Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Ennen tätä suhdetta, ja suhteen alussa, minulla oli tapana oksentaa syömäni ruoka. Mieheni on tietoinen siitä. Suhteen aikana meille kummallekin on kertynyt kiloja, minulle 10kg. Normaalipainoinen olen vieläkin, mutta huomaan kyllä muutoksen peilistä. Itsetuntoni on huono, ja olen päättänyt alkaa laihduttaa. Mieheni on sanonut että olen hyvä tälläisenä, mutta muutamana viime päivänä hän on riitojen yhteydessä haukkunut minua läskiksi ja sanonut haluavansa minun laihduttavan itseni vähintään entiseen kuntoon, mielellään laihemmaksi. Hän myös sanoi että oli hyvä että oksensin ennen, muuten olisin ollut jo tonnisonni. Tuntuu todella ikävältä, sillä hän tietää asian olevan minulle arka paikka ja että haluan itsekin laihtua. Yritin tuoda pahaa oloani esille riidan jälkeen ja kertoa että hänen sanansa saivat minut tuntemaan itseni epäseksikkääksi.. Hän ei sanonut siihen oikein mitään. Nyt ei enää ole juurikaan tehnyt mieli olla hänen lähellä, ei seksiä, ei edes halata, sillä tunnen koko ajan itseni niin lihavaksi. Samalla olen vihainen siitä, että hän loukkasi minua niin pahasti. Miten saisin hänet ymmärtämään tunteeni ja kohtelemaan minua paremmin? Mahdollisesti myös meidät molemmat kokemaan minut haluttavaksi tämän tulevan laihdutus urakan aikana? Tekisi vain mieli alkaa oksentamaan jälleen:/
Mieheni haukkui läskiksi
Entiedämitäteen
21154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lisäyksenä edelliseen; olemme vasta parikymppisiä, mietityttää muuttuuko miehen käytös kun vuosia kertyy lisää. Väistämättä tulee mieleen miten hän sitten suhtautuu minuun jos/kun lapsien aika on. En tietenkään toivo enkä aio lihoa raskauden aikana tai jälkeen mitenkään älyttömän paljon, mutta näiden netissä olevien "synnytin 3päivää sitten, nyt olen mallinmitoissa" tarinoiden takia hän vaikuttaa uskovan sen olevan vain ja ainoastaan tahdosta kiinni. Tosielämässä uskon olevan enemmän sellaisia äitejä, joille raskauden aikana kertyi ainakin muutama liikakilo, ja joille kilojen pois saanti vie hieman pidempään kuin sen kolme päivää..
Ikääsi ei olisi edes tarvinut kertoa sillä tuo oksentelu höpötys meni heti teini tasolle. Hoikkana voit pysyä terveesti syömälläkin mikä vitun tarve se on oksennella ruokaa häh? Liiku äläkä makaa kun märkä paska. Itse teen ruumiillista työtä eli liikun kahdeksan tuntia päivässä sekä harrastan vielä liikuntaa vapaallakin ja saan syödä ihan mitä huvittaa. Kulutus on niin suurta että yhtään ei jää rasvaprosentiksi. Tosi on myös se että nainen aina alkaa lihomaan suhteessa koska omasta itsestä ei enään tarvi pitää huolta kun se mielitietty on löytynyt. Sitten kun saat vielä vastakappaleeksi tuollaisen idiootti pojan niin homma onkin sitämyöden selvä ja masennus, itku, epäterveellisyys yms paska alkaa eikä mukava parisuhde mikä kai olis tarkoitus.
Bulimia ja vääristynyt kehonkuva on mielenterveydenhäiriö. Se voi puhjeta koska tahansa. Bulimia muistuttaa addiktiota. On pakottava tarve oksentaa ja sitten tulee morkkis. Järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on sairaus. Itse sairastuin bulimiaan 33 vuotiaana. Älytöntä kun ihmiset ei vieläkään näköjään tiedä mitään syömishäiriöistä.
"VoiVittuNäitäTarinoita" taitaa itse olla oikea elämänsä persläpi! Vitun idiootti kun et tajua että toisilla tuo bulimia on OIKEA SAIRAUS joka voi viedä pahimillaan hautaan asti!
