Mistä te naiset saatte selkärangan ja itsearvoistuksen? Tuli mieleen kun kuulin exäni löytäneen naisen joka on laittanut sen "kuriin". Tuntuu olevan nyt tyytyväinenkin. Siis ex. Nykyisestä miehestäni on sanottu että minun pitäisi se nyt laittaa kuriin. Miten? Miten aikuisia miehiä laitetaan kuriin ja miten se tehdään? Ex ainakin nujersi minut ihmisenä ja traumatisoiduin pysyvästi. Oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyt se on sitten löytänyt naisen joka on sen saanut kuriin. Nykyinen mieheni ei ole sen kummempi. Kumpaakin löytyy, niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Minä en osaa olla eikä mieskään tunnu viihtyvän. Minä vain koitan olla kiltti ja olla niin että en häiritse ja olisin kiva. En nalkuta, en korota ääntä, en kyseenalaista, en väitä vastaan ja teen mitä pyydetään. Miten voisi opiskella sellaiseksi "kurittajaksi"? Olisi hienoa jos olisi sellainen itseään arvostava ihminen. Mistä minä sellaisen arvostuksen löydän?
mistä selkäranka?
pallohukassa2000
8127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sitä voi opetella. Jotkut vain ovat luonteeltaan alistuvampia ja toiset vahvatahtoisempia. Joka suhteessa mittaillaan alkuun kaapin paikkaa. Joskus löytyy molempia tyydyttävä kompromissi, joskus ei auta kuin lähteä eri suuntiin.
Sinä et arvosta itseäsi, jos hyväksyt henkistä ja etenkin fyysistä väkivaltaa.
Muuten peesaan ratikkakuskia, mutta kyllä sitä voi jonkin verran opetella. Se itsearvostus, se että sinunkin mielipiteelläsi on väliä, on tosi tärkeä sisäistää. Eihän se helppoa ole, jos on pienestä asti opetettu kiltiksi ja hiljaiseksi. Silloin vain joutuu helposti nyrkkeilysäkiksi, jos ei osaa asennettaan muuttaa.
Ei sinun tarvitse toiseen ääripäähän mennä, ei ajatella olevasi mikään kurittaja. Väkivaltaa älä siedä, tee se selväksi tai hankkiudu mieluummin eroon väkivaltaisesta miehestä. Sitten jotain itsetutkiskelua, tai varmaan siihen jotain ulkopuolistakin apua löytyy. Sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi. Joustaminen on hyvä asia toki, kompromissien teko, mutta ei se saa siihen mennä että sinä olet se joka pelkästään joustaa. Kaikissa parisuhteissa toinen on aina enemmän tai vähemmän niskan päällä, mutta parempi se että olisi vähän vähemmän kuin täysin määrääjä. Mieti mikä sinulle on tärkeää ja pidä siitä kiinni. Kun sinulta kysytään mitä mieltä olet tai mitä haluat, sano reippaasti ja rohkeasti ja pidä myös sanomastasi kiinni.
Opettele ihan jo pelkkä jämäkkä body language, vartalon ja kasvojen eleet. Näihin löytyy varmasti netistäkin ohjeita. Hyvä ryhti, vääjäämätön katse, varma esiintyminen ja selkeä ääni ja puhetapa. Silti voit olla ystävällinen, hymyileväinen, tarvittaessa kuitenkin vakava ja jämäkkä. Näitä voi vaikka kuivaharjoitella.
En minäkään synnynnäisesti mikään jämäkkä tyyppi ole ollut, mutta jonkin verran opetellut. Yllättävän hyvin toimii. :) Lapsuuden alistuin ja osin ensimmäisessä miessuhteessani, jossa mies tosin ei ollut mikään määräilijä, äitinsä enemmänkin ja sitä kautta aluksi nössöilin. Nyt on toinen vakava miessuhde, mies on jämäkkä, mutta kuitenkin ottaa minut huomioon. Alussa oli hankalaa, kun yritin mennä siihen alistujan rooliini, nainen helposti haluaa miellyttää tunteakseen itsensä täydelliseksi ja haluttavaksi, mutta ei siitä kaikki miehetkään tykkää. Tämä mies selkeästi arvosti minun omaa tahtoani ja mielipidettä, opin sen tuomaan esille alun jälkeen. Myös työelämässä jossain vaiheessa käänsin kelkkani, osin erään työkaverin esimerkin myötä. Rohkenin vaatia oikeuksiani ja kas - sainkin siitä arvostusta, enää ei niin helposti tallottu.
Tsemppiä sinulle, muista että parempi on olla yksinkin kuin tossun alla, vaikka se kuuluisa sanonta toista väittääkin.
Tähän kannanottoon voi yhtyä täysin sydämin.
Edellisestä suhteesta haavoittuneena, olet siipirikkona joutunut toisen pedon kynsiin.
