Keskustelua kakkosten kesken, joko niiden joilla suhde päällä tai ohi. Kokemusten vaihtoa.
Ne joille nämä kakkoskeskustelut ovat liikaa, eli haluat avautua kuinka huonoja ihmisiä kaikki ovat, muistuttaisin että aihealue on nimenomaan uskottomuus, joten voit siirtyä johonkin muuhun aihealueeseen jos et asiasta halua nähdä keskustelua.
Kauanko olit kakkosena? miksi jatkoit? tuliko sinusta ykkönen? jos kyllä, kauanko parisuhde kesti tai on kestänyt? Oliko pelkkää seksiä? oliko kyseessä narsisti? jos kaikki päättyi kyyneliin, miten nostit itsesi takaisin pintaan? Lupailiko mies tai nainen kuun taivaalta? Lupasiko jättävänsä puolisonsa ja mahd. perheensä? Millainen "arki" salasuhteessa oli, useinko tapasitte, puhuitte puhelimessa, viestit jne?
Ne joille nämä kakkoskeskustelut ovat liikaa, eli haluat avautua kuinka huonoja ihmisiä kaikki ovat, muistuttaisin että aihealue on nimenomaan uskottomuus, joten voit siirtyä johonkin muuhun aihealueeseen jos et asiasta halua nähdä keskustelua.
Kauanko olit kakkosena? miksi jatkoit? tuliko sinusta ykkönen? jos kyllä, kauanko parisuhde kesti tai on kestänyt? Oliko pelkkää seksiä? oliko kyseessä narsisti? jos kaikki päättyi kyyneliin, miten nostit itsesi takaisin pintaan? Lupailiko mies tai nainen kuun taivaalta? Lupasiko jättävänsä puolisonsa ja mahd. perheensä? Millainen "arki" salasuhteessa oli, useinko tapasitte, puhuitte puhelimessa, viestit jne?
Vastaukset 116
Vanhimmat
Ihana topic. Toivon hedelmällisiä vastauksia. Jo näiden lukeminen kiihottaa!
Jaa-a. Oletanko oikein, että keksit juttuja kakkosista vain päästäksesi nokkimaan pettämällä haavoitettuja?
- en ollut koskaan kakkonen
- oli yksi narsisti mutta ei meistä kumpikaan
- ollaan yhdessä nyt ja aina
- ei ole luvattu taivaita mutta se tuli kuitenkin
- seksi on kuumaa
Kelpaa tämäkin vastaus, mutta lähinnä hain kokemuksia kakkosilta :). Mutta hienoa että sinulla todella hyvä suhde jossa kaikki kohdillaan!
miksi vastasit jos et ollut koskaan kakkonen. Tämä topc:han oli nimenomaan kakkosille ja ykköstyneille kakkosille.
hieman kumma juttu. ei koskaan kakkonen, yksi narsisti mutta ei kumpikaan heistä.
Hän oli ensin kakkonen. Silloin halusin hänet ja muutakin kuin vain pelkkää seksiä. Nyt ollaan molemmat kakkosia. Hän haluaa pelkkää seksiä, niin kai minä myös... hänessä on vahvasti narsistisia piirteitä. Jatkan koska olen koukussa häneen. Nykyään hän viestittelee vain seksiin liittyvissä asioissa. Ennen jaoimme koko elämän asiat. On loppunut kyyneliin jo muutaman kerran. Pahin oli ensimmäinen kerta koska silloin luulin että hänkin halusi muuta kuin seksiä musta.
Tarinasi kiihottaa valtavasti!
mietinpirusti
28.2.2015 09:32
Mikä on pakkomielteesi tuon narsismin suhteen? Sattuinpa kerran kohtaamaan elämänpolulla henkilön, joka ensin alkoi väittämään, että pettäjä olisi narsisti, vuosia väänsi asiasta. Kuulemma itse potkaisi narsistiksi ristimänsä suhteestaan, vaikka todellisuus oli toista ja mainittakoon, että kyse oli salasuhteesta. Kiusattuaan aikansa pettäjää saamatta vastakaikua, risti sitten petetyn narsistiksi ja ohjasi tätä hoitoon.
Luoja armahtakoon meitä ihmisistä, jotka sekaantuvat toisten parisuhteisiin opastamalla ja olemalla asiantuntuijoita, eikö heille riitä omassa elämässä riittävästi ongelmia.
