Olen siis 36v. nainen. Ongelma on seuraavanlainen: vanhemmat pitää idioottina, joka ei osaa mitään. Haluaisin joskus puhua jostain normaaliasioista, mutta ei onnistu noitten kanssa. Äitini on varsinainen hirviö. Hän haluaa määrätä kaikesta, myös isän asioista. Äitini oli katsonut minulle valmiiksi sulhasen, ja sai raivarin kun tämä ei minua kiinnostanut. Tämä oli hänelle erityisen vaikeaa. Muiden kanssa en saisi seurustella ollenkaan, koska kaikki ovat huonoja. Äitini yrittää saada minua myös ryhtymään tietylle alalle, joka ei minua kiinnosta. Hän on aina pettynyt kun ilmoitan, että opiskelen ja teen työkseni jotain muuta.
En osaa äitini mielestä asua yksin, enkä koskaan tule pärjäämään yksin. Siskoani arvostellaan myös, eikä hän ole paljoa vanhempiemme kanssa tekemisissä. Vanhemmat vihaavat hänen miestään yli kaiken. Minulla on myös toinen sisko, joka asuu vielä kotona. Häntä ei koskaan haukuta, hänellä saa olla poikaystävä ja hän saa ihan mitä haluaa, saa myös käyttäytyä ihan miten vaan. Minä ja toinen sisko olemme roskaa ja meistä ei koskaan tule mitään. Minulla on korkeakoulututkinto ja olen töissä, asun yksin pääkaupunkiseudulla. Sisko on ollut töissä vuosikausia ja asuu eri paikkakunnalla.
Kuulin viimeksi kolme viikkoa sitten, että en tule koskaan pärjäämään yksin, enkä saa ikinä ketään miestä. Asuin kerran avoliitossa, joka päättyi eroon. Aikoinaan kun muutin miehen kanssa asumaan, äiti ei osannut käsitellä asiaa. Siskoani vastustettiin, kun hän muutti pois kotoa. Tulee kuulemma vielä varmasti takaisin. Sisko on 30v. Asuin itse ulkomailla pari vuotta. Sitä ennen haukutiin, että en pärjää, en saa lähteä. Kun tulin takaisin töiden loputtua, haukuttiin kun minusta ei tullut siellä ulkomailla "mitään".
Äiti on myös ollut väkivaltainen useasti, paitsi sitä yhtä siskoa kohtaan. Mitä tämä kaikki on teidän muiden mielestä? Onko muilla ollut samanlaista kotona? Tuntuu vaan, että vanhemmille ei mikään riitä, paitsi tämä yksi sisko, joka siis on vielä kotona. Myös hän on oppinut tämän tavan, että haukutaan meitä kahta muuta siskoa, emmekä siksi ole juuri tekemisissä. Isä ei sano muuta, kuin että totella pitää! Äiti kiistää kaiken, eikä muka muista kun kysytään asioista. Haukkuu hulluksi ja ongelmaisiksi meitä kahta siskoa säännöllisesti. Hyvä kun ei saa kohtausta kun alkaa märehtimään, miten kamalia lapsia hänellä on.
Tämä on siis jatkunut kauan, vuosia. Minä ja toinen sisko ei haluta laittaa välejä poikki vanhempiin, mutta haluttaisiin tietää mitä tässä pitäisi tehdä tai sanoa tuollaisille vanhemmille. Mistä tuollainen käytös johtuu? Mitä sillä yritetään saavuttaa, ja mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa? Narsismi?
En osaa äitini mielestä asua yksin, enkä koskaan tule pärjäämään yksin. Siskoani arvostellaan myös, eikä hän ole paljoa vanhempiemme kanssa tekemisissä. Vanhemmat vihaavat hänen miestään yli kaiken. Minulla on myös toinen sisko, joka asuu vielä kotona. Häntä ei koskaan haukuta, hänellä saa olla poikaystävä ja hän saa ihan mitä haluaa, saa myös käyttäytyä ihan miten vaan. Minä ja toinen sisko olemme roskaa ja meistä ei koskaan tule mitään. Minulla on korkeakoulututkinto ja olen töissä, asun yksin pääkaupunkiseudulla. Sisko on ollut töissä vuosikausia ja asuu eri paikkakunnalla.
Kuulin viimeksi kolme viikkoa sitten, että en tule koskaan pärjäämään yksin, enkä saa ikinä ketään miestä. Asuin kerran avoliitossa, joka päättyi eroon. Aikoinaan kun muutin miehen kanssa asumaan, äiti ei osannut käsitellä asiaa. Siskoani vastustettiin, kun hän muutti pois kotoa. Tulee kuulemma vielä varmasti takaisin. Sisko on 30v. Asuin itse ulkomailla pari vuotta. Sitä ennen haukutiin, että en pärjää, en saa lähteä. Kun tulin takaisin töiden loputtua, haukuttiin kun minusta ei tullut siellä ulkomailla "mitään".
Äiti on myös ollut väkivaltainen useasti, paitsi sitä yhtä siskoa kohtaan. Mitä tämä kaikki on teidän muiden mielestä? Onko muilla ollut samanlaista kotona? Tuntuu vaan, että vanhemmille ei mikään riitä, paitsi tämä yksi sisko, joka siis on vielä kotona. Myös hän on oppinut tämän tavan, että haukutaan meitä kahta muuta siskoa, emmekä siksi ole juuri tekemisissä. Isä ei sano muuta, kuin että totella pitää! Äiti kiistää kaiken, eikä muka muista kun kysytään asioista. Haukkuu hulluksi ja ongelmaisiksi meitä kahta siskoa säännöllisesti. Hyvä kun ei saa kohtausta kun alkaa märehtimään, miten kamalia lapsia hänellä on.
