Palasimme yhteen pienen eron jälkeen mutta nyt olemme olleet yhdessä jo 2v. Edelleen tuntuu että pitäis erota! Ei tuo toinenkaan ole varma tämän jatkumisesta! Itteä ahistaa välillä niin paljon ja haluaisin huutaa että mene jo! En kestä tätä epävarmuutta! Emme riitele mutta elämä on kuin kämppiksen kanssa. Mistä sais voimaa tehdä asialle! Toiset kyllä neuvoo miettimään ja antamaan ajan kulua mutta mieleni on malttamaton.
olenko hullu!?
nopsariitu
8146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos tai kun haluat erota, ei siihen muu auta kuin ero. Hopihopi etsimään uutta asuntoa ja ero vireille.
Mutta kun se ei ole niin helppoa. Välillä päiviä et en halua erota mutta välillä taas... Tietty tarkoitus ei ole elää kuten kämppiksen kanssa varmankaan kun kerran naimisissa ollaan. Mutta en tiedä riittääkö mulle olla vaan kaupas kävijä siivooja. ruuan laittaja sekä satunnainen seksiseura. Mä kaipaan muutakin sellaista mitä ei tarvitse suunnitella ja miettiä kuukausia etukäteen! Ehkä me ollaan niin erilaisia!
Ero ei tietenkään ole helppoa. Mutta ainakin itselleni helpompaa erota kuin olla kaupassa kävijä/siivooja/lastenhoitaja/rakastajatar
Sama täällä ,ei jaksa,niin saamaton vaimo. Nalkuttaa.En viitsi lasten takia uutta tuoda,mitä minö teen?
Toisen elämästä on vaikea sanoa.Onko elämän muut asiat kunnossa? Mietihae ulkopuolista apua.
Elämän arki nyt on... se on sitä kotiasioiden huoltamista, laskunmaksua, kaupassa ym. asiointia ja seksiäkin...
Itse olen keski ikäinen, ja ihan tyytyväinen kaverini kans oloon- aina kun voimme käydä samaan autoon, petiin nukkumaan, tai mitä ikinä, sielu on jotenkin täysi siinä ajassa- mutta arki välillä yksinkin tuntuu hyvältä, oma työni,omat jutskat.
Kämppispuoli ois jossain vaiheessa vastassa... Viihdytään kyllä. Ajattelisitko ihmisenä kumppaniasi? Millainen hän on- sinulle? Vai ajaako sinua oma eteenpäinpyrkimisesi jonnekkin? oletko onnellinen myös yksin, vai kaipaatko jotain täyttymätöntä unelmaa? Jos, etsi, elä, rakenna se- muuten vatvot koko elämäsi miten olisi ollut, jos...
Itse muutan todennäköisesti kahden vuoden sisään pitemmälle, joko miesystävän kanssa tai ellei lähde, niin yksin. Tätä en ole ottanut kamun kanssa vielä puheeksi. Todennäköisesti raskaat ajat alkavat siitä keskustelusta, kun rakkautta on olemassa.
Onhan se ero vaihtoehto, pääsee omilleen olemaan yksin. Mutta jos kaipaat suhteeseesi jotain uutta, tee asialle jotain. Vai ajattelitko että kaveri osaa lukea sun ajatukset?
Jos kaipaat suhteeseesi läheisyyttä, hellyyttä se vaatii molemminpuolista sitoutumista asiaan, aitoa tunnetta. Jos suhteenne noudattaa kaavaa, riko se ja vaadi itsellesi huomiota. Näin toimien, puhuen kertoen tunteistasi toinen voi ottaa asiasta vaarin ja toimia, jos et kerro toiveistasi ei muutosta synny. Eli vikaa on myös sinun toiminnassasi usko pois, ei passiivisena muutoksen odottelu vie asiaa eteenpäin.
Minun suhteeni ajautui karille ainoastaan siitä syystä etten saanut vaimolta läheisyyttä, hellyyttä, aitoa tunnetta vaikka sitä pyysinkin. Minun olis pitänyt muuttua joksikin toiseksi ihmiseksi, lopettaa harrastukseni jota rakastan, olla jotenkin toisenlainen. Se oli ehto jota olisi pitänyt noudattaa, järjetön vaatimus. Ei ketään ihmistä voi kahlita jakamalla ehtoja tms, vain omalla toiminnallaan saa muutoksia aikaan. Jos olisin saanut edes hiukan enemmän huomiota tai hellyyttä suhteessa, olisin tehnyt sen eteen töitä enemmän automaattisesti. Jos taas on tarpeeton, välttämätön paha, sitä muuttuu robotiksi joka pakenee pahaa oloaan yhä syvemmälle omiin maailmoihinsa. Minä tajusin tämän jo suhteessa, vaimo kenties ei koskaan. En minä pahalla kirjoittele, vikaa on minussakin menevä mies olen en sitä kiellä. Nyt vaimo nyhjöttää sohvan nurkassa yksinään katsomassa salattuja elämiä, toivotaan että on onnellinen. Siellä on vapaana, hakekaa pois.
Aika hyvä,salkkareita minunki tsiikaa onnesta mykkänä varmaan yksin,rahakkaat salkkarimiehet,näitä tarjolla.