Vastakysymys: onko mahdollista, että narsismia alituisesti miettivä ja toisia sillä syyttelevä, on itse narsisti?
Varmasti on mahdollista, mutta jos miettii paljon narsismia tai epäilee että joku lähipiirissä tai kumppani olisi sellainen, en usko että olisi itse narsisti, miettisikö narsisti paljon asiaa tai tutkisi aihetta netissä? Ehkä ennemminkin toisia narsistiksi syyttelevä voisi itse olla sellainen.
Minä, vaikka olenkin petetty ja toisen vuoksi jätetty, olen monesti toivonut keskustelua tästäkin asiasta. Olis todella mukavaa jos uskottomuutta voisi käsitellä ns kakkosten kantiltakin. Ei muuta kuin keskustelemaan kaikki kakkoset ja ykköstyneet kakkoset.
oivoiettä: kuinka pitkiä breikkejä pidätte, kun laitoit että useamman kerran päättynyt kyyneliin? oletteko silloin täysin pitämättä yhteyttä vai jotain viestittelyä yms. ja sitten taas yhtäkkiä huomaa olevansa takaisin lähtöpisteessä. Kumpi yleensä ruinaa kumman takaisin?
Olen miettinyt miksi ihmiset koukuttuu näihin suhteisiin, vaikka tietävät sen olevan epäterveellistä? Onko kakkosella esimerkiksi läheisriipuvaisuus jolloin hän tarrautuu ihmiseen ja suhteeseen jonka tietää olevan hänelle vahingollinen, tuottaa tuskaa, sydänsuruja jne?
Been there done that ja ainakin omalla kohdallani tulin tähän tulokseen, vaati ääretöntä tahdon lujuutta ja henkistä kasvamista päästää lopullisesti irti. Sen verran asiaa vielä välillä joutuu työstämään että kiinnostaa kovin muiden kokemukset ja jos ehkä vaikka voisi antaa vertaistukea jollekulle ketä sitä haluaa, jos esim haluaa suhteesta irti muttei koe pystyvänsä siihen.
Eka breikki oli n. viikko, seuraava 2-3 kk, samoin kolmas. Ei minkäänlaista yhteyttä tuona aikana. Minä päätin joka breikillä että en enää ikinä ole missään tekemisissä. Noh, hän ottaa sitten aina yhteyttä yllättäen ja luikertelee viesteineen mieleeni ja elämääni. En tiedä mikä mussa on vikana kun näin toimin tai annan itseäni kohdella tai miksi itse toimin näin väärin. Voi olla kyse läheisriippuvuudestakin. Ensin jäin koukkuun siihen että hän oli niin hellyyttävän romanttinen ja kiihottava. Nyt hän on enää kiihottava, koska mitään romanttisia, helliä, välittävä asioita hän ei anna. Hän tahtoo vain tyydyttää mut seksuaalisesti ja saa siitä nautinnon.
Kakkosena oleminen on samalla ihanaa ja kiduttavaa. Siitä on lähes mahdotonta irrottautua, vaikka haluaisi. Minulla suhde jatkunut jo pari vuotta. Varattu ei ole luvannut mitään. Ei ole sanonut edes rakastavansa minua. En uskalla lopettaa suhdetta kun pelkään, etten voi elää ilman häntä.
Tiedän tunteen niin hyvin. Me sanoimme rakastavamme toisiamme, mutta jotenkin aina tuntui että se on vaan sellaista rakkauden kaipuuta kummaltakin, tuntuu hyvältä sanoa se toiselle, vaikka oikeata rakkautta se ei ole nähnytkään. Muutamia breikkejä oli mun suhteessa, tuska oli silloin aina todella jäätävää ja niin sitten palasinkin aina takaisin, jotenkin kovin hienosti ne osaa aina luikerella takaisin. No mulla viimein tuli se viimeinen kerta ja oli vaan pakko tarttua itseään niskasta kiinni ja ottaa järjen ääni käyttöön, "deletoida" mies mun elämästä. Valehtelisin jos väittäisin etten joskus kaipaa tätä miestä, mutta pitää vaan nopeasti siirtää ajatukset muualle, eli jossain määrin prosessi on mulla vielä kesken.