Tämä on siis jatkunut kauan, vuosia. Minä ja toinen sisko ei haluta laittaa välejä poikki vanhempiin, mutta haluttaisiin tietää mitä tässä pitäisi tehdä tai sanoa tuollaisille vanhemmille. Mistä tuollainen käytös johtuu? Mitä sillä yritetään saavuttaa, ja mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa? Narsismi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet pärjännyt hyvin elämässä, mutta jostain syystä et ilmeisesti pysty vetämään rajoja vanhemmillesi / äidillesi. Se, mitä kerrot, ei millään tuntuisi keski-ikäisen naisen kertomalta, vaan paljon paljon nuoremman, jopa lapsen kertomalta. Isä sanoo, että totella pitää - haloo, mitä ihmettä? Tuollaista sanotaan lapsille, ei aikuisille. Niin, se mitä kerrot, ei tosiaankaan kuulosta normaalilta. Ehkäpä vanhempiesi tapa pitää yllä valta-asemaa teihin on arvostelu, koska se hämmentää ja loukkaa teitä? Siksi ette pysty vetämään rajaa kuten muihin, vastaavalla tavalla käyttäytyviin ihmisiin. Vai sietäisitkö tuollaista käytöstä ystävältä?
Aikuistuminen ja henkisen napanuoran katkaiseminen tarkoittaa oman käytöksen muuttamista aikuisemmaksi, vaikka toinen ei sitä tekisikään. Ehkä voisit sanoa, että odotat heiltä normaaleja, hyviä käytöstapoja etkä suostu kuuntelemaan asiattomuuksia enää. Mihinkään väittelyihin ja vanhojen asioiden selvittämiseen tuskin kannattaa lähteä. Pienin askelin kohti normaaleja käytöstapoja kahden aikuisen kesken. He tuntuvat kohtelevan teitä lapsina, mutta teidän ei tarvitse vastata kuin lapset joko vastaan väittämällä tai alistumalla. Teidän tilanteessanne pyrkisin käyttäytymään kuin kenen tahansa hankalan vieraan ihmisen kanssa, asiallisesti, mutta jämäkästi.
Voi että. Narsistivanhemmat eivät koskaan pidä lastaan aikuisena. Aikoinaan käydessäni isäni luona. Kysyin häneltä ulko-oven vara-avainta. Kun olin menossa ystävätäreni kanssa ulos syömään. Jotta sitten palatesssani takaisin. Minun ei tarvitsisi herättää häntä.
Kimpaantuneena vanhempani ilmoitti minulle tuolloin, että kello 9 on oltava viimeistään kotona. Tai saisin nukkua pihalla. Minä sentäs olin tuolloin jo kuusissakymmenissä. Mutta minua pidetiin edelleen mitään osaamattomana tyhmänä *teininä*. Jonka jokaista askelta oli vahdittava ja arvosteltava.
Narsistivanhemmat eivät koskaan muutu. Joten oman itsensä takia on opittava vetämään *raja*, Jonka yli narsistivanhemmalla ei ole oikeutta tulla. Se on tosi vaikeaa. Ja tämän *rajanvedon* jälkeen, sinua syyllistetään entistä enemmän. Toimimattomasta kanssakäymisestä vanhempien kanssa.
Ja tottapuhuen, tilanne jatkuu aina vaan samana. Asioista ei voi keskustella narsistin kanssa. Hän ei ymmärrä, tai hän ei halua ymmärtää tilanteen mahdottomuutta. Ja varsinkaan sitä, että narsistivanhempi on itse syyllinen suhteen toimimattomuuteen. Tämä ymmärtämättömyys paljastuu juuri siinä, että kaikista narsistin teoista, tai sanomisista aina syytetään lasta.
"Narsistivanhemmat eivät koskaan muutu." Eivät ehkä muutu, mutta muututko itse? Jos itse käyttäydyt aina samalla tavalla ja siedät huonoa käytöstä, niin miksi toinen muuttuisikaan, sillä valta-asema säilyy?
Uhriksi asemoituminenkin on vaarallista. Silloin valtapiirissä pysyy ikuisesti ja katkeroituminen uhkaa. Monilla on mahdottoman kuuloisia vanhempia, joiden valtapiiristä on hankala irrottautua. Heidän mahtavuuttaan vain korostaa, jos heidät näkee ylivertaisen voimakkaina, joille kukaan ei voi mitään, saati "lapsi". Totta kai voi, mutta se edellyttää, että tekee surutyön, että muuttuu itse aikuiseksi - terapiasta on apua, kokemusta on. Jos suhde vanhempaan ei muutu, niin ainakin oma suhtautuminen muuttuu rennommaksi. Moni alkoholistivanhemmankin kanssa elänyt tunnistaa sen. Toki se on pitkä prosessi.
Otappa luulot pois kerran ja kunnossa äidiltaasi ja ekrrot että kun olet 18v täyttänyt aikoja sitten niin määräät itse tekemissitäsi ja jos homma ei muuta niin älä pidä yhteyksiä vanhempiisi kun siitä' ei tule kertomasi mukaan yhtään mitään niin voi tulla ryhtiä tai ei. Aikuisen laspen ei tarvitse totella vanhempiaa kun taysi-ikäisenä elättää itsensä ja eikä muutenkaan ole enää heidän määräysvallassa. Isäsi taitaa olla täysi nössö kun ei naistansa kuriin saa.