Inhimilliseen ja sivistyneeseen suhteeseen ei kuulu toisen vahtiminen, orjuuttaminen ja kurittaminen.
Vankilaan kuuluvat ne olosuhteet, joissa vahditaan ja pidetään kuria.
Haetko toiselta ihmiseltä elämäntarkoitusta ja vastausta tyhjyyteen sulauttaen näin itsesi toisen persoonaan orjalliseksi sivupersoonaksi. Täten alistut toisen ihmisen oikuille ja mielenvaihteluille.
Sinun olisi hyvä elää jonkin aikaa yksin ja etsiä elämänfilosofiasi, moraalisi, vakaumuksesi ja perusperiaatteet, joiden mukaan ojentaudut itse.
Jos menet väkivaltaiseen suhteeseen ja alistut, silloin hyväksyt ratkaisullasi sen, että ihmisiä voi kurittaa ja orjuuttaa.
Se mitä itse hyväksyt itsellesi tehtävän, on äänetön viesti väkivallantekijälle, että olet leikissä mukana.
Kiltteys ja sopeutuvuus ovat hyvä asia, kun ne toteutetaan oikeassa tilanteessa.
Miten saada itsearvostusta?
Siten, että toimit omien periaatteittesi mukaan etkä petä itseäsi toimimalla niitä vastaan.
Kukaan ei anna itsearvostusta sinulle, se on otettava.
Otettava, vaikka toinen protestoisi vastaan.
Kyseiset neuvot oli tarkoitetut alkup. eikä Enttosukkalle, joka on selvittänyt hienosti ongelmansa.
Sitähän minä tässä mietin että miten toteutus kun saahan sitä sanoa mitä tahansa, mutta eihän sua noteerata mitenkään niin mitäs sitten. En minäkään mikään pieni ole. 175cm/80kg ja kova ääninen ja käyn salilla ja olen miestäni pidempi. Viimeksi kun halusin tehdä pointin otin kyllä miestä ihan naamasta kiinni ja tuijotin silmiin kun sanoin sanottavani ja kun mitään reaktiota ei tullut niin vedin ympäri korvia. Katsoi vaan läpi ja jatkoi television tuijotusta. Se siitä. Että jos jotain toimivia keinoja? Tuokin oli jo aika typerää mutta piti koittaa sekin.
Tuo teidän touhunne vaikuttaa kyllä siltä, että ei ole kyse mistään paikkansa ottamisesta vaan ette yksinkertaisesti sovi toisillenne kumppaneiksi. Hyvässä suhteessa ei ole minkäänlaista alistamista eikä varsinkaan väkivaltaa puoleen eikä toiseen, vaan kaikki on puhuttavissa ja ratkottavissa kompromissein sillä tavoin, ettei kumpikaan koe joutuneensa häviämään. Toisen kanssa pitää tuntua hyvältä olla, jos näin ei ole niin sitten olet väärässä paikassa. Miestäsi ei tunnu kiinnostavan sinun asiasi ollenkaan, oliskohan aika lähteä muualle katsomaan mitä löytyy? Väkisin ei kannata vuosiaan tuhlata.
Kyllähän me toimeen tullaan. Mies on vain sovinisti ja koska olen nainen niin olen sinällään merkityksetön. Niin kauan kuin emme joudu olemaan jotain sukupuolta niin pärjäämme. Eli minulla ei ole sukupuoleni perusteella päätäntävaltaa mistään yhteisistä asioista. Olemme sitten päätyneetkin elämään kumpikin omaa elämäämme saman katon alla. Mies on sitä sorttia että sillä sekunnilla kun nainen lakkaa miellyttämästä joko heittää naisen pihalle tai kävelee itse ovesta. Asioista ei keskustella. Häneltä puuttuu täysin miellyttämisenhalu tai kyky pyytää anteeksi. Empatiaa hän ei ole kertaakaan vielä suhteemme aikana osoittanut. Joskus kyllä tuntuu että yksinään rakentaa tätä suhdetta. Varmaan pitää paikkansakin. Kaikki nyt vaan tuntuu sanovan että" olet sen elämän nainen ja se rakastaa sua ihan hirveästi" ym. Minä en näe sitä missään.
Miten sinä haluaisit sua kohdeltavan? Ei väkivaltaa? Ei haukkumista? Ei pettämistä? Kumppanille kannattaa heti näyttää millainen käyttäytyminen sua kihtaan on sallittua, ja mikä johtaa heti sun menetykseen. Jos jatkuvasti alistuu, antaa anteeksi, sulkee silmänsä vääryyksiltä ja vain odottaa että mies muttuu itsestään, niin tämähän viestittää miehelle, että sinä ole tossukka ja sua voi kohdella miten vain, kaiken nielet kuitenkin. Jos mies taas ymmärtää, ettei ole varaa menettää sua, ja sä oot tosissas, niin tekee mitä tahansa vuokses.