Tapasin miehen, joka vaikutti todella mukavalta ja huomioon-ottavalta ja HÄN oli se joka oli enemmän kiinnostunut minusta. Todella nopeasti alkoi puhumaan syvällisemmistäkin asioista kuten naimisiinmenosta, puhui yhteisestä tulevaisuudesta, rakasti lapsiani jne. Oli kaikin puolin kiinnostunut minusta ja mukavan oloinen. Ongelma oli se ettei sietänyt hyhtään ex miestäni. Hän on kuitenkin lasteni isä ja pakostakin oltava tekemisissä. Aihetta mustasukkaisuuteen ei ollut. Alkuunkin jo antoi itsestään hieman epävarman kuvan minun suhteeni. Kuitenkin hän oli se, joka itse alkoi puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta ja halusi tutustuttaa minut vanhempiinsa jne hän halusi tutustua minun vanhempiini jne. Puhui yhteenmuuttamisestakin. Sitten yhden riidan jälkeen, hänen käytöksesnä muuttui. Olin itsekin väsynyt enkä jaksa silloin kuunnella jankkaamista, painostamista jne.
Muutamaan päivään ei kuulunut mitään, ennen kuin itse päätin olla fiksumpi ja yrittää ratkaista asia jotenkin.
Mies ilmoitti, että kaikki yhteiset kesälomasuunnitelmat ym on peruttu. Olemme vain ja ainoastaan ystäviä, jos halua. Sanoin, että hän on nyt kyllä hieman saanut minut pois tolaltani, ja loukannut minua. Vastaukseksi sai, että emmehän me koskaan ole olleet muuta kuin kavereita, ettei hän ole ajatellut minua muuten kuin ystävänä.
Oma kantani oli alkujärkytyksen ja itkun jälkeen se että ilmoitin että sopii, olemme edelleen ystäviä. Minulla on muutakin sosiaalista elämää ja ystäviäkin on paljon, joten mukaan mahtuu kyllä.
Heti illalla alkoi kuitenkin ottamaan yhteyttä ja kyselemään, että olenko varmasti ok? Totta kai, kaikki hyvin. Mutta kun hän vaan on huolissaan minusta? Millä tavalla? Kaikki hyvin.
Sisällä kiehuu niin paljon, että olisi tehnyt mieli huutaa päin naama, että saaa...tana paska, kusi..pää, en ole niin tyhmä ettenkö erottaisi ystävyyttä jostain muusta.
Antais vaan olla rauhassa ja antaa omien haavojeni parantua rauhassa. Eniten satuttaa, että itse oli tyrkyttämässä itseään lasteni elämää. En edes helpolla esittele ketä tahansa lapsilleni. Ollaan ystäviä, mutta takaisien en ota.
Muutamaan päivään ei kuulunut mitään, ennen kuin itse päätin olla fiksumpi ja yrittää ratkaista asia jotenkin.
Mies ilmoitti, että kaikki yhteiset kesälomasuunnitelmat ym on peruttu. Olemme vain ja ainoastaan ystäviä, jos halua. Sanoin, että hän on nyt kyllä hieman saanut minut pois tolaltani, ja loukannut minua. Vastaukseksi sai, että emmehän me koskaan ole olleet muuta kuin kavereita, ettei hän ole ajatellut minua muuten kuin ystävänä.
Oma kantani oli alkujärkytyksen ja itkun jälkeen se että ilmoitin että sopii, olemme edelleen ystäviä. Minulla on muutakin sosiaalista elämää ja ystäviäkin on paljon, joten mukaan mahtuu kyllä.
Heti illalla alkoi kuitenkin ottamaan yhteyttä ja kyselemään, että olenko varmasti ok? Totta kai, kaikki hyvin. Mutta kun hän vaan on huolissaan minusta? Millä tavalla? Kaikki hyvin.
Sisällä kiehuu niin paljon, että olisi tehnyt mieli huutaa päin naama, että saaa...tana paska, kusi..pää, en ole niin tyhmä ettenkö erottaisi ystävyyttä jostain muusta.
Antais vaan olla rauhassa ja antaa omien haavojeni parantua rauhassa. Eniten satuttaa, että itse oli tyrkyttämässä itseään lasteni elämää. En edes helpolla esittele ketä tahansa lapsilleni. Ollaan ystäviä, mutta takaisien en ota.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä ovat näitä kummallisia asioita, joita minä en tahdo ymmärtää. Noin yhtäkkiä kuulostaa, että tuo mies on samanlainen kuin minä. Hyvin intohimoinen tunneihminen, joka tekee asioita joko täysillä tai ei sitten ollenkaan. Olen myös ihan samanlainen siinä, että teen mielelläni paljon suunnitelmia. Valtaosa näistä suunnitelmista ei toteudu ihan niin kuin alunperin ajattelen, mutta tuolla ei ole koskaan ollut niin hirveästi väliä.
Sitten tulee hyvin selkeä ero minun ja tämän miehen välillä. Minulla on erittäin tehokkaita mekanismeja, joilla pystyn käsittelemään tunteitteni positiiviset ja negatiiviset ääripäät. Eli, tällaisia ylilyöntejä tapahtuu hyvin vähän. Olen myös taipuvainen mustasukkaisuuteen, mutta pystyn käsittelemään tuollaiset tunteet parhaassa tapauksessa pois ilman, että minulle tärkeä ihminen on tietoinen niistä millään muotoa.
Minusta tuntuu, että tuo mies löysi pitkän ajan jälkeen naisen, jonka kanssa synkkaa todella hyvin. Minulla on samanlainen kokemus viime vuodelta, joten voin samaistua. Jälleen se merkittävä ero on, että minun itsehillintäni on erittäin vahva. Minusta tuntuisi erittäin vieraalta alkaa tunkemaan itseäni väkinäisesti toisen ihmisen elämään tuolla tavalla.
Minusta tuntuu, että tuo ihminen todellakin tarvitsee ystävää. Minusta tuntuu, ettei hän ole ihan tasapainossa itsensä kanssa, joten vakava parisuhde ei ole todennäköisesti juuri nyt se kaikkein fiksuin juttu. Jos haluat olla hänen ystävänsä kannattaa tämä tehdä mahdollisimman selväksi. Haluat olla hänen ystävänsä, etkä yhtään enempää tai vähempää. Sikäli kuin mies pystyy käsittelemään tämän suuremmitta ongelmitta tuosta saattaa tulla vielä jotain. Jos ei...no, homma muuttuu erittäin sotkuiseksi hyvin nopeasti.
"Vastaukseksi sai, että emmehän me koskaan ole olleet muuta kuin kavereita, ettei hän ole ajatellut minua muuten kuin ystävänä."
Hajoita ja hallitse.
Jotenkin tuntuu, ettei mies tunne selkeitä merkkejä ja eroja ystävyyden ja parinmuodostuksen välillä, tai muodostaa mielipiteensä vain vaihtelevien tunteidensa mukaan. Hän lienee kokee olevansa loukattu, muttei pysty (tai halua) nimeämään syytä. Eli ongelma jää sinun ratkaistavaksi.
Kiitos dazu. Vaikuttaa siltä, että aloittajan miehellä on narsistisia piirteitä vai mitä luulet?
Voi olla ja voi olla olematta, jonninjoutavaa lähteä alleviivaamaan mitään. Kaikkihan toimivat lopulta itsekkäistä näkökulmista käsin.
Mutta jos ei ihminen käsitä sitä, että suunnitelma yhteenmuuttamisesta ja höpinä naimisiinmenosta on jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä/kaveruutta, niin melkonen tampio pitää tapauksen olla. Tahi sitten vain peruilee noloina puheitaan. Mikälie tuuliviiri. Ja toisen olisi pitänyt olettaa nämä elkeet tavanomaiseen kaveruuteen perustuvaksi small talkiksi? Suunnitteleeko pelkät kaverit yleensä paljonkin yhteistä tulevaisuutta? Mjah. Miksiköhän yhteiset suunnitelmat lomasta pitäisi sitten perua? Kavereiden kesken tämä kertoo yleensä suuttumuksesta tai muista suunnitelmista.
Ap jatkaa. Hän oli kyllä,sitä mieltä että asiat pitää aina keskustella selviksi ja rehellisesti voisin sanoa että elämänkatsomuksemme ja hyvin monet eri asiat vaikuttivat siltä että sovimme yhteen hyvinkin. Kerran aikaisemmin meillä,oli samankaltainen pattitilanne johtuen ex miehestäni, jossa hän mielestäni jankkasi asiaa jo liikaakiin minua syyttävästi. En jaksanut sitä vaan purskahdin itkuun. Hän oli kovinkin yllättynyt reaktiostani koska ei ollut tarkoittanut loukata minua. Että kärsii jos minä kärsin. Koskaan ei painostanut mihinkään vaan sanoi kunnioittavansa myös,minun näkemyksiäni. Itselleni tuli,mieleen tunne ihan fiilispohjalta ja vaiston varassa että a) on narsisiti ( kokemusta on) b) liian rakastunut ja ahdistaa, parempi siis lopettaa ettei tule satutetuksi ( h...vetin raukkamainen vaihtoehto). Kunnioitan ihmisiä ja oletan että minua kunnioitetaan myös. Joten annan hänen rauhassa miettiä mitä haluaa vai haluaako. Ja voin ehkä antaa vielä mahdollisuuden, mutten enempä.
Aina voi olla, kuten nm. osrunit kirjoitti tai sitten tuo "Hajoita ja hallitse".
En yllättyisi, jos jonkin ajan päästä mies alkisi tuon lepertelyvaiheen uudelleen ja anteeksi pyydellen.
Kirjoituksesi antaa ymmärtää, että mies haluaa hallita tilannetta kuin tilannetta.
