Eli 26.2.2015 luovuin itseäni häirinneistä roikkuvista rukkasista, toiveena luonnollisen näköiset ja kokoiset rinnat. (Olen keski-ikäinen kaksi lasta imettänyt naisimmeinen).
Pohdin päätöstä pitkään, luin kaikki kauhuskenaariot ja tietysti hyvätkin kokemukset ja päädyin siihen tulokseen että haluan vielä näyttää hyvältä ilman vaatteitakin, muu kroppa on treenattu ihan lenkkeillen ulkona ja siihen olen tyytyväinen. Rinnat vaan ovat sellainen kohta mitä on vaikea saada kovallakaan työllä kuntoon.
Ja on hieman vaikea selittää, mutta tähän ryhdyin vain ja ainoastaan oman itseni takia. Haluan vielä nauttia naisellisuudesta ja ne rukkaset ei parhaalla tahdollakaan lisänneet naiselisuuttani.
Sisäisesti toki tunsin olevani nainen ennen tätä operaatiotakin, mutta kun ulkoinen ja sisäinen tunne on liian isossa ristiriidassa keskenään, tein asialle sen mihin oli nyt mahdollisuus.
Kaikki kävi lopulta hyvin nopeasti. Otin eri paikoista selvää ja kävin konsultaatioissa, päädyin valitsemaan Viron, monista parjauksista huolimatta.
Leikkausaika oli jo pari viikkoa konsultaation jälkeen, kyllähän minä jännitin kovasti, mutta omalla kohdallani turhaan...ainakin tähän asti.
Alkuperäinen kokoni oli suunnilleen roikkuva B, rinnanympärys 77cm. Päätettiin että kirurgi laittaa 375-400cc, pyöreän korkeaprofiilisen, osittain rintalihaksen alle. Lääkäri teki lopullisen päätöksen leikkauksen aikana, sanoi laittavansa sen mikä parhaimmalta näyttää.
375 sitten laitettiin. Heräsin heräämössä melko virkeänä ilman pahoinvointia, kipuja oli ja niihin tuli pyytämättä piikki persuksiin.
Odottelin tippapullon tyhjenemistä ja huoneeseen pääsyä...olisin ollut valmis lähtemään jo heti, mutta toppuuttelivat hiukan.
Ihan kävelykuntoinen olin, mutta pyörätuolila sitten kuskattiin huoneeseen. Katselin siinä hetken telkkaria ja join vettä, jano oli kova. Minulla oli saattaja mukana, mutta omin avuin pääsin vessaan. Lopun iltaa sitten kävelin pitkin käytäviä hiljakseen ja yön sain nukuttua muuten hyvin, mitä nyt saattajan kuorsaus herätteli. (Korvatulpat unohtui kotiin).
Ainoa miinus oli ruoka joka tuli ihan kylmänä, mutta söin sen kuitenkin jotta verensokerit ei laskisi kovin alas.
Illalla jo otettiin siteet pois ja laitettiin omat tukiliivit päälle, jotka siis ostin täältä Suomesta.
Aamulla sitten hoitaja auttoi liivit pois ja kävin suihkussa, jonka jälkeen putsasivat vielä desinfioivalla aineella haavat ja laittoivat uudet haavateipit.
Sitten pukeutuminen, hieman hitaasti mutta varmasti. Ihan itse sain vaatteeni päälle.
Kylmä puuro puoli yhdeksältä ja sitten lähtö sairaalalta klo 9.00 terminaaliin. Niin, kävihän lääkäri katsomassa siinä aamulla rinnat ja haavat, sanoi kaiken menneen hyvin leikkauksessa ja itse oli tyytyväinen tulokseen. Kuten minäkin.
Ovathan nämä rinat ihan turvoksissa, mutta kun se laskee niin tulos on oikein luonnolinen ja koko minulle sopiva, ei liian iso, eikä pieni. Ei muuten ensimmäistäkään mustelmaa ole vielä ilmestynyt.