Tuntuu että usein ajatellaan kakkosten olevan tyhmiä/idiootteja ja mitä vielä, mutta luulen että useat ovat hyvinkin fiksuja ihmisiä, syystä tai toisesta vaan ajautuvat tilanteeseen. Minä ainakin lukeuduin niihin joka ei olisi koskaan kuvitellut itseään moiseen tilanteeseen, taisi olla joku vaikea hetki elämässä, kun tämä mies asteli kuvioihin ja sain siitä hetkellisesti jotain mitä hain. Nähnyt myös sivusta muutaman hyvän ystävän tuskaa kun mies on pettänyt, lapsia ja avioliitto, kummallakin se on jatkunut, vaikka näkee kyllä että rakkaus on kadonnut jo aikoja sitten, lasten ja käytännön asioiden vuoksi ollaan yhdessä, vaikkei sen niin varmasti kuuluisikaan mennä.
Mahdollisuuksia sinkulla on paljonkin "päästä" kakkoseksi, joskus tuntuu että jopa helpompaa kuin toisen itseään kiinnostavan sinkun löytäminen. Ja itse olen yrittäjä aikamoisen hektisessä elämässä, ei ehdi edes treffailla ketään, niin jotenkin alussa tämä kakkosena olo tuntui jopa helpolta vaihtoehdolta, et ole vastuussa kellekään menoistasi ja tekemisistäsi, no tämähän on illuusiota ja itsensä petosta, että se muka riittäisi parisuhteeksi, ainakin minun kohdalla.
Parhaat miehet varattuja....siksi!
Itsekin ajauduin kakkoseksi vaikka kuinka päätin etten varattuihin ns. koske kun siitä ei hyvää seuraa... ja raastavaa tämä onkin, varsinkin kun tunteet on tulleet kuvioihin mukaan aika nopeasti ja silti tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta... arvatkaa vaan olenko yrittäny lopettaa yht.pidon.. rähisemällä, viestimällä, ihan puhumallakin mut täs ollaan... Eikä ole mikään seksisuhde vaan ihan kuin olisimme pari, teemme asioita yhdessä eikä niin, että aina sinne petipuuhiin päädyttäisiin... hän vaan "käy nukkumassa" ykkösen luona, ja tiedän kyllä etteivät he ehdikään tekemään yhdessä asioita, kun kaiken vapaa-ajan viettää minun kanssani, näemme siis päivittäin... hän on sanonut rakastavansa minua, välillä vaikea vaan uskoa kun ei kerran uskalla erota, jos mitään ei kerran ole... Kyllä välillä mietityttää ykkösenkin asema, eikö hän yhtään ihmettele missä mies kuljeskelee... tämmöistä ei vaan kestä.. kuluttavaa, hajottavaa... Miten ihmeessä löytää sen tahdonlujuuden, mitkä keinot siihen on... breikit ovat kestäneet maksimissaan pari päivää...
Käy nukkumassa kotonaan? Ja sä uskot tuon? Seksiäkään ei tietysti puolison kanssa ole? Älä hyvä nainen usko kaikkea mitä sulle sanotaan. Aivan varmasti viettää puolisonsakin kanssa samanlaista aikaa kun sun kanssa. Vaikka noitten breikkien aikana.
Jos puolisoni olisi tuo mies, niin pitäisi kyllä paikkansa. Käy nukkumassa kotona eikä mitään seksiä ole. Valitettavasti tuo ei ehkä kuitenkaan ole puolisoni. On niin vätys, ettei varmaan saa käännettyä itseään seksiin kodin ulkopuolellakaan, kotona se ei ainakaan onnistunu.
juuri niin, tiedän hänen työvuoronsa, ei hänen kertomanaan vaan ihan työvuorolistasta nähnyt, eikä tarvitse olla kovinkaan järjen jättiläinen kun osaa kellon, niin eipä siihen paljon muuta aikaa jää, jossain kohtaa vuorokautta täytyy levätäkin. Breikit ovat tulleet vain ja ainoastaan kun yövuoro ollut. Enkä usko kaikkea mitä sanotaan, olen kyseenalaistanut paljonkin asioita ja kyllä ihmettelen suuresti mikä pitää yhdessä, jos ei olla ja tehdä asioita pariskuntana ollenkaan..
Kauanko olin kakkonen?
No en ole ollut sitä hetkeäkään, koska en jonota lappu kourassa "ykköseksi". Minulla on kaiken aikaa - siis jo vuosien jutusta kyse - ollut oma elämäni, eronneena yh:na. Mies on kiva lisuke elämääni, silloin kun satun olemaan Aikuisen Miehen Seuran tarpeessa.
Tämä meidän "juttu" on kaikkineen kestänyt pidempään kuin moni tuttavapiirimme "virallista" parisuhteista.
Ei pelkkää seksiä, tuttavuus kesti pitkään vain henkisenä "säpinänä" ennen kuin etenimme fyysiselle tasolle. Narsistiko? No tuskin kumpikaan meistä, ihan tavallisia kaduntallaajia. Ei ole puolin eikä toisin lupailtu kuuta taivaalta ; olen sanonut, että kynnys tuoda ketään miestä nyt teini-ikäisten lasten elämään on korkea. Hän ei ole missään vaiheessa pitänyt eroa vaihtoehtona, ainakaan niin kauan kuin lapset asuvat kotona.
"Arki" on ollut ja on edelleen about päivittäistä yhteydenpitoa tavalla tai toisella ja jos toinen on estynyt sitä tekemästä, siitä kerrotaan etukäteen ja sanotaan, milloin taas ollaan "tavattavissa". Tapaamiset määrittyvät pitkälti lasten aikataulujen ja työn mukaan, joskus useammin, joskus harvemmin.
Tällaisen viestin luettuaan kaikki voivat ymmärtää, että kakkonen on ykkönen! (Vaikka ykköset eivät sitä voikaan tunnustaa!) Upeaa!
Voitko sinä olla yhteydessä mieheen vai onko mies aina yhteyttä ottava osapuoli? Itseäni alkuhuumien jälkeen rassasi todella paljon se että en voi itse koskaa ottaa yhteyttä, ehkä viesti joskus harvoin joo, mutta mies ei pitänyt siitä yhtään - siinä taas yksi lisä siihen miksi kannatti häipyä.
Enimmäkseen yhteydenpito käy "tasatahtiin". Kuten tuossa kirjoitinkin, on tilanteita, jolloin on sovittu, etten ota häneen yhteyttä - ja itse ilmoitan, jos olen huonosti tavoitettavissa. Tiedämme toistemme ohjelmat pitkälti ja sen, milloin toinen on jälleen "saatuvilla".
No olethan sinä reikä numero kaksi sille miehelle!
Taas näitä idiootti kommentteja, joiden lähtökohta on se että nainen kärsii seksistä. Herätkää nyt jo - useimmat naiset haluaa ja nauttii seksistä. Seksi on vuorovaikutteista ja antoisaa ei mitään reikänä oloa tai pelkkää painamista. Tietysti ymmärrän, että on edelleen ihmisiä, jotka ei edes halua nauttia tai kehittää seksuaalisuuttaan. Sille ei voi sitten mitään, jos haluaa ainutkertaisen elämänsä tallata siten.
Joo, toisilla ("virallisilla" vaimoilla?) on outo käsitys seksistä... Olla "reikänä" - niinkö he itse kokevat seksin miehensä kanssa? Että nylkytä nyt ja häivy sitten, että saan olla rauhassa? Eipä ihme, että salarakkaille tuntuu markkinoita piisaavan, kun käsitys parisuhdeseksistä on tuollainen... Pelimiehet ovat oma rotunsa, heille ei riitä mikään, vaan aina pitää saada uusia kaatoja ja valloituksia - mutta tavallinen, kotinurkissa viihtyvä "matti"... Lähteekö salarakkaan kanssa säätämään, jos vaimon kanssa erotiikan ruusutarha kukoistaa..?
Oon ollut kakkosena kohta vuoden.En olisi ikinä uskonut tälläiseen ryhtyväni,mutta niin vain kävi.Meillä ainakin on paljon muutakin kuin seksiä.Sitäkin on runsaasti ja mahtavaa onkin.Tunteet on molemmilla pelissä ja se ei oo tästä tehnyt ainakaan itselle yhtään helpompaa.Jonkin sortin katkeruus on mulle tullut,mitä en ole ennen kokenut.Mitään ei ole minulle luvattu enkä ole pyytänyt.Ehkä joskus on tehnyt mieli,mutta ei siihen en halua ryhtyä.Olen onnellinen hänen kanssaan.Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan,jää nähtäväksi.Olemme nähneet koko tämän suhteen ajan 2-4 kertaa viikossa.Reissuja ollaan tehty ja tullaan tekemään yhdessä.Toivotan voimia kaikille kakkosille,helppoa tämä ei ole ja jokainen voi sanoa onko se sen arvoista.Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa,kun se kunnolla iskee.
Yhteydenotoista vielä,viestitellään erittäin paljon joka ikinen päivä ja hän soittaa monta kertaa viikossa.Näitä ei estä kotona olo tai muukaan.Näemme myös julkisilla paikoilla ja teemme ihan normaaleja asioita yhdessä.Julkiset paikat ei ole estänyt kädestä pitämistä tai muutakaan.Joku kysyi omasta tunnosta...kyllä se aina ajoittain kolkuttelee,mutta sen yrittää tuuppaa syrjään
Yritäppä joskus asettaa itsesi sen vaimon asemaan...
Eiks se ollu niin,että tässä ketjussa ei pitänyt arvostella....ei en aio asettaa itseäni vaimon asemaan...jokin on suhteessa pielessä jo siinä vaiheessa kun ovi raoittuu kakkoselle.Ei siihen kukaan väkisin mene.
Täällä piti puhua kakkosista. Silti kysyn, asettaako vaimo itsensä koskaan kakkosen asemaan? Tai varattu itsensä puolisonsa asemaan?
Ihmissuhteet toimivat kyllä ihan omilla motiiveillaan jokainen, vaikka toisen asemaan joskus asettauduttaisiinkin.
Kypsä aikuinen osaa asettua toisen asemaan ja ajatella tekojensa seurauksia. Petturit ja kakkoset ajattelevat vain itseään.
Kyllä uskottomatkin osaavat olla empaattisia. Ihan kuin petetytkin. Täällä tosin varsin harvoin petetyt osaavat yhtään asettua uskottoman puolisonsa asemaan. Mutta oikeassa elämässä on toisin.
Pahoittelen, että puutun vaimona ketjuun, mutten malta olla käyttämättä tilannetta hyväkseni. En tunne mieheni suhdetta (enkä haluakaan), mutta koska mieheni on häneen pitkään ihastunut/rakastunut, täytyy hänen olla empaattinen, hellä ja rakastava ihminen.
Toisaalta: kuinka empaattinen nainen voi tehdä toiselle itsensä kaltaiselle aviovaimolle näin epäreilusti? Ei varmaan ole vaikea asettautua vaimon asemaan, kun itsellä on aivan samanlainen elämäntilanne.
Mun mielestä hyvä jos myös vaimot, aviomiehet osallistuu keskusteluun, jos siis asiasta keskustellaan järkevästi.
Mulla olisikin seuraava kysymys kakkosille ollut että entäs omatunto? Kolkuttaako, kolkuttiko?
Itse sitä mietin usein, mutta selvästi tiedostaen sysäsin sen jonnekin aivon osaan - älä ajattele. Alkuhuumassa minä sekä mies oltiin sillä linjalla, että minkä sitä tunteilleen mahtaa jos rakastuu. Mutta kyllä asia minua rassasi, joskus mietin että mitä jos jäädään kiinni ja esim. vaimo soittaa minulle. Mitä sanoisin, eihän asiaa voi mitenkään puolustella tai selitellä, tunteisiin vetoaminen olisi vaan tyhmää, hieman lapsellista, vaikka niinhän se on, mutta väärin mikä väärin, niin se vaan on. Jos olimme miehen kanssa ja vaimo soitti, se oli todella ahdistavaa kun puhelimen läpi kuulin tämän ihmisen äänen, silloin tuli kyllä todella huono olo, vähän jopa huorahtava olo..
Luulen että kyllähän vaimon täytyy tietää että jotain meneillään, ehkä mies on tapapettäjä ja nainen "tyytyy" kohtaloonsa, en tiedä. Mutta uskon että kukaan nainen ei ole niin ns. tyhmä ettei huomaisi että jotain meneillään. Me oltiin todella varovaisia kyllä, mutta suhde oli hyvin intensiivinen, ei kyllä missään julkisilla paikoilla käyty ja esim. viikonloppuisin ei juuri koskaan nähty, koska silloin aina mies normaalistikin perheen kanssa, niin olisi ollut outoa käytöstä jos olisi viikonloppuisin lähtenyt itsekseen jonnekin muutamiksi tunneiksi.
Kaikilla kolkuttaa omatunto jossain vaiheessa, jos ei kolkutta, niin jossain on jotain vikaa mielestäni.
Minä haluaisin tietää mustasukkaisuudesta. Oletteko mustasukkaisia hänestä?
Minä olen vähän, hullua, mutta en ole niinkään hänen puolisolleen vaan pelkään etten ole ainut ulkopuolinen.
