Olin juuri 4 päivän työmatkalla Roomassa. Ostin vaimolleni tuliaisiksi valkoisen, nahkaisen käsilaukun, joka edusti mielestäni tyyliltään arvokkaan tyylikästä. Kotona ojensin hän paketin ja avattuaan hän totesi, ettei tällaisia käytetä nyt( ilmeisesti hänen mukaan ei muodissa) Uskoisin, että jotenkin muoti Rooman pääostoskadulla merkkiliikkeessä olisi vähintään Espoon tasolla.
No joka tapauksessa sanoin kohteliaasti ettei sitä tietenkään tarvi käyttää. Annoin asian olla mutta alkoi harmittaa nyt todella paljon. Loukkaannunko tyhjästä mutta mielestäni puolisolta saatua lahjaa ei pitäisi ikinä hylätä/arvostella. Ainakin se oli ilmeisesti 800€ hukkaan heitettyä raha
No joka tapauksessa sanoin kohteliaasti ettei sitä tietenkään tarvi käyttää. Annoin asian olla mutta alkoi harmittaa nyt todella paljon. Loukkaannunko tyhjästä mutta mielestäni puolisolta saatua lahjaa ei pitäisi ikinä hylätä/arvostella. Ainakin se oli ilmeisesti 800€ hukkaan heitettyä raha
Vastaukset 12
Vanhimmat
Marry me. Ihan uskomatonta käytöstä. Hän ei rakasta sinua. Aika kylmää. En sanoisi toiselle noin. Vaikka en tykkäisi laukusta niin olisin tosi onnellinen eleestä, että mies ostaa lahjan minulle. Tosi romanttista. Voisin sen sitten salaa myydä parin vuoden päästä jossain ja ostaa toisen tilalle, mutta miehelle olisin tosi kiitollinen. Tosi surullista, että vaimosi tyrmää sinut. Hän tuhoaa rakkautenne.
Höpönlöpön etteikö rakasta miestään. Ei tuollainen lahja sitä kerro millään tavalla. Tottakai vaimolla on oma mielipiteensä. Ei tuon takia rakkautta tuhota, olet kokematon selvästi. Mutta tottakai se miehenkin mieltä ilahduttaisi jos lahja olisi miellyttvävä myös vaimolle. Ehkä vaimo ei osaa sitä arvostaa tai hänellä ei ole sille käyttöä ja hän on realisti. Ei se niin vakavaa ole jos mies vääränlaisen lahja ostaa. Se on ainakin hieno teko.
No, jos sinulla on noin kovasti rahaa niin ei kait sillä ole väliä, vaikka se ei vaimosi mielestä niin hieno olekaan. Ikävää, jos vaimosi sen noin arvosteli. Lahjoja on aina kiva saada, toisaalta mielestäni vaimosi pitäisi ilmaista jotenkin nätisti se, että se ei ehkä hänen mielestään ole paras mahdollinen. Ei sekään ainakaan minun mielestäni ole täysin oikein, että toinen valehtelee silmät kirkkaana, että hieno laukku on. paremminhan sinä opit vaimosi makua ja pitämiään asioita tuntemaan, kun hän on rehellinen ja sama tietysti toisin päin.
Et pistänty rahaa laukkuun, koska halusit saada hänet olemaan kiitollinen lahjasta ja saamaan itsesi tuntemaan hyväksi, vaan koska rakastat häntä ja halusit tehdä hänet onnelliseksi parhaasi mukaan lahjan avulla. Aina se ei vain riitä, vaikka miten paljon pistäisi vaivaa ja rahaa lahjaan niin toisen mieltymyksiä ei voi vain tietää.
Oletko ylipäätään kertonut miten paljon laukku maksoi ja miten paljon ajattelit ja ikävöit häntä reissullasi ja kyseistä laukkua ostaessa? Hän ei ikinä osaa arvostaa pelkkää laukkua, sehän on pelkkä esine, vaikka kuinka olisikin kallis merkkilaukku. Ajattelevaisuudestasi taas hän olisi hyvin kiitollinen ja otettu, jos vain kertoisit kaiken hänelle.
Oliko työmatkallasi viehättävää naisseuraa? Ostitko laukun korvaukseksi siitä, että sait vähän irroitella?
Hyviin käytöstapoihin kuuluu, että lahjan antajaa, minkä tahansa lahjan ketä tahansa antajaa, kiitetään kohteliaan kauniisti. Lahja tulisi ottaa kiitollisesti vastaan, olisi se mikä tahansa.
Olen huomannut moukkailmiön mm. naisten syntymäpäivillä. He välittävät etukäteen tiedon, mitä lahjoja heille saa toimittaa, siis vieraille annetaan lahjalista omatoimisesti ja etukäteen. En tiedä mistä ilmiö johtuu, mutta näin nykynaiset toimivat. Heille kelpaa vain sellainen lahja, jonka he itse etukäteen saavat valita. On heitäkin, jotka moittivat vieraitaan, jos toivat vääränlaisia lahjoja tai kukkia, jos ei suoraan päin naamaa vieraalle niin toisille ystävättärilleen.
Älä välitä, mies, jos vaimosi on vähän moukka. Moni nainen on.
Melkoisen tyly vastaanotto! Vaimon makua ja, ilmeisesti myös muotia tuntematta tehty hankinta.
Itse olen tuolla sektorilla vetäytynyt luottokortin rinnakkaiskappaleen taakse. Vaimo tietää itse mitä tarvitsee.
Yhden kerran olen tehnyt poikkeuksen. Käytyäni katsomassa vapaa-ajan asuntoja ostin reisulta krokonahkaiset piikkarit. Olin melko hyvin tietoinen vaimoni lestistä ja jalan koosta. Ostos oli onnistunut ja vaimoni jopa piti niitä niin usein, että kantaremmi halvaantui vuosia myöhemmin.
Haisteltuani ilmapiiriä, ostin seuraavalla reisulla piikkareiden krokonahkan mukaisen käsilaukun mutta se oli jo tilaushankinta.
Tarkistutin Suomessa, että vehkeet todella ovat krokoa eikä jäljiteltyä lehmää.
Ei mennyt kauaakaan kun kro vaihtui Espanjan kylällämmekin jäljitelmään. Käärmettä oli paljon pitempään.
Kuten jo aiemmin mainittiin, olet valinnut vaimoksesi melkoisen juntin.
Kaikista minimimmät käytöstavat sanelevat lahjasta kiittämisen. Lahjan rahallisesta arvosta riippumatta.
Hankippa seuraavaksi lahjaksi (tai paremminkin pakolliseksi luettavaksi) "Käytöstavat tolloille"
Aloittajalla on joko liikaa rahaa tai hän on aivan uskomattoman tyhmä.
Vaimosi saattoi ajatella, että "tällaista ei käytetä nyt" (kun on talvi). Kesälaukkuna upea väri. Lisäksi jos vaimosi on tarkka rahasta tai hänen omat käyttövarat on tiukemmalla, niin saattaa kokea tuhlailuksi ja on vaivaantunut kun se koskettaa häntä itseään.
Taitaa olla Provo, kuka ny noin kallista laukkua ostais, jos
ei oo joku miljonääri.
Noin kalliitt kengät vielä ymmärtäisi, mutta että laukku.