Laivalla hytti, mutta aika meni melkein kaupoissa ja syötiin jotain pientä. Kipulääkkeillä olen pärjännyt tähän asti oikein hyvin, toki tuntuu ylös noustessa ja jos tekee jonkin äkkiliikkeen, kurottaa kättä liikaa tms.
Taksilla sitten rautatieasemalle ja junassa pari tuntia, siihen päälle puolisen tuntia henkilöautolla ja kotona olin.
Nyt heräsin yöllä siihen kun en oikein osaa nukkua selälläni.
Tästä eteenpäin huolellista haavan hoitoa, ei mitään riehumista. Rauhallisia ulkolenkkejä voimien mukaan. Tikit pois ehkä ensi viikon jälkeen.
Ainoa toivomus on ettei takapakkia tule ja se on paljolti itsestä kiinni, varovainen pitää olla.
Kokemus tähän asti on ylittänyt odotukseni, pelkäsin vaikka mitä, ihan turhaan.
Se täytyy sanoa että Virolaisilla hoitajilla on sellainen aika "reipas" ja hieman tylyltä vaikuttava tyyli, mutta ilkeä ei ollut kukaan. Varmaan kulttuurikysymys. Lääkäri oli miellyttävä ja tuli olo että tietää mitä tekee.
Eli tässä minun kokemukseni...olen vasta toipumisen alussa mutta tällä hetkellä voin hyvin ja ei kaduta tippaakaan.
Pohdin päätöstä pitkään, luin kaikki kauhuskenaariot ja tietysti hyvätkin kokemukset ja päädyin siihen tulokseen että haluan vielä näyttää hyvältä ilman vaatteitakin, muu kroppa on treenattu ihan lenkkeillen ulkona ja siihen olen tyytyväinen. Rinnat vaan ovat sellainen kohta mitä on vaikea saada kovallakaan työllä kuntoon.
Ja on hieman vaikea selittää, mutta tähän ryhdyin vain ja ainoastaan oman itseni takia. Haluan vielä nauttia naisellisuudesta ja ne rukkaset ei parhaalla tahdollakaan lisänneet naiselisuuttani.
Sisäisesti toki tunsin olevani nainen ennen tätä operaatiotakin, mutta kun ulkoinen ja sisäinen tunne on liian isossa ristiriidassa keskenään, tein asialle sen mihin oli nyt mahdollisuus.
Kaikki kävi lopulta hyvin nopeasti. Otin eri paikoista selvää ja kävin konsultaatioissa, päädyin valitsemaan Viron, monista parjauksista huolimatta.
Leikkausaika oli jo pari viikkoa konsultaation jälkeen, kyllähän minä jännitin kovasti, mutta omalla kohdallani turhaan...ainakin tähän asti.
Alkuperäinen kokoni oli suunnilleen roikkuva B, rinnanympärys 77cm. Päätettiin että kirurgi laittaa 375-400cc, pyöreän korkeaprofiilisen, osittain rintalihaksen alle. Lääkäri teki lopullisen päätöksen leikkauksen aikana, sanoi laittavansa sen mikä parhaimmalta näyttää.
375 sitten laitettiin. Heräsin heräämössä melko virkeänä ilman pahoinvointia, kipuja oli ja niihin tuli pyytämättä piikki persuksiin.
Odottelin tippapullon tyhjenemistä ja huoneeseen pääsyä...olisin ollut valmis lähtemään jo heti, mutta toppuuttelivat hiukan.
Ihan kävelykuntoinen olin, mutta pyörätuolila sitten kuskattiin huoneeseen. Katselin siinä hetken telkkaria ja join vettä, jano oli kova. Minulla oli saattaja mukana, mutta omin avuin pääsin vessaan. Lopun iltaa sitten kävelin pitkin käytäviä hiljakseen ja yön sain nukuttua muuten hyvin, mitä nyt saattajan kuorsaus herätteli. (Korvatulpat unohtui kotiin).
