kasvavat takaisin vahvempina.
Ja luultavasti sinä kasvat. Uskon että kaiken tuon jälkeen sinä olet vahvempi kuin koskaan kuvittelit olevasi.
Kun kerran katsoo totuutta ja elämää silmiin, sitä osaa kunnioittaa ihan eri tavalla. Ja pienet murheet tuntuvat mitättömiltä.
En väitä, että ero poikaystävästä olisi pieni murhe.
Kukaan ei ole kelvollinen sanomaan, että toisen suru on pienempi kuin oma. Itsestä se tuntuu aina kuitenkin pahimmalta.
Mutta sain tekstistäsi sen käsityksen, ettei poikaystäväsi oikeasti edes tee sinua onnelliseksi..
Lähde kävelyretkelle metsään ja tunne pienuutesi tässä maailmassa. Siellä ajatukset selviää ja opit varmasti olemaan sinut sairautesi kanssa, se on tärkeintä.
Muista että olet elämäsi tärkein ihminen!
Voimia.
Ihminen joka lähtee syöpää sairastavan luota irstailemaan ja vielä kiduttaa toista kertomalla siitä ei voi olla ystävä.
"Poikaystäväsi" saattaa kuitenkin vielä joutua katumaan karvaasti tätä. Sinä paranet, kasvat ja vahvistut. Jonain päivänä tämä "ystävä" voi vielä madella edessäsi.
Olen tehnyt vaimolleni aikoinaan samanlaisia asioita kuin "ystäväsi" Sinulle. Mitään en ole niin paljon katunut, sillä varjo noilta ajoilta pimentää edelleen suhdettamme, joka voisi muuten olla lähes täydellinen. En osaa antaa itselleni anteeksi.
Säälittävä tapaus tämä "poikaystäväsi". Hän tarvitsisi todella jonkun kokeneen neuvoja.