Suomen Laki -kirjat?

Arvaanko oikein, että olet syntynyt tai ainakin kasvanut 2000-luvulla?

Julkinen kaikille avoin Internet itsessäänkään ei ole kovin vanha keksintö, ja Finlex vielä nuorempi. Maksuton nettipalvelu on avattu 1997. Suomen Lakia on julkaistu vuodesta 1955. Sitä on siis melkoiset määrät vielä liikkeessä siltä ajalta kun lain sisältöä todella piti etsiä kirjaimellisesti lakikirjasta. Onhan se vakuuttavaa rekvisiittaa lakitoimiston seinällä.

Finlexin yksi keskeinen tavoite on täyttää lain muodollisen säätämisen yksi vaihe, eli lain julkaiseminen helposti ja nopeasti. Nykyään riittää kun se on finlexissä julkaistu, niin siltä osin laki voi olla voimassa. Sen sijaan kunnolliseen oikeudellisen tiedon etsintään finlex ei todellakaan ole lähellekään paras työkalu. Esimerkiksi lainsäädännön etsiminen oikeudenaloittain ei juuri finlexistä onnistu, kun taas Suomen Laissa lait on järjestelty oikeudenaloittain.

Ei sillä, en väitä, että Suomen Lakikaan olisi paras tai lähellekään paras, mutta on noita vielä muitakin. Yhtä ainoaa oikotietä onneen ei tässäkään ole, vaikka joskus tuntuu siltä, että nykyajan google-sukupolvi niin luuleekin. Tämä ei siis kohdistu sinuun, vaan on lähinnä yleinen toteamus.

Ja tuohon, että se on älyttömän kallis. Oletko kiinnittänyt huomiota mitä lakimiehet veloittavat tänä päivänä? =D Ja ammattikirjallisuus on vielä verovähennettävää tulonhankkimiskulua

jos ikinä olette Suomen Lakia avanneet, on siinä oikeuskäytäntöä koottu sangen paljon keskeisten pykälien perään.

Finlexistä pitää oikeuskäytäntö hakea erikseen.

Ei tietenkään pidä jättäytyä vain Suomen Laki-teoksen oikeuskäytännön varaan vaan asiat pitää tutkia itse, mutta kirjasarjassa julkaistu käytäntö antaa varsin kattavan käsityksen pykälien tulkinnoista tuomio-istuinkäytännössä.

Itselläni on kierrätyskeskuksesta ostettu Suomen Laki (2009) 1,2 ja 3. Erittäin käyttökelpoinen edelleen ja maksoi kolme kymppiä.

Meillä käytetään duunissa Edilexin Lakikirjaa. Minusta se on nopeampi käyttää kuin nettiversio, kun on tarpeelliset/yleisimmin käytetyt kohdat laputettu tarralapuilla, tehty omia alleviivauksia jne. merkintöjä. Pykälien yhteydessä on lueteltu myös paljon relevanttia oikeuskäytäntöä. Ja istunnossa kirja on paljon kivampi kuin netti.

Lisäksi olen huomannut itseäni nuoremmalla sukupolvella vähän sitä, että tosiaan hakevat nettiversiosta relevantin pykälän, mutta siinä ei välttämättä hahmotu lainkohta osana systematiikkaa niin hyvin kuin kirjasta. Esim. rikoslain luvuista saattaa jäädä lukematta luvun loppupykälät, joissa on säädetty siitä, mitkä ko. luvun tunnusmerkistöistä ovat virallisen syytteen alaisia ja mitkä asianomistajarikoksia.

Tapansa kullakin, itse tykkään "paperiversiosta" enemmän.

Vuorisaarna joko puhuttelee tai sitten ei.

Niinkuin yhteiskunnista ihannoitaessa asiat väärennetään kunkin mielenmukaisesti.