Ainoa miinus oli ruoka joka tuli ihan kylmänä, mutta söin sen kuitenkin jotta verensokerit ei laskisi kovin alas.
Illalla jo otettiin siteet pois ja laitettiin omat tukiliivit päälle, jotka siis ostin täältä Suomesta.
Aamulla sitten hoitaja auttoi liivit pois ja kävin suihkussa, jonka jälkeen putsasivat vielä desinfioivalla aineella haavat ja laittoivat uudet haavateipit.
Sitten pukeutuminen, hieman hitaasti mutta varmasti. Ihan itse sain vaatteeni päälle.
Kylmä puuro puoli yhdeksältä ja sitten lähtö sairaalalta klo 9.00 terminaaliin. Niin, kävihän lääkäri katsomassa siinä aamulla rinnat ja haavat, sanoi kaiken menneen hyvin leikkauksessa ja itse oli tyytyväinen tulokseen. Kuten minäkin.
Ovathan nämä rinat ihan turvoksissa, mutta kun se laskee niin tulos on oikein luonnolinen ja koko minulle sopiva, ei liian iso, eikä pieni. Ei muuten ensimmäistäkään mustelmaa ole vielä ilmestynyt.
Laivalla hytti, mutta aika meni melkein kaupoissa ja syötiin jotain pientä. Kipulääkkeillä olen pärjännyt tähän asti oikein hyvin, toki tuntuu ylös noustessa ja jos tekee jonkin äkkiliikkeen, kurottaa kättä liikaa tms.
Taksilla sitten rautatieasemalle ja junassa pari tuntia, siihen päälle puolisen tuntia henkilöautolla ja kotona olin.
Nyt heräsin yöllä siihen kun en oikein osaa nukkua selälläni.
Tästä eteenpäin huolellista haavan hoitoa, ei mitään riehumista. Rauhallisia ulkolenkkejä voimien mukaan. Tikit pois ehkä ensi viikon jälkeen.
Ainoa toivomus on ettei takapakkia tule ja se on paljolti itsestä kiinni, varovainen pitää olla.
Kokemus tähän asti on ylittänyt odotukseni, pelkäsin vaikka mitä, ihan turhaan.
Se täytyy sanoa että Virolaisilla hoitajilla on sellainen aika "reipas" ja hieman tylyltä vaikuttava tyyli, mutta ilkeä ei ollut kukaan. Varmaan kulttuurikysymys. Lääkäri oli miellyttävä ja tuli olo että tietää mitä tekee.
Eli tässä minun kokemukseni...olen vasta toipumisen alussa mutta tällä hetkellä voin hyvin ja ei kaduta tippaakaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä en halunnut elinikäistä riesaa ja uusintaleikkauksia. Tein pelkän kohotuksen ja olen tyytyväinen kiinteisiin b-kupin rintoihin, eivätpä nuorenakaan olleet näin kauniit ja kiinteät. Mahdollinen syöpäkin näkyy näissä paremmin kuin implantin varjostamissa. Mainostan siis tätä vaihtoehtoa niille, jotka suunnittelemat silikonia kehoonsa.
Moi! Minäkin harkitsin tuota menetelmää, mutta yhdessä konsultaatiossa kerrottiin että on paljom potilaita joilla siirretty rasva ei kestä. Ja siinä tapauksessa sitä joutuisi sitten myös uusimaan. Ja omalla kohdallani ei olisi ollut mistä siirtää. Tämä on hyvin yksilöllistä mikä kullekin sopii. Mammografian lisäksi voi mennä ultraan, tai jopa niin että pelkästään ultraan, sillä näkyy hyvin kainalon alueen syöpäkasvaimet. Tosin lääkäri mammografiassa sanoi että yleensä kasvaimet löytyvät vaikka olisi implantit.
