Kyllähän elo työttömänä sujuu kun ei mitään osta eikä tee matkoja mihinkään. Paljon olen hakemuksia lähettänyt mutta mitään ei tapahdu.
On ainakin aikaa harrastaa ja katsella Falunin kisoja. No, onhan tässä jo kauan ollut aikaa tehdä vaikka mitä. Kuinkas muuten, uskotko sinä joka olet työttömänä työllistyväsi vielä tänä vuonna?
On ainakin aikaa harrastaa ja katsella Falunin kisoja. No, onhan tässä jo kauan ollut aikaa tehdä vaikka mitä. Kuinkas muuten, uskotko sinä joka olet työttömänä työllistyväsi vielä tänä vuonna?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitää pysyä positiivisena ja uskoa työllistymiseen. Ehkä jotain huonopalkkaista työtä voisi löytyä, mutta ei koulutusta vastaavaa kun ei ole työkokemusta omalta alalta.
Vittu on tää rankkaa olemista ku ei edes tiedä milloin tämä työttömyys päättyy. Vankilassa vankina sentään tietäisi milloin kakku lusittu kokonaan!!!!!!
Ei oo ihme jos alkaa viiraamaan enempikin päässä.
Ei tämä kyllä hilpeää ole täällä työttömyyden mustassa aukossa, eli keskisessä Suomessa. Tänään mol.fi -sivusto kertoi työpaikkoja koko läänissä olevan tasan 11 kpl. Harmi vain etten ole terveyskeskushammaslääkäri tai luokanopettaja, niillä onkin meidänkin kylällä kysyntää. Ne samat työpaikat ovat tosin olleet siellä haussa jo kuukausia. Ja ovat vielä huomennakin. Hakemuksia vuoden alusta on omalta koneeltani lähtenyt eri alojen rekrypalveluihin jo parikymmentä. Viime vuonna taisi lähteä vain viisikymmentä. Hiljaista on ollut. TE-keskuksessakin ollaan aika hissukseen. Yhteydenottoja luvataan aina 6 kk välein, mutta kertaakaan ei ole mitään kuulunut. Verkkopalvelussa vain päivämäärät siirtyvät eteenpäin. Nyt odotan puhelua saapuvaksi toukokuun aikana. Jippii ja haukotus.
Aamulla heräät kuudelta tai seitsemältä, juot aamukahvin (pikakahvi halvinta) ja tuijottelet räntäsohjoa ikkunasta. Päivällä käyt ehkä kaupassa (jos on rahaa) ja kirjastossa lukemassa lehdet. Iltapäivällä juot taas kotona kahvia ja tuijottelet räntäsohjoa ikkunasta. Illalla tuijotat televisiota, josta tulee uutisia siitä miten räntäsohjoinen keli jatkuu vielä kuukauden. Kukaan ei käy kylässä, koska entiset työkaverit ovat joko alkoholisteja tai muuttaneet työn perässä pois etelään. Ja muut kaverit eivät halua pitkäaikaistyötöntä tavata, ettei köyhyys tartu niiden lapsiin. Uskomattomia tekosyitä on kuultu miksei voitaisi käydä vaikka lenkillä kimpassa. Olkoot. Ainoa fiksu naapuri ei viitsi käydä koska sekin tuijottelee ikkunasta räntäsohjoa ja on nykyään masentavaa seuraa. Ei ole rahaa ryyppäämiseenkään.
Eräänä päivänä lapioin huvikseni lumia pois taloyhtiön parkkipaikalta. Toinen naapuri huusi ikkunasta etten naarmuttaisi sen autoa ja v-uili perään. Se tekee pimeänä sähköhommia ja siksi sillä on varaa pitää autoa. Täällä etäisyydet vaatii rahaa bensiiniin. Palautin lapion seinustalle ja lopetin senkin homman. Pitäkööt lumensa ja sohjonsa.
Huomisesta tulee samanlainen päivä. En pidätä hengitystäni työpaikan suhteen silloinkaan. 20 vuotta IT-alan esimiestehtävissä ei enää merkkaa mitään työmarkkinoilla kun 10 000 Nokian ex-inssiä hakee samoja työpaikkoja.
Että näin. Helppoahan se on Helsingistä huudella että mene köyhä töihin. Menen menen, mutta minne ja milloin?
Vaihtelevaa arkea.
Lomailuni työttömänä oli 3kk;n työnhakumatkoja Espanjaan ns. ansiosidonnaista nostaen.
Väleissä vaihtelevia työjaksoja joiden luonnetta, paikkakuntaa enkä palkkatasoakaan valinnut vaan menin sinne missä tarvittiin tekemään sitä mitä osoitettiin.
Vastuu on aina teettäjällä.
Päivärahalaskurin nollaus oli hoidettava mutta eipä tuo aiheuttanut migreeniä.
Asettakaa vähemmän reunaehtoja tekemisen laadulle, paikkakunnalle ja palkkaukselle niin ei tarvitse valittaa työttömyyttä.
Ei pidä yleistää. Ei kaikki työttömät ole köyhiä. Itse olen työtön omasta pyynnöst ja ei ole pulaa rahasta kun on koko elämän tienannut suht hyvällä palkalla. Ihan kohta eläkkeelle ja anssia tulee yli 2500€/kk.
Monta vuotta jo saanut hyvää päivärahaa, yhtään hakemusta en ole tehnyt eikä ole tullut yhtään työtarjousta mistä olen kiitollinen. TE toimistosta ei enää edes soitella mikä sopii oikein hyvin.
Kyllä tämä lisäpäiviltä eläkkeelle 62 vuotiaana on mahtava juttu, niin hyvä, että se lopetettiin.
Riippuu siitä mitä "työllistämisellä" tarkoitetaan. Jos kyse on siitä, että saan ihan oikean palkkatyön ja vielä pysyvän työn, niin en todellakaan usko. En jaksa uskoa enää edes oikein palkkatukityöhönkään, joka kestää pätkän ja loppuu sitten. Sen sijaan pelkään, että pakotetaan johonkin turhaan palkattomaan työhön karenssin uhalla, jotta olisi "työllistetty" ja siivottu näin taas yksi ihminen tilastosta.
Työttömyydessä ratkaisee paljon asenne ja mitä haluaa elämältä. Voit lähettää satoja kasvottomia hakemuksia sinne tänne ja kuvitella että olet aktiivinen työnhaussa. Voit myös osallistua kursseille, osallistua erilaisiin toimintaan, verkostoitua, olla yhteydessä mahd. työpaikkoihin vaikka puhelimitse suoraan ja kaupata itsesi sisään firmaan. Jne. Tärkeää pitää positiivinen asenne elämään, jos haluaa töitä saada. Pahinta on tyytyä elämään työttömyyskorvauksilla ja surkutella sitten elämän pahuutta.
On myös oltava hyvä itsetunto ja kovetettu asenne hylkäyksiä kohtaan, etenkin silloin kun soittelee tai käy "myymässä" itseään töihin johonkin, ja saa vastaukseksi tympeän ja lyttäävän ei:n. Moneen toimintaan voi myös toki osallistua, kunhan niistä saa jollain tavalla tietoa tästä informaation tulvasta, ja jos on tarpeeksi rahaa olla mukana toiminnassa. Lisäksi toiminnan olisi tuettava jollain tapaa omaa kiinnostusta ja tulevaa mahdollista työtehtävää, muutoinhan tällaista toimintaa katsotaan jopa pahalla (kokemusta on). Paljon pitäisi tehdä ns. vapaaehtoistyötä (tätä jopa joissain työpaikkailmoituksissa vaaditaan), mutta siihenkin on usein sitouduttava jopa huomattavissa määrin. Mielestäni tämä ei ole mielekästä, kun pitäisi olla myös aikaa hakea töitä, ja koska sen pitäisi olla nimenomaan vapaaehtoista.
Eipä se työttömyys lopulta kauhean helppoa ole. Alussa se on, kun on valmistunut ja haluaa hieman taukoa opiskelusta, mutta aika pian se turruttaa. Jotkut meistä ovat nuoria ja haluavat oikeasti töihin, eikä nuorena saa mitään erikoislisiä tukirahoihin, joten miksi sitä työtön haluaisi pidempään olla.
Olen 24v, minulla on ammattipätevyys, enkä saa mistään töitä, en voi lähettää hakemuksia minnekään koska kaikkialle tarvitaan ties mitkä koulutukset, passit, ammatit ja työkokemukset. Mol.fi ei tarjoa mitään töitä joihin voisin hakea, eikä Monsterit, VMP:t tai opteamit sen enempää. Kaikki on keskitetty suurinpiirtein PK-seudulle.
Haluaisin muuttaa työn perässä Etelä-suomeen, mutta mistä saan rahat muuttoa varten? Töitä ei ole, eikä tuilla voi maksaa edes takuuvuokraa, saatika kalliimpia vuokria kuin Keski-suomessa, ellei säästä monta kuukautta. Ja mistä sitä edes säästäisi kun ruokaakin on hankala ostaa loppukuusta.
Monet työttömät jotka eivät halua tehdä töitä pilaavat muiden maineen. Opiskeluaikana minulle jäi kuukaudessa 250€ ruokaan, nykyään työttömänä hieman enemmän, 300-450€/kk, riippuen sähkölaskuista ym. pakollisista menoista. Ei tuosta siltikään paljoa säästetä. Haluan kunnon työpaikan josta jää rahaa harrastuksiin ja pystyn hankkimaan vaikka pari uutta kalustetta tänne yksiööni.
Ja mitä työkkäri tekee työllistymiseni eteen? Ei juurikaan mitään. Tarjottiin vaan jo käytyä "työllistymiskurssia" (josta ei ollut mitään hyötyä aiemminkaan) ja viime vuonna minut jopa unohdettiin työttömyyslistoilta. He lupasivat ottaa yhteyttä tietyn ajan kuluessa, mutta mitään ei kuulunut pariin kuukauteen, kunnes sain ajan tapaamiselle ja työnhakua vaan jatkettiin, ilman että sain yhtäkään työehdotusta. Ei edes niitä "paskatöitä".
Ei kaikki halua olla työttöminä. Työttömyys puuduttaa ja ihminen menettää paljon sosiaalisia kykyjä, motivaatiota ja niin edespäin. Kotona lorviessaan yleensä pitkästyy aika nopeasti ja menettää uskon työkkäriin ja kaikkeen tällaseen. Lopulta ei usko että saa mistään mitään töitä.