Kannattaisi vähän tutkia asioita eikä vaan tulla vittuilemaan asioista.
Hoh hoijaa. Kyllä miehelläsi on käsissään elämänsä kriisi, kun olet mennyt lihomaan ilman hänen suostumistaan. Kyllähän tuollaisesta pitääkin huomauttaa ja pahoittaa mielesi.
Ehkä hänen olisi aika herätä aikuisuuteen ja lakata olemasta itsekeskeinen URPO. Jos hänen tykkkääminen on tuosta kiinni, niin hän joutaa kierrätykseen keskenkasvuisena. Ei fyysisesti vajaa, vaan henkisesti ja tunteiltaan.
Löydät kyllä varmasti jonkun jolle olet kuin taivaan lahja ihan omana itsenäsi, ilman turhia pingottamisia. Elämän saa murehtimalla tuntumalla pidemmältä, mutta pakollista se ei ole. Itse päätät mitä siedät ja miten esitettynä.
Tuon takia olen itse ollut aina kiinnostunut itseä vanhemmista miehistä. Parikymppiset miehet ovat niin keskenkasvuisia pentuja monestikin, ja tuo sinun kohtelu on todella RÖYHKEÄÄ ja ei tuollaista voi hyväksyä ikimaailmassa. Jos toista rakastaa niin ei silloin tahdo myöskään satuttaa. Itse en jatkaisi vaan käskisin pojanklopin hiihtämään muualle, ehkä kymmenen vuosen päästä saattaa liikkua päänupissa jotain hieman enemmän.
Minulla on bulimia eikä se mitenkään estänyt minun viisikymppistä miestäni huomauttelemaan painostani. Olin miestäni kymmenisen vuotta nuorempi. Että ei ole iästä kiinni huomauttelu vaan luonteesta.
Voi tyttö-hyvä, älä jää kuuntelemaan tuollaista! Ihminen, joka sanoo tuollaista, ei arvosta sinua, ja ilman keskinäistä arvostusta parisuhteella ei ole mitään virkaa.
Kiitoksia vastauksistanne. Haluaisin vielä pysyä yhdessä miehen kanssa ja yrittää saada hänet ymmärtämään ettei tuollainen käyttäytyminen vetele.
Nimimerkille "VoiVittuNäitäTarinoita": tiedän kyllä, että kuluttamalla enemmän mitä syö laihtuu. Ja tiedän sen olevan terveellisin tapa laihduttaessa. :) Väärentynyt kehokuva voi saada kauheita aikaan, eikä kyse aina ole valinnasta, vaan sairaudesta. Kiitos kuitenkin vinkeistäsi, niitä tulen noudattamaan. :)
Miehesi teki törkeästi ottaen huomioon, että hän tiesi syömishäiriöstäsi. Parisuhteessa ei ylipäätään pitäisi olla tarvetta haukkua puolisoa, saati lyödä tuolla tavoin vyön alle.
Laihduta (halliten), jos se saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi, mutta älä tee sitä rangaistaksesi itseäsi.
Aloittaja hyvä!
Älä ihmeessä jatka suhdett tuollaiseen mieheen! Sellaista konstia ei ole olemassakaan, jolla saisit hänet ymmärtämään, ja arvostamaan sinua. Jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti OVAT k-päitä.
Mies on selvästi osoittanut ettei rakasta, eikä arvosta sinua. Sinun olisi aika lähteä tuosta suhteesta, ennen kuin isetuntosi on niin hajalla, ettei sitä enää korjata kuin vuosikausien terapialla.
Olet normaalipainoinen nuori nainen ja voit olla onnellinen asiasta.
Jos olet terve, voit olla myös kiitollinen. Kaikki ylenmääräiset tarkkailut omasta ja toisten ulkonäöstä ovat epätervettä itsekeskeisyyttä: oman minän ja kehon ympärillä pyörivää toimintaa.
Itsekeskeisyys on eri asia kuin itserakkaus.
