Nyt ollaan asian ytimillä. Itse olen elänyt aina omissa oloissani ja olen tottunut siihen ajatukseen ja hyväksynyt sen. Mutta ei se vaan käy, ystäväni ihmettelevät/säälivät minua sen johdosta ja varsinkin naispuoliset tuttavani ovat monesti, minun kuullen sanoneet että; heidän pitäisi löytää minulle nainen. Jos alan väittelemään jostain asiasta ja pääsen niskanpäälle, niin lopulta naisettomuuttani ja yksin elämistäni käytetään haukkumisena minua vastaan.
Saunaillat kavereiden kanssa ovat todella kiusallisia, kaverit retostelevat saannillaan ja jossain vaiheessa tulee aina minun vuoro ja kerrottua totuuden itsestäni, saan osakseni lohdutuksia ja sääliä, tyyliin; "Kyllä sinä vielä löydät jonkun" ynnä muuta säälipaskaa. Aina lopulta, varsinkin humalassa tuttavani monesti paljastavat todellisen mielipiteensä.
Kaiken huippu oli kun syntymäpäivilleni oli hankittu salaa maksullinen nainen, se oli jo sen verran kova säälipommi etten sitä enää kyennyt sulattamaan. Vaan pistin välit poikki kavereihini.
Myös vanhempani ovat suoraan sanoneet että mitä mieltä ovat elämästäni. Luultavasti sen takia etteivät todennäköisesti saa koskaan minulta lapsenlapsia. Olen lopulta helpottunut, ettei minulle ole sysätty juurikaan odotuksia toisin kuin sisarilleni, mutta luultavasti perinnönjaossa olen sitten häviäjän osassa. Olet itsekäs! Huutaa joku tässä välissä, enkä sitä todellakaan kiellä.
Ymmärrän todella hyvin että joku ei kestä ilman naista, mutta vaikka olisi asian kanssa "sujut" niin sitäkään ei kukaan suostu hyväksymään. Ihmisten asenteisiin tulisi saada todellakin muutoksia ja yksineläminenkin hyväksyttäisi, eikä kohdeltaisi sellaisia kuin roskaa, säälimällä tai haukkumalla.
Ja voin kertoa että se sääli tuntuu pahemalta.
Hyväksymisellä tarkoitan lähinnä sitä että, lakattaisi hyljeksimästä niitä jotka ei seuraa jostain syystä löydä. Ei käyttäydyttäisi vaivaantuneesti heidän seurassaan ja hyväksyttäisi heidät sellaisina kuin ovat, eikä nähtäisi naisettomuutta jatkuvasti jonain ongelmana.
Saunaillat kavereiden kanssa ovat todella kiusallisia, kaverit retostelevat saannillaan ja jossain vaiheessa tulee aina minun vuoro ja kerrottua totuuden itsestäni, saan osakseni lohdutuksia ja sääliä, tyyliin; "Kyllä sinä vielä löydät jonkun" ynnä muuta säälipaskaa. Aina lopulta, varsinkin humalassa tuttavani monesti paljastavat todellisen mielipiteensä.
Kaiken huippu oli kun syntymäpäivilleni oli hankittu salaa maksullinen nainen, se oli jo sen verran kova säälipommi etten sitä enää kyennyt sulattamaan. Vaan pistin välit poikki kavereihini.
Myös vanhempani ovat suoraan sanoneet että mitä mieltä ovat elämästäni. Luultavasti sen takia etteivät todennäköisesti saa koskaan minulta lapsenlapsia. Olen lopulta helpottunut, ettei minulle ole sysätty juurikaan odotuksia toisin kuin sisarilleni, mutta luultavasti perinnönjaossa olen sitten häviäjän osassa. Olet itsekäs! Huutaa joku tässä välissä, enkä sitä todellakaan kiellä.
Ymmärrän todella hyvin että joku ei kestä ilman naista, mutta vaikka olisi asian kanssa "sujut" niin sitäkään ei kukaan suostu hyväksymään. Ihmisten asenteisiin tulisi saada todellakin muutoksia ja yksineläminenkin hyväksyttäisi, eikä kohdeltaisi sellaisia kuin roskaa, säälimällä tai haukkumalla.
Ja voin kertoa että se sääli tuntuu pahemalta.
Hyväksymisellä tarkoitan lähinnä sitä että, lakattaisi hyljeksimästä niitä jotka ei seuraa jostain syystä löydä. Ei käyttäydyttäisi vaivaantuneesti heidän seurassaan ja hyväksyttäisi heidät sellaisina kuin ovat, eikä nähtäisi naisettomuutta jatkuvasti jonain ongelmana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tervetuloa punaisen pillerin puolelle.
SInipilleröity kansan valtaosa ei tule koskaan ymmärtämään niitä haasteita joita joudut käymään läpi, vaan pitää sinua aina jotenkin viallisena.
Se ei ole sinun syy, sillä et saa unohtaa sitä faktaa, että nainen valitsee.
Naisen valinta on johtanut sinut tilaan, jossa olet nyt. Älä unohda tätä.
Syy_ei_ole_sinun! Älä unohda tätäkään.
Tässä pelissä olet vähän kuin rulettipelilaudalla, ja jos nyt satut olemaan se kuula mikä ei osu voittoruutuun, jatkuu yksinäinen uurastamisesi.
ATM:ista seuraava on KTM, mitä edustan itse, ja tässä on se etu että joskus voi osua voittoruutuun, mutta se voi merkitä pyrhhoksen voittoa. Useimmiten se kun saattaa olla ns. aisuriruutu, eikä siihen voi valistunut mies jäädä. Eikä sellaista voi kyllä edes vaatia. Jos naisella on valta valita, ja vielä olla valikoiva, on sinulla vähintään samaan oikeus.
Tämä ahdistava, ja ymmärtämätön suhtautuminen tuttavapiireissäsi johtuu tuosta sinisen pillerin, feministisestä aivopesusta, jossa kaikki on nähty vain naisen näkökulmasta. Eli vaikka nainen voi omilla teoillaan ja valinnoillaan tehdä itsensä täysin kelvottomaksi parisuhteeseen, tai ollla sitä jo lähtkökohtaisesti, mutta sinulle pitää kelvata kaikki, ja sinun pitää myös hyväksyä kohtalosi.
Näet naiset tietävät hyvin sen että ovat valitsijoita, siksi meidän pelinappuloiden pitää olla hiljaa, ja parhaimmassa valintakunnossa, tai sitten olla yhtä alistuneita luusereita kuin valkoritarien, jotka ovat ali-miehiä.
Vielä sanon: Hyvä ja ajatusrikas kirjoitus sinulla.
Jatkossa yhä useampi mies tulee jakamaan tuon kohtalon.
Huomattava osa vielä vapaaehtoisesti!
Tämä merkitsee sitä, että punainen pilleri saa enemmän valtaa, siinä missä sinisen pillerin klaani jatkaa huumatussa tilassaan, mutta heidän hourimisensa ei enää merkitse mitään kenellekään.
"Hyväksymisellä tarkoitan lähinnä sitä että, lakattaisi hyljeksimästä niitä jotka ei seuraa jostain syystä löydä."
Kukaan ei hyljeksi sinua muuta kuin sinä itse. Itsetunnossako ongelmia? Kirjoittamasi lauseen lopun perustella haluaisit kuitenkin naisen mutta hylkäsit kavereiden avokätisesti tarjoaman mahdollisuuden siihen. Mikäs persrei..?
Tai haluatko edes naisen? Jos oikein haluaa niin sen myös saa, mutta se on sitten pois jostain muusta haluamasta. Kaikkea ei voi saada, ellei sitten ole siniverinen tai kultarantalainen. Jos ei halua naista seksuaalisessa mielessä niin on sitten vaikka kaveripoika. Tai harrastaa, tekee mitä kiinnostaa.
Welcome to the jungle lauloivat Gunnarit ja You better run to the jungle kehoitti Fogerty CCR:n riveissä aikoinaan. Kenen lyriikoissa on sitten viisaus? Totuus on kuitenkin se että tuolla ulkona on viidakko vaikka se seesteiseltä mäntymetsältä tai sivistyneeltä betonilta näyttääkin. Ikiaikainen tikanpojan luonnonlaki.
Mutta ymmärrän tilanteen. Itse en ole koskaan pariutunut tai harrastanut seksiä. Ugh! Teen mitä kiinnostaa eikä kukaan kysele. Vanhempia ei enää ole, sisarukset perheytyneet jo aioneja sitten. Viidakon silmät tuntuvat kuitenkin aina seuraavan ja katselevan...
Run _through_ the jungle siis.
Havainnollistava kuva:
http://ilmannaista.sarjakuvablogit.com/files/2012/08/in2-kansi.jpg
Sama tilanne se on meillä hiljaisemmilla naisillakin, kuin vanhapoika85:lla. Jos et ole jostain syystä löytänyt sopivaa kumppania, ja nuorempana koetun hyväksikäyttösuhteen tai vastaavan takia, et ihan ketä tahansa suostu huolimaan, niin samat säälimiset ja jankkaamiset, kuten "kyllä se joku sinulle vielä löytyy", joutuu kärsimään nainenkin. Se, että itse pyrkii tekemään omilla elämänvalinnoilla (koulutus, harrastukset ym.) omasta elämästä tyydyttävän, eikä enää epätoivoisesti sosiaalisen paineen takia etsi kumppania, on jollain tavalla uhkaavaa parisuhteessa oleville. En ymmärrä miksi. Jos he kerran ovat tyytyväisiä ja onnellisia omaan elämäänsä, niin miksi pitää potkia sitä toisenlaista elämää elävää.
Sun täytyy vaan ihan itse tehdä selväksi kavereillesi ja muille, että sulle toi elämäntilanne on ihan ok ja sitä ei tarvii sääliä tai lohdutella. Ihmiset ei oo ajatuksenlukijoita.
Kun sulla on kavereita, jotka tulee sun juhliin, niin ethän sä silloin oo mikään hyljeksitty.
Sokkotreffejä järjestetään myös yksinäisille naisille, kaipa ympäristö luulee tekevänsä hyvinkin hyvän teon.
Ei sinkkuutta tarvitse hävetä. Minä itse ainakin olen sanonut, että olisi kiva löytää joskus joku, mutta elämä on ihan kivaa sinkkunakin. En siis aio vetää ranteita auki, vaikka olisin loppuikäni yksin. Joku mies tulee elämääni, jos on tullakseen. Aion kulkea silmät auki, mutta en aio epätoivoisena tehdä kaikkia tekemisiäni vain sitä silmällä pitäen, että voin syöksyä ensimmäisen kelvollisen sinkkumiehen kanssa avioliiton satamaan.
Ton alottajan juttu, on hiukka sama, ku vaik joku tuttu kuolee... Eläessään se on ihan kusipää, nössö, eikäsaa mitään aikaa, mutta jos sattuu kuolemaan ni sitä voivotellaan, ja mikä sil ny tuli......
Mutta miksi sitä ei tunnu kukaan sulattavan että, olen mieluummin ilman kumppania ja pidän poikuuteni vaikka hautaan asti kuin että, tarttuisin johonkin säälilahjaan? Uskon vahvasti siihen että jokainen on oman onnensa seppä, ja jos ei pärjää markkinoilla(tai tehnyt sen eteen yhtään mitään) niin on vain opittava elämään sen asian kanssa. Eikä kenenkään pitäisi antaa itseään vain säälistä.
Aluksi tuskailin siitä, että pitäisi yrittää olla niin kuin muutkin mutta lopulta pääsin häpeästä eroon ja aloin arvostaa elämääni jopa pitää siitä. Mutta silti minua katsotaan hieman nenänvartta pitkin. Ongelma on lähinnä siinä että olen kyllä sanonut useamman kerran että olen onnellinen omissa oloissani, mutta saan vastaukseksi lähinnä että "Oletko?" "Sisimmässäsi olet kuitenkin yksinäinen?" "Koet varmasti hetkiä jolloin kaipaat naista elämääsi?" Olen järkeillyt asian niin että mistä en tiedä, sitä en osaa kaivata. Mutta sitä ei oikein tunnuta ymmärtävän, vaan sanotaan että; "Huijaat vain itseäsi". Tavallaan halveksin myös kaveriporukkaanikin, monesta huomasi heti miten heidän ylimielisyytensä kasvoi kun he löysivät elämän kumppaninsa saatikka sitten kun perustivat perheen. Noh... kai sellainen ylpistyminen on ihan normaalia.
Ongelma varmaan ratkeaisi jos en pitäisi minkäänlaista yhteyttä muihin ihmisiin, mutta koska olen ihminen joka kaipaa luonnostaan sosiaalista kanssakäymistä, niin en näe sitä hyvänä vaihtoehtona ja tämä tietokone on todella huonoa seuraa pidemmän päälle=( Työkaverit on sitten erikseen mutta jostain syystä minua ei huvita ihan aina heidän seuransa, tai olla heille vähääkään rehellinen, lähinnä koska ovat ns; Vanhanliitonmiehiä jotka ratkaisevat kaikki ongelmansa armottomalla ryyppyputkella, ei sillä ettei itsellekin joskus maistuisi, mutta liika on aina liikaa. Ja he rehvastelevat ihan liikaa saannillaan.
Jos ihmettelette että minulla tuntuu olevan kavereita, muttei kuitenkaan näytä niitä olevan, niin asun pienehkössä alle neljäntuhannen ihmisen kunnassa jossa on vielä oikeaa yhteisöllisyyttä(luojan kiitos) ja jossa minulla on paljon kavereita kouluajoilta myös paljon sukulaisia ja tuttuja eri ikäluokista. Mutta se sääli? Jos olisi oikein paska jätkä ja alkaisi haukkua vaan kaikkia niin se varmasti loppuisi, kaiken muun ohella tosin.
Asiasta toiseen, Olen hetken lukenut suhteet palstaa ja huomannut että ihmiset erilaisine taustoineen ja ongelmineen on vain lakaistu tällaisten kirjainyhdistelmien taakse, kuten atm, aisuri, valkoinen ritari tai mgtow. Tuollaisilla lyhenteillä saadaan aikaan vain se että niitä aletaan käyttää toisten leimaamiseen, myös väittelyissä aletaan käyttää niitä lyömäaseena. Lopulta keskustelut muuttuu vain lyhenteillä, toisten pommittamiseksi. En usko että kukaan täyttää vain yhtä määritelmää.