Onko nuo riitanne alkaneet puolin vai toisin? Kumpi siis ensin polttanut proppunsa?
Onko ky. mies perustellut, miksi hän ei siedä exsääsi? Voi johtua heikosta itsetunnosta, jolloin ristiriidatkin syntyy.
Vai pelkääkö hän jotain muuta exäsi suunnalta? Ehkä sitä, että exäsi saattaa huomata, mitä uusi ystäväsi todelisuudessa on?
Oikeastaan on se hyvä puoli, että tuo tuli ilmi nyt, eikä silloin, kun olisitte muuttaneet yhteen.
Molemmat riidat ovat alkaneet aina liittyen ex mieheeni. Miksi,olen ollut tekemisissä hänen kanssaan siis ihan lasten,asioissa. Hän haluaa sulkea isän pois lasten,elämästä ja että,eläisimme vain ja ainoastaan hän, minä ja lapset. Minulla on,ollut ongelmia ex mieheni,kanssa joka on narsisti. Vaikea ero jne. Minä olen,saanut hänet epäröimään. Hän vaati alkuunsa minua muuttamaan hänen luokseen toiselle paikkakunnalle ja sitten kuitenkin oli,sitä mieltä että ihan sama missä,asumme niin tulemme olemaan onnellinen perhe. Hänellä ei ole ollut ehjä perhe. Minä,ole hyvä nainen ja äiti, samoin kaunis ja älykäs. Hän itse pelkäsi ettei hän kelpaa perheelleni, joka on akateeminen, hän ei. Sanoin,ettei asialla ole mitään,merkitystä mitä hän työkseen tekee. Jotkut mielestäni pienet asiat kuten jokaiseen tekstiviestiin vastaaminen, aiheutti loukkaantumisen. Miten minä,olen saattanut hänet unohtaa. Hän teki hyvin selväksi että haluaa harrastaa ja minäkin voin ulkona käydä jos haluan. Haluaa käydä yhdessä ulkona. Alkoa ei käytä. Viihtyy kotona perheen ja lasten kanssa. Luonteeltaan rauhallinen, kuten minä taas suutun jos on aihetta.
Semmoinen huomio, että tuo ihminen ei ole välttämättä ollenkaan rauhallinen. Erityisesti tuo, että mies suuttuu hyvin harvoin (jos koskaan) ja on hyvin tarkka viestittelystä, ovat erittäin tuttuja käyttäytymismalleja. Tuo on sellaista käyttäytymistä, josta eroon pääseminen on vaatinut huomattavasti ponnisteluja omalla kohdallani.
Vuosien varrella olen myös antanut ymmärtää, että olen hyvin rauhallinen ja kiltti ihminen. Nämä ovat valheita, joita kerroin vuosikymmenestä toiseen niin itselleni kuin ympärilläni oleville ihmisille.
Asia ei mulle kuulu, enkä edes kommentoi tehtyä bropleemaa.
Texti on ristiriitainen...eikä naisen kirjoittamaa.!!!
Kirjoittajasta itsestään tulee läpi narsistisia piirteitä.
Sorry et edes koskin aiheeseen mut tää ei ole kovin reilua peliä AP.ltä.
AP taitaa olla itse se hyljätty avioero puoliso.
(johon akateemisesta perheestä oleva kaunis ja älykäs puoliso väsyi....
vaikka oli hyvä nainen ja äiti)
Näin mun vaisto kertoo...
Hehheee Ninniseni
ei n
naine voi olla älykäs koskaan
Hehheee niinkö ajattelet ja kahdella kiveksellä,vai?
Ja mihin se pulikka tälläkin kertaa osui? =))))))))))))))))))))))))))
Hyvää Yötä, teille kaikille viisaille!
Ai ystäviä, juu u. Mun kriteerit ystävyydelle on se, että jos tunnet ettei hänestä ole uhkaa tai haittaa elämällesi, voi hän lukeutua ystäväksesi, mutta toi nyt vaikuttaa päällepäsmääjältä ja manipuloijalta.... niinkuin itse asian ilmaisit, kus...pää....pask...iainen...
Jos ei luottamusta synny, en voisi edes kuvitella olevani tuttu tms.....
Narsissi on hän.
Aina joku narsku kyseeessä.
Mies o itestään epävarma & näkee exäsi kilpailijana. Siit saattaa johtuu jatkuva jankkaamine.
Jankkaamises o myös omat suuntansa, esmes "En halua, että olet yhteydessä ex-mieheesi" sisältää eri tahdon ku "Eikö sinullakin olisi elämä helpompaa, jos et pitäisi yhteyttä exääsi?" muotoinen jankkaus.
Eka o mustasukkaisuut, toka mieles taivutteluu.
Kesäloman peruumiset ilmaisee (mun mielest) pettyneen kiristykselt. Voi ol, hää viel peruu lomaperuutukset.
Voi ol, et oot törmänny toiseen narsistiin