Antaako anteeks

Ostettiin miehen kanssa puol vuotta sitten omakotitalo ja lapsikin on syntymässä kolmen kk päästä. Pari viikkoa mies sitten ilmotti, että haluaa ehkä erota. No ajattelin että kyllä se siitä vielä, kyllä kaikki tulee kuntoon. Sitten sai kakistettua, että ei halua asuakaan omakotitalosssa, kun on aina asunut kerrostalossa. Eilen taas yrittiin puhua tilanteesta, mutta tämäpä ilmotti että on ihastunut erääseen naiseen, ja tämä kuulemma häneen. Tiedän kuka nainen on ( on myös facebook kaverini) ja hän asuu samassa asunnossa, jossa me ennen taloon muttoa. Tämä lisää tuskaa, kun mietin vaan miestä ja sitä lehmää yhdessä hengailemassa meidän entisessä kodissa, josta on hyviä muistoja meistä kahdesta. Silti mies ei ole varma haluuako erota, valittaa etten sano tarpeeksi vastaan, ja olen liian herkkä. Samalla väittää ettei mussa ole mitään vikaa, että vika on vaan hänessä, kun ei tunne samanlailla kuin ennen. En kyllä ihan usko... Seksiäkään ei ole ollut melkeen 3 kk, sekin on kuulemma huonompaa kuin muissa suhteissa. Ehkä totta kun toinen ei halua edes yrittää.Tämän kaiken paskan kestäisin ehkä paremmin, jollei esikoinen olisi syntymässä parin kk päästä ja olisi auntolainaa ekasta omasta asunnosta niskan päällä. Lasta en olisi ehkä halunnut edes tehdä vielä tuli vähän sellanen painostettu olo, ja nyt jotenkin hyväksikäytetty olo, vaikka ei mitään hyväksikäyttöä ole tapahtunutkaan. On paska olo, kun ei voi olla onnellinen kun on saamassa lapsen, minkä syntyminen pitäisi olla ihanin asia maailmassa. Mulla on aina ollut se periaate et ollaan ensin naimisissa tai varmana suhteesta ennen kun lapsia tehdään. Suurin pelko on ollut yksin jääminen ja yksinhuoltajuus (ja ei en aliarvosta/hauku heitä, ennemminkin kunnioitan heidän voimaansa), vaan se rankkuus pelottaa, varsinkin kun on jäämässä yksin jo ennen lapsen syntymää. Silti en halua/osaa päästää irti tuosta paskapäästä, joka ryyppää joka vklo ja tekee ties mitä, väittää ettei ole varaa maksaa yhteisiä laskuja ja ruokaostoksia. Olen varmaankin aika naivi, mutta miten osaa päästää irti ihmisestä, jonka kanssa luuli rakentavansa yhteisen tulevaisuuden vihdoinkin, kaikkien pilalle menneiden entisten suhteiden jälkeen?
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Tiinax89 kirjoitti:

Ostettiin miehen kanssa puol vuotta sitten omakotitalo ja lapsikin on syntymässä kolmen kk päästä. Pari viikkoa mies sitten ilmotti, että haluaa ehkä erota. No ajattelin että kyllä se siitä vielä, kyllä kaikki tulee kuntoon. Sitten sai kakistettua, että ei halua asuakaan omakotitalosssa, kun on aina asunut kerrostalossa. Eilen taas yrittiin puhua tilanteesta, mutta tämäpä ilmotti että on ihastunut erääseen naiseen, ja tämä kuulemma häneen. Tiedän kuka nainen on ( on myös facebook kaverini) ja hän asuu samassa asunnossa, jossa me ennen taloon muttoa. Tämä lisää tuskaa, kun mietin vaan miestä ja sitä lehmää yhdessä hengailemassa meidän entisessä kodissa, josta on hyviä muistoja meistä kahdesta. Silti mies ei ole varma haluuako erota, valittaa etten sano tarpeeksi vastaan, ja olen liian herkkä. Samalla väittää ettei mussa ole mitään vikaa, että vika on vaan hänessä, kun ei tunne samanlailla kuin ennen. En kyllä ihan usko... Seksiäkään ei ole ollut melkeen 3 kk, sekin on kuulemma huonompaa kuin muissa suhteissa. Ehkä totta kun toinen ei halua edes yrittää.Tämän kaiken paskan kestäisin ehkä paremmin, jollei esikoinen olisi syntymässä parin kk päästä ja olisi auntolainaa ekasta omasta asunnosta niskan päällä. Lasta en olisi ehkä halunnut edes tehdä vielä tuli vähän sellanen painostettu olo, ja nyt jotenkin hyväksikäytetty olo, vaikka ei mitään hyväksikäyttöä ole tapahtunutkaan. On paska olo, kun ei voi olla onnellinen kun on saamassa lapsen, minkä syntyminen pitäisi olla ihanin asia maailmassa. Mulla on aina ollut se periaate et ollaan ensin naimisissa tai varmana suhteesta ennen kun lapsia tehdään. Suurin pelko on ollut yksin jääminen ja yksinhuoltajuus (ja ei en aliarvosta/hauku heitä, ennemminkin kunnioitan heidän voimaansa), vaan se rankkuus pelottaa, varsinkin kun on jäämässä yksin jo ennen lapsen syntymää. Silti en halua/osaa päästää irti tuosta paskapäästä, joka ryyppää joka vklo ja tekee ties mitä, väittää ettei ole varaa maksaa yhteisiä laskuja ja ruokaostoksia. Olen varmaankin aika naivi, mutta miten osaa päästää irti ihmisestä, jonka kanssa luuli rakentavansa yhteisen tulevaisuuden vihdoinkin, kaikkien pilalle menneiden entisten suhteiden jälkeen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu