Olen 20-vuotias nainen Helsingistä. Kamppailen masennuksen ja jonkin sortin syömishäiriöin kanssa aika ajoin mutta viime aikoina kaikki on tuntunut mahdottomalta. Masennuksen myönnän täysin itsekin mutta syömishäiriötä en allekirjoita vaikka outo suhde ruokailuun onkin. Tunnen itseni mitä saamattomammaksi ja koen elämäni pitkälti merkityksettömäksi omasta mielestäni ja uskon muiden myös ajattelevan niin. Itsetuhoiset ajatukset ovat liittyneet tuntemuksiiini lähiaikoina vahvasti. Käyn paljon ulkona ja käytän päihteitä paljon, ne ovatkin varmasti osasyy ellei suurin syy ongelmiini. Olen avoliitossa jossa poikaystäväni tuntuu katselevan touhujani sormien välistä, vaikka haen epätietoisesti huomiota varmasti häneltä kaikin tavoin. En tiedä minkälaisella avunhuudolla saisin häneltä apua. Ulkopuoliselle näytän varmasti iloiselta ja aktiiviselta nuorelta naiselta eikä kukaan muu lähipiirissäni tiedä siis tilanteestani yhtikäs mitään, mutta kadulla kävellessäni päässäni liikkuu nykyisin toiveita ratikan vahingossa alle jäämisestä.
Kaipaan apua ja olen valmis sitä myös saamaan, sillä olen kyllästynyt olemaan masentunut ja tuntemaan oloni mitättömäksi joka tekee minut hulluksi. Olin kuitenkin vielä vuosi sitten iloinen ja aktiivinen nuori sisältä ja ulkoa, enkä itse pysty käsittämään saati hyväksymään tilannettani.
Tarvitsisin siispä neuvoja ja apua, miten ja mistä niitä saa, ja kuinka pääsen tästä ylös itsekseni kun kukaan muu ei edes tiedä miten syvällä ahdingossa olen?
Kaipaan apua ja olen valmis sitä myös saamaan, sillä olen kyllästynyt olemaan masentunut ja tuntemaan oloni mitättömäksi joka tekee minut hulluksi. Olin kuitenkin vielä vuosi sitten iloinen ja aktiivinen nuori sisältä ja ulkoa, enkä itse pysty käsittämään saati hyväksymään tilannettani.
Tarvitsisin siispä neuvoja ja apua, miten ja mistä niitä saa, ja kuinka pääsen tästä ylös itsekseni kun kukaan muu ei edes tiedä miten syvällä ahdingossa olen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.