Miksi miehet eivät kysy mitään?

Naiset luonnostaan kavahtaa liian uteliaita miehiä, siksi..

Lie itsestään selvää, että esitellään itsensä ja elämäntilanne, harrastukset, suhde lapsiin ja
entiseen puolisoon. asuinpaikka,lasten olinpaikka .Oma koulutus ja työ, jolla on itsensä elättänyt.
Autoilukunto ja ajokortti., Lomakohde kiinnostus
On vielä muistettava, ettei "eläkeläinen" ole ammatti, kuin korkeintaan heillä jotka on päätyneet lapslisiltä eläkkeelle.
Monia asioita joudun kirjoituksissani kyseleen, saamatta niihin vastausta

Minähän se kyselen naisilta asioita minkä kerkeen ja tuskailen kun naiset ei koskaan kysy multa mitään. Tai jos kysyvätki niin sen mun kysymykseen vastaamisen perään vaan että "entäs sä?", eli heittävät sen mun kysymyksen takasin naamalleni. Eikö naisilla ole omaa luovaa kykyä, kuvittelin kyllä että olisivat sosiaalisesti lahjakkaampia kuin miehet?

Miesten puolesta voin sanoa, että treffeillä meidän ajatukset vaan pyörii siinä,mitenhän sais kellistettyä tuon vosun. Ei meitä paljon kiinnosta puhella omista asioista tai tietää jotain teistä. Ei me uskalleta suoraan kysyäkään, vaan odotamme koko ajan naisen siirtoa, eli pyytääkö luokseen jatkoille. Jos kaato ei tule ekalla kerralla annamme naiselle vielä yleensä toisen mahdollisuuden, tai minä ainakin annan.

Mulla menee ainakin mielenkiinto toiseen, jos toinen ei vastavuoroisesti kysy mitään. Mitä järkeä on sitten ylipäätään edes tavata, jos mikään ei kiinnosta? Mikään ei etene mihinkään tuolla en kysy -tyylillä.

Ei ole mukavaa, jos toinen tulee treffeille "viihdytä mua" -asenteella. Istuu hiljaa ja näyttää kyllästyneeltä jo ennen kun päästään edes alkuun. Aika pian se kiinnostus katoaa, jollei toisella ole mitään sanottavaa. Ei tarvitse olla mitään kysymyksiäkään, voi keskustella eri aiheista muutenkin. Mutta voi olla hyvä miettiä joitain aiheita etukäteen, jos on vaarana että aluksi jännittää niin ettei saa sanaa suustaan.
Siinähän sen kuitenkin näkee, onko siinä deitissä "samaa rytmiä" kuin itsessä.
Toisaalta, täytyy olla kiitollinen jos sinkun vika löytyy noin helposti ;)

"Samaa olen ihmetellyt. Itse olen seurustellut kolme kuukautta miehen kanssa, joka ei koskaan saanut tietää lasteni ikää, sukupuolta tai edes lukumäärää, kun ei koskaan mitään kysynyt. Enkä sitten viitsinyt alkaa tietoja hänelle tyrkyttämäänkään. On vaikea kuvitella, että joku ei sietäisi tuollaisia kysymyksiä. Onko se tosiaan yleistä, ettei esimerkiksi lapsista uskalleta kysyä, vaikka asia kiinnostaisikin? Pitäisikö heistä sitten automaattisesti itse kertoa?"

Olen mies. En pystyisi itse seurustelemaan kenenkään kanssa, joka ei kysyisi mitään lapsistani. Ymmärrän jos kyse olisi vain panokaverista, jolle ei ehkä haluaisi kertoakaan tarkemmin elämästään. Miehesi ei joko osannut tai uskaltanut kysyä, tai sitten häntä ei kiinnostanut. Sinun olisi pitänyt ottaa asia puheeksi ja sanoa, että mies ei ole kiinnostunut suhteesta kanssasi koska ei kysy lapsistasi ja pistää suhde poikki, sillä lapsesi ovat samassa paketissa kanssasi! Eri asia, jos pelkkä kotisi ulkopuolella tapahtuva kaveruus kiinnostaa etkä halua miehen näkevän lapsiasi eikä tietävän mitään elämästäsi. Minä en sellaiseen pystyisi.

Myös nelikymppisenä naisena haluaisin tietää, missä ylipäänsä tavata miehiä, joiden kanssa päästä treffeille. Tinderin kautta törmään kavereihin, joiden kanssa tapaaminen järjestyy aikaisintaan kuukauden päähän ja deittipalstoilla törmään yhden lauseen miehiin. Hiukan hitaastilämpiävänä tyyppinä mieluiten tutustun ihmsiin "livenä" ja tutustun siten ihan ajan kanssa, mutta en ole vielä keksinyt minne etsiytyä tutustumisen edistämiseksi baarien lisäksi. Vinkkejä toivoisin, sekä miehiltä, että naisilta.

Ihmiset on erilaisia, tuuuurha yleistää. Riippuu mikä tuntuu kestäkin mukavalta, ne jotka luulee että oma tapa on ainoo oikee eikä osaa yhtään lukee toisii ihmisii tulee oleen yksin, tai voi niitä onnistaaki mutta helpompaa on ku on vähän empatiaa.

