Estynyt persoonallisuushäiriö = välttelevä persoonallisuushäiriö
...tohon vielä ku ynnätään sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus nii voilà, sielukuolioni on sinetöity!
Kuulunkin tänhetkisellä diagnoosilla arviolta 0,1 - 0,2 % väestöstä, v**tu jee!
Kenties realistisin tavoitteeni asetettakoon siten, että toivon mukaan 3 v terapian myötä kykenen edes katsomaan ihmisiä silmiin...
Ps. Länsimaisten ns. hyvinvointivaltioiden v**tumaisin tietämäni epäkohta on se, että persoonallisuushäiriöiset ihmiset päästetään lisääntymään (tarkennettakoon nyt, että siis hoitamatta [ja edes V***TU tiedostamatta] ongelmiaan), ja siten siis kasvattamaan MENTALLY F*CKED UP LOISIA LISÄÄ YHTEISKUNTAAN JUMALTEN V*TTU VIE!!!
Pss. Kyllä, pyrin silti yhä rakastamaan vanhempiani (sikäli miten edes ylipäänsä rakastamaan kykenevä enää olen)
Psss. Sinkut -palsta kyseessä... hmm... nii täältäkö ihan deittiseuraakin kenties ihmisolennot löytävät... Noh, mitenpä siis olis?
(elih yksinäinen hetero mies oon, fyysisesti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä... henkisesti puolestaan aivojen lailla kahtiajakautunu; tunnepuoli jämähtäny puberteetti teinipanetukseen ku logiikkapuoli kärsiny yksinäisen sielukuolio-ihmisolento-"elämän" edeten energittömään eläkeläisyyteen... lopullista lähtöä odottaen)
Psszzzh. Koitanpa ees yrittää lopettaa mahdollisimman positiivisiin viboihin --> eli siis hymiöön :|
...tohon vielä ku ynnätään sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus nii voilà, sielukuolioni on sinetöity!
Kuulunkin tänhetkisellä diagnoosilla arviolta 0,1 - 0,2 % väestöstä, v**tu jee!
Kenties realistisin tavoitteeni asetettakoon siten, että toivon mukaan 3 v terapian myötä kykenen edes katsomaan ihmisiä silmiin...
Ps. Länsimaisten ns. hyvinvointivaltioiden v**tumaisin tietämäni epäkohta on se, että persoonallisuushäiriöiset ihmiset päästetään lisääntymään (tarkennettakoon nyt, että siis hoitamatta [ja edes V***TU tiedostamatta] ongelmiaan), ja siten siis kasvattamaan MENTALLY F*CKED UP LOISIA LISÄÄ YHTEISKUNTAAN JUMALTEN V*TTU VIE!!!
Pss. Kyllä, pyrin silti yhä rakastamaan vanhempiani (sikäli miten edes ylipäänsä rakastamaan kykenevä enää olen)
Psss. Sinkut -palsta kyseessä... hmm... nii täältäkö ihan deittiseuraakin kenties ihmisolennot löytävät... Noh, mitenpä siis olis?
(elih yksinäinen hetero mies oon, fyysisesti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä... henkisesti puolestaan aivojen lailla kahtiajakautunu; tunnepuoli jämähtäny puberteetti teinipanetukseen ku logiikkapuoli kärsiny yksinäisen sielukuolio-ihmisolento-"elämän" edeten energittömään eläkeläisyyteen... lopullista lähtöä odottaen)
Psszzzh. Koitanpa ees yrittää lopettaa mahdollisimman positiivisiin viboihin --> eli siis hymiöön :|
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sä oot jumangekka niin 1000% paremmassa jamassa kuin suurin osa täällä jotka ei edes tajua että niissä on mitään vialla.
Sä saat viel ittes hyvään kuosiin, vaikka siihen aikaa meniskin. Hyvä et oot tajunnut hakea apua ja hoitoa. Se on se ratkaiseva tekijä ja voit olla ylpee ittestäs. :)
Itsellä oli sama tilanne (ehkä vähän huonompikin) mutta vuosien varrella se on oikeasti helpottunut. Ehkä vielä joskus jännittää tietyt sos. tilanteet mutta eivät kuiteskaan niin paljoa ettenkö pystyisi niihon tilanteisiin mennä ja olla (ainakin jotenkin)
Miten "parannuin"? En ole koskaan käynyt puhumassa asiasta kenellekään enkä popsinut lääkkeitä. Simppelisti vain pakotin itseni kaikkiin tilanteisiin. Olihan se aika epämukavaa aluksi kun tuli omien henkisten oireiden lisäksi fyysisiäkin. Mutta totuin. Pääsin yli traumoista, jotka tällasta aiheuttivat.
Tsemppiä!
Ja siis parantumista on kestänyt jo vuosia, ja vielä varmaan muutama edessä.