Mä olin mustasukkainen, en vaimosta, vaan juuri samasta että jos en ollutkaan ainut, vaikka miehen elämäntilanne/arki sellainen että olisi kyllä aikamoisen taitava saanut olla jos olisi montaa pyörittänyt, tai no samapa se enää tässä kohtaa. Esim. facessa jos mies kommentoi jonkun naisen kuvia, tunsin mustasukkaisuutta..
Ja myöskin kun lopullinen piste suhteelle tuli, olin mustasukkainen ajatuksesta että hän löytää toisen kakkosen, eli olin mahdolliselle tulevalle kakkoselle mustis... ei kovin tervettä ei.. kaikkea sitä ihminen päässään kykenee pyörittelemään.
Ei toinen nainen sinulle epäreilusti tee. Kyllä se on vain aviomiehesi, joka niin voi tehdä. Ja syynkin hyvin ymmärtää, jos hänellä on kaksi ihanaa naista. Se on sinusta kiinni, haluatko jatkaa noin.
Hyvin kirjoitettu. Mutta voin kertoa, että kun mieheni jäi kiinni salasuhteestaan, se oli mulle todellakin yllätys, koska olin voinut luottaa häneen ne edelliset 15 vuotta. Kärähtämisestä seurasi aivan hirveä aika, masennus jne. Mutta nyt olen onnellinen, kun pääsin siitä valehtelijasta.
Halusin kirjoittaa toivon pilkahduksena kaikille kakkosille. Tilanteemme oli aikanaan (7 vuotta sitten) se, että olimme kumpikin tahoillamme paskassa parisuhteessa. Kun tapasimme, olimme molemmat päättäneet jo ennen sitä, että jos joskus löydämme jonkun, emme silti halua rikkoa mitään vaan pidämme kulissimme. No, tapasimme, rakastuimme...minä annoin ensin periksi kun tajusin, ettei elämän tarvitsekaan olla sitä paskaa mitä olin viimeiset kymmenen vuotta elänyt, niimpä lähdin liitostani. Mies yritti vielä 1,5 vuotta, sitten antoi periksi ja kertoi suhteestamme vaimolleen. Puolitoista vuotta olimme salasuhteessa, tapasimme milloin useammin milloin harvemmin riippuen aina siitä, miten mies pääsi luokseni.
Suhde oli maailman parasta seksiä sekä rakkautta ja tunnetta sielumkumppanuudesta. Kyllä, miehen entinen vaimo on narsistinen. Kun mies ilmoitti vaimolleen, että haluaa erota, alkoi puolentoista vuoden helvetti, joka kysyi voimia. Monta kertaa olimme vuoron perään antaa periksi, mutta aina jompi kumpi oli vahvempi ja halusi pitää toisesta kiinni, koska ymmärsimme välillämme olevan jotain ainutlaatuista. Puolentoista vuoden tappelun ja helvetin jälkeen miehen vaimon oli tosiasioiden edessä (emme koskaan eronneet) pakko antaa periksi ja muuttaa pois.
Se puolitoista vuotta, minkä miehen vaimo meidän suhteesta tiesi, oli varmaan meidän molempien elämän raskainta aikaa. Emme enää salanneet mitään, kuljimme aivan avoimesti yhdessä ja kaikki tiesivät meistä. Miehen vaimo yritti sinä aikana aivan kaikkensa, mutta tämänhetkinen tilanne on se, että olemme olleet toista vuotta kihloissa, asumme vielä omissa taloissamme mutta meillä on yhteinen kesähuvila, matkustelemme yhdessä ja suhteemme moöempien sukuun on avoin ja hyvä.
Toivon, että tarinani auttaisi ees jotakuta samanlaisessa tilanteessa olevaa jaksamaan. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, ja ainakin siitä olen aivan varma, että sitä elämää ei kannata tuhlata yhdentekevän ihmisen kanssa elämiseen. Rakkautta kannattaa tavoitella aina.
Tarinasi on kauhea. Se, että uskottomuus aiheutti oman erosi sekä 1,5 vuoden parikriisin vieraassa perheessä ja varmaan monta kärsivää erolasta ei vielä ole rakkaudessa onnistujan kertomus. Vasta kun olette olleet 5-10v yhdessä yhä onnellisina, voit tulla tuulettamaan.
Tavallinen tarina. Hyvä kun tulit sen tänne kirjoittamaan. Loppujen lopuksi tämä on VAIN ELÄMÄÄ niinkuin sanot ja meillä on vain yksi elämä. Aikahirveätarina, et tiedä mikä on tuon exvaimon tilanne tänään, voi olla että hän on nyt kaikesta kiitollinen, ei vain silloin aikanaan nähnyt tilanteen todellista laitaa.
En usko, että suhteet sukulaisiin voivat olla kovin hyvät. Aivan järkyttävä tarina. On järkyttävää, ettette itse ymmärrä sitä. Hän on ehtinyt kyllästyä ja pettänyt jo sinua. Alkaa siitä, kun huomaat hänen katsovan ravintolassa sillä katseella muita. Kun hän tulee "raskaan ja hankalan" työpäivän jälkeen kotiin. Kun hän käy kotonaan. Kun hän on töissä. Kun ystävien kanssa, jos heitä on enää.
Perhe on ihmiselle ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Tuhositte monien ihmisten perheen halvasti.
"Kyllä, miehen entinen vaimo on narsistinen." Olen täysin toista mieltä.
>Emme enää salanneet mitään, kuljimme aivan avoimesti yhdessä ja kaikki tiesivät meistä.>
Tarkoittaa, että mies asetti puolisonsa nöyryyttävään asemaan.Te molemmat nöyryytitte häntä kulkemalla julkisesti yhdessä. Et antanut puolisoille rauhaa selvittää välinsä, vaan oli koko ajan esillä ja NÄKYVILLÄ.
Ikävä todeta, mutta mielestäni olit todella kylmähermoinen. Halusit toisen ihmisen elämän omaksesi. Tuhosit hänen perheen. Viisikymppinen nainen ei voi saada uutta perhettä.
"Te molemmat nöyryytitte häntä kulkemalla julkisesti yhdessä. "
Saman kokeneena kerron, että pettäjä sentään lopulta tajusi tekonsa, mutta toinen nainen ei ole tajunnut vieläkään. Kun pettäjä jätti, niin toinen nainen kosti ja nöyryytti häntä ja kun ei saanut vastakaikua, siirtyi vaimoon. Viimeinen kierros käydään ilmeisesti soittelemalla lasten kännyköihin. Toivottavasti jo vihdoin ymmärtäisi, mitä ns. radiohiljaisuus tarkoittaa, vai onko joukossamme ihmisiä, joiden elämän tehtäväksi jää toisten kiusaaminen. Teini-ikäisetkin ovat fiksumpia, vaikeaa uskoa aikuisesta ihmisestä.
radiohiljaisuus on katkeralle vieras käsitys
meitä häiritsi miehen ex
Järkyttävää luettavaa. AInako se on se jätetty se narsisti ja häirikkö. Olen monissa ketjuissa vuosien varrellla lukenut kuinka petettyä, manipuloitua ja lopuksi jätettyä on ykköstyneen kakkosen toimesta syytetty ja nimitelty jos joksikin.
En tarkoita että yks ja sama ykköstynyt syyllistyy siihen vaan kuten tässäkin ketjussa useapi kakkonen/ykköstynyt syyllistyy samaan Sitten kun petetyt puolustatuu syytetään petetyn kiihkoilvan kakkosmaniallaan.
Kyllähän se on niin että jos pettty järkyttyneenä reagoi jollakin tavalla niin hällä on siihen täysi oikeus.
Ketjun aihe oli keskustelua kakkosena olosta ja se ei varmaankaan tarkoita että nyt kakkoset/ykköstyneet joukolla haukkumaan nöyryyttämäänsä ihmistä .
Sitä petettyä/jätettyä ei olisi eikä olisi tarve häntä mollata jos ette itse olisi alkaneet salasuhteeseen petetyn puolison kanssa. Jotkut vieläpä kylmähermosena paljastavat itse petetylle olevansa suhteessa tämän puolison kanssa.
joopa joo, toinen urbaani legenda ykköstyneen toiveuni halutessaan mustamaalata ihmistä jota on ollut osallisena nöyryyttämässä.
Sanoit miehen vaimoa narsistiksi. Minusta tuossa oli kuvaus läheisriippuvuudesta, sekä vaimon että miehen taholta. Jatketaan suhdetta, vaikka molemmilla on siinä paha olla.
Rakkaus ei ole (tavoiteltava) päämäärä, vaan tie, elämän tapa. Luovuttaminen on usein suurempaa rakkautta kuin kiinnipitäminen seurauksista välittämättä. Mitä kauemmin roikkuu kahden suhteen välissä, sitä vaikeammaksi kaikki menee. Monet rakastavat "taistelua" rakkaudesta, eivät usein rakasta, edes itseään.
