Meinaan että onko soveliasta/hyväksyttävää jos tahdon tavata naisia vaikka erostani ei ole kulunut kuin puoli vuotta?
Taustaksi kerrottakoon että olin todella yksinäinen suhteeni loppuaikoina, en saanut osakseni läheisyyttä enkä huomiota. Ero tuli helpotuksena, elämä on moninverroin helpompaa ilman paineita. Muksut ja talouden hoidan osaltani moitteetta, elämä rullaa ihan mainiosti.
Suhde exäänkin on hyvä, arkipäiväiset asiat muksujen osalta hoituu ok.
En kaipaa elämääni mitään laastarisuhdetta, aitoa ihastumista ja tunnetta, vastavuoroista kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa kylläkin.
Koen että elämänkokemukseni myötä osaisin kohdata toisen ihmisen tasavertaisena kumppanina, mutta vähän mietityttää onko asia jotenkin tabu? Pitääkö ihmisen mököttää omissa oloissaan tietty periodi ennenkuin on sopivaa tavata toisia ihmisiä? Mitäs mieltä ootte, pitääkö mun rueta munkiksi vai voinko antaa palaa vaan ja elää kuten hyvältä tuntuu?
Taustaksi kerrottakoon että olin todella yksinäinen suhteeni loppuaikoina, en saanut osakseni läheisyyttä enkä huomiota. Ero tuli helpotuksena, elämä on moninverroin helpompaa ilman paineita. Muksut ja talouden hoidan osaltani moitteetta, elämä rullaa ihan mainiosti.
Suhde exäänkin on hyvä, arkipäiväiset asiat muksujen osalta hoituu ok.
En kaipaa elämääni mitään laastarisuhdetta, aitoa ihastumista ja tunnetta, vastavuoroista kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa kylläkin.
Koen että elämänkokemukseni myötä osaisin kohdata toisen ihmisen tasavertaisena kumppanina, mutta vähän mietityttää onko asia jotenkin tabu? Pitääkö ihmisen mököttää omissa oloissaan tietty periodi ennenkuin on sopivaa tavata toisia ihmisiä? Mitäs mieltä ootte, pitääkö mun rueta munkiksi vai voinko antaa palaa vaan ja elää kuten hyvältä tuntuu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toki voit antaa mennä, osahan vaihtaa lennosta, osa taas mököttää 3 vuotta ja huomaa että turhaa on tullut mökötettyä. Jotkut sitten hakee itseään vielä pidempään ja toteaa että se oli juuri oikea aika odottaa. Jokainen tavallaan.
Tottakai. Ihan turhaa odotella vain ajan kuluksi.
Kukin tavallaan, mikä hyvältä tuntuu. Oman eropäätöksen jälkeen vannoin itselleni että ei uutta suhdetta vähään aikaan. Mutta kuinkas kävikään? Olen tavannut ihanan miehen ja haluan elää ja kokea. Täällä ollaan vain kerran ja ne tekemättömät asiat ovat niitä jotka vanhana kaduttavat. Nauti.
Jos, et enään exääsi etkä entistä elämääsi kaipaa, niin ihan teet niinkuin miltä itsestäsi tuntuu.
Antaa palaa vaan, jos siltä tuntuu. Meillä on vain yksi elämä. Itsellä eroprosessi alkamassa.
Ilman muuta. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Miksi sun aikuisen mihen pitää lupa kysyä?