Itsekeskeisen ja neuroottisen itsetarkkailun syynä on kapea-alaisuus muulle maailmalle.
Parisuhdettanne vaivaa yhteinen painontarkkailu-neuroosi, joka tekee teistä onnettomia.
Sinun kuuluisi ajatella itsestäsi viisaasti, ei miehesi aivoilla ja arvostuksilla, vaan omillasi.
Järki on lääkettä parisuhteellenne.
Lähde kasvattamaan ja sivistämään itseäsi ulospäin, maailmaa kohti.
Unohda kehosi ja suuntaa aktiviteetti muihin, auttamiseen tavalla tai toisella. Kiinnostu muista kulttuureista, politiikasta, yhteiskunnasta... kaikki tuo on poispäin oman neuroottisen minä/kehon tarkkailusta.
Kun liikut kohtuudella, nukut riittävästi, syöt nauttien kohtuudella hyvästä ruoasta, herkuttelet kohtuudella, niin enempää ei terveyteen ja kauneuteen tarvita.
Kaikki muu kauneus tulee sisältä päin hyvistä ajatuksista, viisaudesta. Kun hankit jonkin syvemmän elämänkatsomuksen, joka ohjaa ratkaisujasi ja valintojasi, niin voit tällaisille nuoren miehen "läskipuheille" hymähtää. Ne jäävät hänen tyhmyydekseen, hänen tappiokseen.
Sinä porskutat vapaana, aivan muilla tasoilla kuin pakonomaisella itsetarkkailulla.
Oi voi, miksi sinulla oikein on tuollainenmies joka ei ymmärrä eikä kannusta eikä anna tukea sinulle vaikeina hetkinä. Kyllä pouolison pitää rakastaa ja antaa neuvoja eikä haukkua lihavaksi jos et sitä ole. Sinun pitäää saada olla oma itsesi mutta et tuollaisen vittumaisen idiootti miehen kanssa voi olla sitä. Ei tuo ole mitään rakkautta kun ei anna tukea eikä kannusta. Kyllä taas nainen on miehen löytänyt, varmaan oikein unelma mies tuollainen.
Kiitos lopuillekin vastanneille! Tiedän että mies käyttäytyi typerästi ja lapsellisesti, enkä vielä ole kokonaan unohtanut tätä. Toivon kuitenkin miehen muuttuvan ja ymmärtävän ettei näin tule toimia.
Valitettavasti toiveesi taitaa olla turha :(
Just joo ja joulupukki on olemassa, kai siihenkin uskot? Tyhmiä on naiset.
Naiset on vähän tekopyhiä näissä jutuissa. Hoikkana pysytteleminen on olevinaan suuri uroteko mutta kun mietitään mitä kriteerejä naisilla on miehille niin siellä on aina ominaisuuksia joille mies ei voi mitään, esim ruumiin pituus, kasvot, penis, luonne, ääni ym joten jos on pelkästään kyse siitä että ei syö liikaa niin teillä naisilla on asiat todella hyvin.
Missäs kohtaa aloittaja on tuollaista vaatimuslistaa miehestään esittänyt?
Sitäpaitsi: miehet kylläkin vaativat naisen kasvoilta HUOMATTAVASTI enemmän, kuin naiset miehen kasvoilta! Luonnevaatimukset ovat varmaankin keskimäärin samaa luokkaa. Tuo penisvaatimus nyt on vain miesten oman huonon itsetunnon aiheuttamaa kuvitelmaa.
Aloittaja tässä taas. Kiitos kun näin moni on vastannut! Suurin osa vastauksista on sillä kannalla että tuollainen mies tulee jättää. Sama ajatus on minullakin käynyt mielessä, en halua loppuelämääni stressata peläten muutaman kilon painonnousun seurauksia, taikka tuntea itseäni huonoksi.
Hyvä suhdehan saa ihmisen onnelliseksi ja kokemaan itsensä haluttavaksi, niinhän? Tämä on ensimmäinen suhteeni joten vertailu kohdetta ei minulla löydy. Muuten suhteessa menee ihan hyvin, mitä nyt minusta on tullut paljon epävarmempi..