Tuo nykysilikonien vaihtoväli on pitkä, riippuen kapseloitumisesta. Ja kun ottaa kunnon merkkiset implantit kapseloituminen on vähäisempää. Riippuu tietysti omasta kudostyypistä.
Minulle asetetuissa on 10 vuoden kapseloitumistakuu, joka kattaa kolmannen ja neljännen asteen kapseloitumisesta johtuvan uusintaleikkauksen tuona aikana. Ensimmäisen asteen kapseloituminen, eikä yleensä toisenkaan aiheuta potilaalle juurikaan ongelmia.
Ja nämä tulivat minulle senverran myöhäisellä iällä, että laskeutuvat tässä pikkuhiljaa vuosien myötä jonkin verran....tosin ovat yläosastaan lihaksen alla ja roikkuminen hidastuu. En minä aio enää ehkä uusia ottaa jos tuo kapseloituminen pysyy kurissa,
on jo sen verran ikää ettei esim. 10 vuoden päästä ehkä ole aiheellista enää mennä.
Samahan se on rasvansiirroissakin, usein joutuu täytettä lisäämään, sekin on kovin yksilöllistä.
Voi olla että olisin kallistunut samaan vaihtoehtoon kuin sinäkin, mutta täytettä ei olisi saanut mistään tarpeeksi, joten se jo yksin sulki minulta tuon vaihtoehdon pois.
Kannattaa ottaa tosiaan selvää, edellisellä kirjoittajalla on onnistunut rasvansiirto, tosin en tiedä milloin hänelle se tehtiin ja joutuuko lisäämään rasvaa myöhemmin.
Kaikissa rintojen leikkauksissa on omat varjopuolensa ja lisäksi tulee nämä yksilölliset erot. Mutta hienoa jos selviät ilman lisäyksiä, tuohan on kuitenkin omaa kudostasi, eikä tarvinnut laittaa "vierasesineitä" elimistöön.
Minulla kivut vähenee koko ajan ja pystyn jo hyvin käsiä liikuttelemaan, tosin varon etten nyt mene sisäisiä ompeleita hajottamaan.
Katsellaan päivä, kuukausi, vuosi kerrallaan....eihän sitä tiedä miten kauan täällä elinpäiviä kullekkin riittää. Tällä hetkellä olen onnellinen ja päivä kerrallaan elän. Vastoinkäymiset tulevat kun tulevat, niitä en viitsi kaiken aikaa ajatella. Muutoinkin voi elää vain sen yhden päivän kerrallaan, huomisesta ei kukan tiedä.
Edellinen kirjoittaja kertoi että oli ollut kohotuksessa, ei rasvasiirrossa.
Minulla kohotusta ei voinut käyttää kun rinnat olivat hyvän mutotoiset, mutta mitättömän pienet. Rasvansiirtoon olisi ollut runsaasti käytettävää materiaalia, mutta usean siirron hinta olisi ollut niin suuri että murto-osalla sain implantit ja lopuilla vielä uusimisenkin sitten joskus. Implanttini laitettiin kokonaan rintalihaksen alle ja mammografia on onnistunut ihan hyvin.
Kohotuksessa voi olla ongelmana myös arpien runsaus, leikkaustavasta riippuen.
Mitä kautta menit leikkaukseen? Missä konsultaatio?
Konsultaatio Lappeenrannassa ja kun en tiedä saako täällä nimiä mainita niin laitan että konsultaatio sairaanhoitajalla (ihan oikea sellainen) ja L.....n kautta. J. T. leikkasi.
Se on hyvä, ettei kaduta ja toivottavasti ei myöskään myöhemmin kaduta. On kuitenkin myös toisenlaisia kokemuksia. Ja pitää muistaa, että nuo implantit eivät ole ikuisia, vaan määräajoin ne pitää uusia ja tarkastuttaa eli kuka lähtee moiseen hommaan, itse en ainakaan lähtisi. Naisellisuus ei ole rinnoista kiinni, vaan naisellisuus on sisäistä viimeisen päälle, sitä on tai ei ole, rinnat ovat vain ulkoinen asia.