By mies

Ihmisiä on täysin mahdotonta lukea etukäteen. Jotkut oikeasti loukkaantuvat henkilökohtaisista kysymyksistä ja toiset odottavat niitä. Näitä "ammattiloukkaantujia" on kasvavassa määrin ja osalla on mielikuva käsikirjoitus illan kulusta ja jos se ei mene täsmälleen sen mukaan niin ollaan aivan pois tolaltaan. Löysentäkää sitä pipoa oikeesti. Näitä löytyy varmasti molemmista sukupuolista.
Mutta kommentti ihmisistä jotka tulevat kädet puuskassa ja ilmeellä/eleillä, että viihdytä mua ja mitä sulla on tarjottavaa! On kokemusta ja ei hyvää päivää. En ole mikään viihdyttäjä joka yrittää keinotekoisesti nostaa mielialaa ylös ja "viihdyttää" toista jutuillaan (sitten on helppo todeta, että sekin oli semmoinen helppoheikki kun ei itse asian eteen laita tikkua ristiin muuta kuin arvostele).
Toinen järkyttävä ihmislaji on masentuneet, että osaa ketuttaa kun tullaan alakuloisena ja masentuneena eikä hymyillä koko illan aikana. Valitan, mutta kiinnostus täysi nolla näitä kohtaan. Kuten edellisiinkin, en viitsi nostaa keinotekoisesti tunnelmaa.
Eka treffit ovat usein syvältä, mutta kun asiassa pääsee vauhtiin niin se paranee. Parhaat treffit ovat olleet ex-työkaverin kanssa jonka kanssa käyn usein lounastamassa yms. Ei tarvita keinotekoisia kysymyksiä.

Ha haa...neito ei oo kohdannu mua. Mä vien juttua ja muuta.....nostan vaikka keskenillan ravintolan seinälle ja pussaan napaa.....toisaalta sit illemmalla makailen rauhassa muhkeassa sängyssäni ja vasta silloin kyselen kainalossani olevan neidon nimeä. Monesti siitä alkanut väittely tähtitaivaasta ja mustista-aukoista on jatkunut aamuun asti ja jotku typerät sotkupuuhat on jääneet tekemättä. Jäljelle jää kuitenkin hyvä fiilis ja usein neito palaa väittelemään uudestaan. Yhdessäoloa, yksinäisyyden torjumista....siitä monilla on tarve. On paljon helpompi avautua jos ympärillä on oma bunkkeri. Meistä Suomalais-miehistä on aika noloa ruveta ravintolassa huutelemaan omista asioista tai neitoa piinata henk.kohtaisilla asioilla. Toivottavasti tapaat mut....

Olen mies ja minulla on olemassa selkeä jakolinja tässä asiassa: naiset jotka puhuvat, mutta eivät kysele mieheltä mitään -> ei jatkoon.

Naiset, jotka puolestaan kyselevät ja ovat kiinnostuneita sinun tekemisistä ja elämästä vaikka eivät itsestään kysymättä juuri puhuisikaan-> jatkoon.

Tämä on aika selvä peli.

Miksi kannattaa kuluttaa elämä väärien ihmisten kanssa. En ymmärrä.

Miksi se on mies jonka tehtävä on kysellä?

Jos seuralainen on puhelias, voit yhtyä keskusteluun liittymällä hänen puheeseensä. Jos taas hiljaisempi, sinulla on maailman paras mahdollisuus kertoa itsestäsi kaikki ne asiat jotka haluat että toinen kysyy.

Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdää niin vaikeaa? Tiedetään mitä halutaan mutta oletetaan toisen tietävän se, ilman että kerrotaan. Outoa.

oletko juuri niitä naisia jotka käy usein treffeillä ja sitten vklp antaa pesää kaverille, sit se häipyy ja taas olet suoli24 palstalla hakemassa sitä oikeaa, nappula on aina vihreänä ja taas sama homma kehiin ja profiilissa annat ymmärtää että ei ukkomiehille eikä seksinvonkaajille, mutta itse asiassa ajat hommat niin että saat munaa aina niinä vkl jolloin lapset on isällään
minä tunnen nämä naiset. siksi vierailen heidän luona näinä aikoina.

Ei pidä paikkaansa, kysyinhän minä? ja sinä aloit heilumaan käsilaukullasi,kunnes rauhoituit ja kerroit haluavasi... ja myöhemmin älä vaan lopeta rakas.... tekee niin hyvää.
Eleistäsi päätellen vastaus oli myönteinen.

Treffit ovat mielestäni menneet pilalle siinä vaiheessa, kun ajaudutaan teennäiseen tilanteeseen, jossa kysellään toisilta asioita. Se vaan ei silloin synkkaa - se ei tarkoita sitä etteikö kemiat kolahtais, vaan sitä, että ihmiset ovat niin kipsissä itsensä kanssa, että tilanne menee kyselytunniksi. Se ei ole luontevaa ja se on liiallista järjellistä kikkailua. Varsinkin siinä voi vedättää toista todella paljon olemalla kohteliaan kyselevä tai toista huomioiva. Puheella saa suunnatuksi huomion muualle.
Parhaat treffit olivat erään mieshenkilön kanssa sellaiset, kun molempia jännitti ja kumpikaan ei lähtenyt siihen ansaan, että hermostuksissaan kyselee toiselta jotakin, vaan oltiin rauhallisesti hiljaa. Jää murtui luonnollisesti noin tunnin jälkeen ja juttelu oli sitten todella luontevaa ja inspiroivaa eikä mitään kyselyitä. Sen yhteisen hiljaisen tunnin aikana oppi toisesta enemmän kuin mitkään kysymykset ja ajatusten vaihtamiset ääneen olisivat voineet tarjota. Tällaisiin kohtaamisiin minä luotan. Puhe on usein silkkaa hämäystä ja kielen läpätystä sekä turhaa pätemistä.