Juuri tuo kokemattomuutesi suhteista aiheuttaa sen että et näe realistisesti missä mennään. Suhteen EI koskaan ole tarkoitus saada sinua tuntemaan itseäsi epävarmaksi vaan päinvastoin varmaksi siitä että saat olla sellainen kuin oikeasti olet ja silti sinua rakastetaan.
Sinulla on myös historia ihan oikeasta syömishäiriöstä joten on entistäkin tärkeämpää että suhteesi ei altista sinua sen uusiutumiselle. Ja nyt näyttää käyvän juuri niin.
Ei ole minun tai muiden asia kertoa sinulle pitäisikö sinun erota vai ei. Mutta sinun täytyy itse realistisesti arvioida sitä, onko suhde sinulle oikeasti hyväksi vai ei. Ja monen ulkopuolisen silmin näyttää siltä että ei. Painosi tai laihduttamisesi on oma asiasi ja sinä päätä siitä, olit suhteessa tai et.
Te olette molemmat vielä nuoria. Voihan se olla, että sinun poikaystäväkin joskus vielä kypsyy, ja ymmärtää mitkä seikat todella elämässä on tärkeitä, oppii käyttäytymään ja puhumaan fiksummin yms. Tai sitten ei opi. Sinun ei kannata jäädä riskillä sitä odottamaan, sillä meressä on muitakin kaloja... Sellaisia jotka ymmärtävät että toisen nimittely on AINA väärin.
Voisit vaikkapa testailla miehesi reaktiota, jos sinulla on siihen kanttia. Mitä jos vaikka googletat uhkeiden naisten upeita kuvia, ja mietit todella että kuinka näyttäviä ja seksikkäitä voi olla myös plus koon naiset. Moni mieskin haluaa ensisijaisesti sellaisen, josta voi vähän ottaa kiinnikin. Ja kun olet sisäistänyt mitä kaikkea kaunista heissä on, niin sano miehellesi, että olet päättänyt vähän lihottaa!!!! Kerro että haaveilet muhkeammasta perästä ja suuremmista rinnoista yms. Sano että se vastaa sinun mielikuvaasi ihannevartalosta, joten aiot sellaisen myös hankkia. Että tärkeintä on se, että sinun on hyvä olla itsesi kanssa, eikä se, että mies lapsellisesti tyrkyttää omia mielipiteitään, jopa nimittelee!
Vaikka sellainen uhkeampi nainen ei todellisuudessa ihan ihannettasi vastaisikaan, niin voit niin kuitenkin miehelle esittää. Ja aidosti kuvia googlettamatta opit kuitenkin, että monenkokoinen nainen voi olla näyttävä ja seksikäs. Ja seuraamalla miehen reaktioita opit, että arvostaako hän sinua todella ihmisenä, välittääkö hän sinun hyvästä olostasi yms.
Minä painoin nuorempana, ennen lapsia, 56kg. Olen liki 170cm pitkä, eli olin hyvin hoikka. Ja minulla oli jatkuvasti epävarma olo, kuvittelin olevani läski yms... Minulla oli myös kohtuullisen vaativa poikaystävä, ja joskus herkuttelun jälkeen oksensinkin.
Sain vanhempana kaksi lasta, ja nyt painoa on 63kg. Olen edelleen hoikka. Rintani ovat vaan muhkeammat, kurveja enemmän ja itsetuntoni noussut huimasti nuoruusvuosista! Se ei tapahtunut itsestään, vaan hiljalleen sen eteen töitä tekemällä. Onneksi nykyään rinnallani on mies, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Tiedän että hän rakasti minua myös odotusaikana, kun painoin 78kg, ja hän rakastaisi vaikka nyt lihoisin. Tiedoksi muuten että synnärille lähtiessä siis painoin 78kg, ja sieltä palatessa kolmen päivän päästä painoin 75kg. Että se siitä hetkessä painon putoamisesta.;) Paino laski sitten hiljalleen puolessa vuodessa.
Yhdessä kuitenkin terveydellisistä syistä tykkäämme liikkua, eikä kummankaan paino ole kovin korkea.