Ei niitä implantteja tarvitse vaihtaa, ellei tule ongelmia.
Itse testasin ensin rasvansiirron, mutta koska muutos oli lopulta nin vähäinen (alkuun oli hyvä, mutta hiljakseen siirrettty rasva suli pois) päädyin implantteihin. Olihan se kallis tapa testata, mutta halusin nähdä sen ensin. Nyt ei tarvitse jossitella.
Ehkei naiseus ole rinnoista kiinni, mutta jos ne tyhjät patalaput kiusaa itseään niin kärsimyksestäkö sen kruunun saa?
Hyvin harva pitää ne implantit enää 70-80 vuotiaana ja suositus on ottaa ne ajoissa pois kun iho vielä paranee. Ihon paranemiskyky on aika heikko jo siinä 70 v. mailla. Toki voi pitää implantit tennispallo-sukassa tyylisinä (tai jos on lihaksen alla, oma rinta roikkuu alempana, implantti pallona ylhäällä) ja antaa niiden kapseloitua. Vanhana ihmiselle tulee tulehduksia jotka aiheuttavat kapseloitumista ja nuorenakin jokaisen hammasleikkauksen, muun leikkauksen jne. jälkeen pitää ottaa antibiootit jos omaa implantit.
Eipä ole hammaslääkäri vielä koskaa kysynyt onko minulla rintaimplantit. Eikä minkään muunkaan leikkauksen jälkeen ole tarvinnut antibioottikuureja implanttien takia, vaikka ovat tietäneet että minulla on sellaiset.
Anteeksi, menee aiheen ulkopuolelle, mutta missä ajassa sinulta siirretty rasva suli pois? Kuinka paljon oli tullut siirrossa lisää, kuppikoko vai enemmän?
Nyt täytyy pyyttää anteeksi, luin näitä tarinoita niin paljon että sekoitin tämän pelkän nostatuksen ottajan toiseen ihmiseen, jolle oli tehty lisäksi rasvansiirto. Pahoitteluni.
Kerroin jo aloittamassani viestissä että luin paljon, sekä haittoja että hyviä puolia. Eri menetelmiä ym. Eli ihan tietoisen riskin otin.
Ja tuosta naiseudestakin yritin selittää...sitä ei valitettavasti ymmärretty.
Olen jo sen ikäinen että tiedän mitä naisellisuus on, jokaisella voi olla tietysti oma mielipiteensä naiseudesta, mutta minulle se ei ole pelkästään ulkoinen olemus, siis se että erottaa miehen naisesta.
Sisäinen naiseus ja naisellisuus on minulla kunnossa, mutta jos ulkoiset merkit puuttuvat ja asia on korjattavissa, on valmis ottamaan riskit ja itse tyytyväinen päätökseensä ja lopputulokseen, mikä ettei.
Olisin voinut elää ilmankin, mutta on mukava laittaa toppi ja hame päälle kun on hieman muotoja. Olen hoikka ja aika urheilullinen rakenteeltani, joten kaipasin etumukseeni hiukan pyöreyttä kun sitä muualla ei oikein ole.
Nyt olen kokeillut jo kesämekkoja ja toppeja, olemus on luonnollinen mutta naisellinen. Tykkään siitä ja sillä hyvä, eihän se keneltäkään ole pois.
Ja tuo väite että rintalihaksen alle osittain laitettu implantti aiheuttaa sen että ns. Oma rinta alkaa roikkua siellä alapuolella, ei pidä paikkaansa. Mikäli ei ole alkuunkaan ollut paljon mitään mikä roikkuu, eli olematon pieni nahkalerpake, implantti laskeutuu ihan kauniisti ajan kuluessa alaspäin, tuoden rinnan alaosaan myös hieman pyöreyttä.
Eli lähtökohdista ja omasta kudostyypistä on paljon kiinni nämä asiat.
