Asiani ei ole mistään lyhyemmästä päästä, mutta koitan selittää sen ytimekkäästi.
Aloitin seurustelemaan erään J kanssa 2001 kesällä, seurustelimme yli kaksi vuotta tiiviisti. Suhteemme kuitenkin oli välillä hyvin rajua ja henkisesti väkivaltasta. Mies veti humalassa kaikki maailman haukunta sanat läpi ja mollasi minut maan rakoon. Hän kävi muutaman kerran käsiksi jonka jälkeen muutime erillemme ja muutaman kerran muutin hänen luokseen takaisin. Suhteemme loppui 2004 kesällä kun muutin Tampereelle. Sain tarpeeksi hänen väkivaltaisuudestaan. Hän nimittäin löi minua poskelle kun olimme porukalla juopottelemassa.
Hän kuitenkin lopetti jatkuvan ryyppäämisen, eikä ole vewtänyt nytkään jumalattomia kännejä, eikä ole haukkunut tai käynyt käsiksi. Kesän lopussa sovimme riitamme ja olimme hyviä ystäviä. Todella hyviä ystäviä, jotka harrastivat seksiä keskenään, kävivät ulkona jne.
Se alkoi kuitenkin muistuttaa suhdetta. Ja tavallaan kai me sit ruvettiin seurusteleen. Mies muutti kanssa tänne Tampereelle ja hän asuu vähän matkan päässä minusta. Näimme melkeen päivittäin ja olemme jatkuvassa yhteydenpidossa. Olemme kuin parisuhteessa. MUTTA ONGELMA ON SE että onko tämä edes oikea parisuhde?
-Koska olen koko ajan hänen kanssaan varpaillaan.
Hänen kanssaa on helppo kuintenkin olla, ja hänen seurassaan voi olla oma itsensä ja meillä oma huumorimme.
- Hän on hieman omistuhaluinen ja mustasukkainen
- Todella päissään hyvin henkisesti väkivaltainen
- Nolannut minut monien ystävien edessä
- Ystävät ovat erilaisia
- en tiedä olenko vaan tottumuksesta hänen kanssaan vai tunteesta.
Siis en tiedä haluaisinko olla hänen kanssaan niin paljon tekemissä, koska eräs ystäväni herätti minut todellisuuteen raahaamalla minut liikenteen kaupunkiin ja antoi minun huomata että itselläni oisi vieläkin vientiä...
Eli pohdin, kerronko hänelle, että en halua olla enää hänen kanssaan niin paljon ja mitä todellakin haluan. Silti olen ikään kuin jäänyt oravan pyörään, että olen todelal riippuvainen hänen tuestaan ja avustaan. Koska hän ns. turvallinen.
Olen omasta mielestäni kuin sinkku. Tapaan uusia ihmisiä ystäväni kanssa. Mutat silti palaan tavalliseen turvalliseen ihmiseen. Mitä pitäisi tehdä... onko tässä mitään järkeä!!!
Aloitin seurustelemaan erään J kanssa 2001 kesällä, seurustelimme yli kaksi vuotta tiiviisti. Suhteemme kuitenkin oli välillä hyvin rajua ja henkisesti väkivaltasta. Mies veti humalassa kaikki maailman haukunta sanat läpi ja mollasi minut maan rakoon. Hän kävi muutaman kerran käsiksi jonka jälkeen muutime erillemme ja muutaman kerran muutin hänen luokseen takaisin. Suhteemme loppui 2004 kesällä kun muutin Tampereelle. Sain tarpeeksi hänen väkivaltaisuudestaan. Hän nimittäin löi minua poskelle kun olimme porukalla juopottelemassa.
Hän kuitenkin lopetti jatkuvan ryyppäämisen, eikä ole vewtänyt nytkään jumalattomia kännejä, eikä ole haukkunut tai käynyt käsiksi. Kesän lopussa sovimme riitamme ja olimme hyviä ystäviä. Todella hyviä ystäviä, jotka harrastivat seksiä keskenään, kävivät ulkona jne.
Se alkoi kuitenkin muistuttaa suhdetta. Ja tavallaan kai me sit ruvettiin seurusteleen. Mies muutti kanssa tänne Tampereelle ja hän asuu vähän matkan päässä minusta. Näimme melkeen päivittäin ja olemme jatkuvassa yhteydenpidossa. Olemme kuin parisuhteessa. MUTTA ONGELMA ON SE että onko tämä edes oikea parisuhde?
-Koska olen koko ajan hänen kanssaan varpaillaan.
Hänen kanssaa on helppo kuintenkin olla, ja hänen seurassaan voi olla oma itsensä ja meillä oma huumorimme.
- Hän on hieman omistuhaluinen ja mustasukkainen
- Todella päissään hyvin henkisesti väkivaltainen
- Nolannut minut monien ystävien edessä
- Ystävät ovat erilaisia
- en tiedä olenko vaan tottumuksesta hänen kanssaan vai tunteesta.
Siis en tiedä haluaisinko olla hänen kanssaan niin paljon tekemissä, koska eräs ystäväni herätti minut todellisuuteen raahaamalla minut liikenteen kaupunkiin ja antoi minun huomata että itselläni oisi vieläkin vientiä...
Eli pohdin, kerronko hänelle, että en halua olla enää hänen kanssaan niin paljon ja mitä todellakin haluan. Silti olen ikään kuin jäänyt oravan pyörään, että olen todelal riippuvainen hänen tuestaan ja avustaan. Koska hän ns. turvallinen.
Olen omasta mielestäni kuin sinkku. Tapaan uusia ihmisiä ystäväni kanssa. Mutat silti palaan tavalliseen turvalliseen ihmiseen. Mitä pitäisi tehdä... onko tässä mitään järkeä!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikä!!! Saat miljoona kertaa parempia miehiä älä tuhlaa aikaa tossasen hullun kanssa ja ihmisiä ei vaan noin muuteta jos kerran on lyönyt se kynnys lyödä on 80% tiedän kokemusta on väkivaltaisista miehistä. Eräs mies kerran otti käsistä kiinni ja sano et"otan lapion ja kuoppaan sut tonne mettään" pelkäsin sillon henkeni edestä.
Ei voi ymmärtää mitä turvallista näkee miehessä jonka kanssa pitää olla koko ajan varpaillaan. Taas kerran ohjeena: Lähde…tai niin oikeastaanhan teillä ei ole suhdetta mutta siis aloita ihan oma elämäsi, on minun neuvoni.
Onko sinulle turvallinen ihminen joka vetelee lättyyn ja muutnekin käyttäysyy kuin sika? Onpa sinulla käsitys turvallisesta suhteesta, mutta itsehän määrittelen, minkä arvoisena pidät itseäsi. Jos annat kohdella kuin tiskirättiä, so What? Mitä sitten kyselet enää. Itsekin kai tajuat mikä on homman nimi.