Luulen että ne jotka ovat kauhean kriittisiä, eivät ole ottaneet asioista niin tarkkaan selvää, konsultaatioissa, lääkärissä jne.
Minä luotan kuitenkin lääkäriin, minut on yhteensä kolme lääkäriä tutkinut ja olen heiltä suunnilleen kaikki skenaariot kysellyt.
Ja niinkuin kirjoitin, ei voi elää kuin päivän kerrallaan, voihan sitä tulla vaikka syöpä ja rinnat lähtee.
Ja miksiköhän rintasyöpäpotilaille korvattaisiin rintojen korjausleikaus ihan julkisella puolella muuten kuin sen naisellisuuden, vaatteiden istuvuuden ym. takia.
Tosin silloin ei laiteta implantteja tietääkseni, mutta molemmat rinnat tarpeen mukaan muotoillaan symmetrisiksi.
Rintasyöpäleikkauksissa käytetään myös implantteja mikäli siihen on tarvetta. Kaikilla ei ole luonnostaan "varaosaa" vatsamakkarassa, tai ei halua (tai pystytä tekemään) lihaksen siirtoa selästä.
Totaalipoistossa on rakennettava uusi rinta "tyhjästä".
Tätä en tiennyt, ystäväni rinnat laitettiin jollain muulla kuin iplantilla. (rintasyöpäpotilas siis)
Mutta hyvä että näin on, koska moni nainen kokee rintojen puuteen tai menetyksen ikäväksi asiaksi.
Hei "Fontax", ei se lihaksen alle laitettu implantti laskeudu mihinkän, kun se lihaksen alareuna on kiinni siinä "normaalirinnan" alareunassa ja siihen implantti jää. Rintapussiin laitettu implantti sensijaan laskeutuu muun rauhasmassan mukana.
Kun rintapussi on alunperin "tyhjä lapanen" sen laskeutuminen on tietysti hitaampaa, kuin että jos sisältö painaa enemmän. Kaikissa tapauksissa lihaksen alle laitettu implantti jää ylemmäksi ajan kuluessa, koska myös pienet "tyhjät lapaset" laskeutuvat ja rintalihas ei.
Implantti laitettiin osaksi lihaksen alle. Ja kun sitä omaa rintakudosta oli niin vähän, ei tule mitään roikkuvaa ylimääräistä alapussia. Tämän olen kolmelta lääkäriltä tarkistanut ja osittain rintalihaksen alle laitettu implantti laskeutuu ajan myötä siten että muodostuu rintapoimu.
Eri ihmisillä, kun ollaan eri kokoisia jne ja implantteja on erimuotoisia, osaa lääkäri kyllä valita sellaisen mikä kullekin parhaiten sopii. Ystävälleni on laitettu aivan samalla tekniikalla, mutta hieman eri koolla ja rinnat ovat olleet nyt kuutisen vuotta ja kauniit vieläkin.
Olen jo tuolla aiemmin kirjoittanut ettei minulla ole harhakuvitelmia siitä että rinnat ovat kauniit määräämättömiä aikoja ja kuten myös kerroin, olen sen ikäinen etten odotakkaan mitään ihmeitä enää. Enkä tarvitse, enkä halua.
Jos ihan lähivuosina kävisi niin että rinnan alle tulisi roikkuva heltta, ehkä harkitsisin sen heltan poistamista. Se ei enää ole iso operaatio.
Mutta kiitos näkemyksestäsi, luotan kyllä lääkäreihin, varsinkin kun usean eri lääkärin juttusilla olen ollut.
Ja jos rinnan alaosassa olisikin pientä löysyyttä ajan mittaan, olen useimmiten rintsikat päällä tai bikineissä, eikä ne silloin näy.
Ja vaikka näkyisikin hieman, minulla on silti rinnat, niistähän olen haaveillut, joten älkää olko huolissanne, kyllä tässä pärjäillään. :)