Tuo miehen vaimon narsistiksi nimittely on kakkosten puolustus kakkosena oloonsa. Eikä ole useinkaan totta ollenkaan.
Todella! Yleensä "sitkeimmätkin sissit" ymmärtävät jossain vaiheessa, että ero oli paras ratkaisu siinä tilanteessa. Sitä ihminen vain alkuun heittäytyy niin tunteidensa vietäväksi, ettei mitään rajaa.
"Ensin pelästyin, olin suunniltain
mä luulin etten elää voi jos et käy rinnallain...."
Viisikymppinen nainen ei voi saada uutta perhettä? Täh? Miten niin "uutta"? Kuka 50v edes haluaa uutta perhettä, etenkään omia lapsia? Mitä vikaa nykyisessä perheessä on, lapsissa? Lastenlapsissakin mahdollisesti? Eihän nainen aviomiehestään erotessaan lapsiaan menetä. Paitsi tietysti "elämälle" - tuossa iässä nuorimmaisetkin alkavat viimeistään lentää pesästä.
Viisikymppisellä naisella voi hyvin olla, usein onkin uusi perhe. Eli uuden puolison/miesystävän lapset/lastenlapset. Omaan laajennettuun perhekäsitykseeni kuuluu myös molempien omat vanhemmat, muut läheiset.
Oletko väärällä palstalla? Likaisista pettämistapauksists ei todellakaan tule uutta tasapainoista perhettä. Sen verran olen elämää nähnyt, ettei näin ole todellakaan käynyt. Onnea yrityksellesi. Neuvoksi matkaan antaisin, että puhtaalta pöydältä, ei pettäen, sillä pelissä on kaikki lähimmät.
"Halusin kirjoittaa toivon pilkahduksena kaikille kakkosille. Tilanteemme oli aikanaan (7 vuotta sitten)"
Jaksakaa tytöt seitsemän vuotta rääkkiä, sitten mies ehkä eroaa.
Ei ole mikään mies sen arvoinen!
Entäs ne jotka ovat päässeet irti suhteesta? Toipuminen jne. Pystyittekö bloggaamaan miehen helposti ja täysin elämästänne, yhteydenottoja kun tulee jonkin aikaa/jossain vaiheessa suhteen loputtua, silloinhan usein aina palataan takaisin suhteeseen. Todennäköisesti minullekin tulee vielä viestejä, soittoja, en näe muuta vaihtoehtoa kuin että ei vaan voi vastata, mitään, yhtään mitään.
No mutta kiva! Aloituksessa viitataan välttämään perinteistä "kakkoslynkkausta" mutta ei näytä menneen sanoma perille. On se tietysti vaikeaa ;)
Onhan se aivan HIRVEETÄ. Siis kakkoisuus, tuolta toisesta ketjusta luettuna voin sanoa että joidenkin mielestä pahempaa kuin kuolema.
Olet harvinaisen ilkeä ja typerä. Toivottavasti et voi olla koskaan kenenkään ukon kakkonen. Kukaan ei ansaitse sellaista ihmistä kuin sinä elämäänsä.
Kakkoset varastavat toisen ihmisen elämän / imevät sen kuiviiin sana oikeassa merkityksessäkin. Perhe on ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihmisen elämässä. Sen tuhoaminen toiselta on hirvittävän suuri rikos.
Ajattelin joskus myös noin. Aika on tehnyt tehtävänsä ja olen nykyisin erittäin tyytyväinen että pääsin irti petturista, en syytä ykköstynyttä kakkosta mistään sillä puoliso oli se joka petti, OLen kyllä ollut todella yllättynyt siitä apinaraivosta ja narsistiksi nimittelystä jota olen joutunut kohtaamaan ykköstyneen kakkosen taholta. Ihmeellitsä mutta totta. Jos on mustis minulle niin aivan turhaan.
Kyllä me toisen vuoksi jätetyt olemme tuntevia ja järkeviä ihmisiä jotka järkytyksestä selvittyämme osaamme jopa olla kiitollisia omasta vapaudesta ja elämästämme.
En usko että monikaan petetty/jätetty enää vuosien kuluttua uhraa ajatustakaan petturiexälle ja tämän elämälle, tai kysymyksille että miksi. Se aika elämästä on ohi, se vaati veronsa mutta ei vaikuta nykyiseen elämään muuten kuin ehkä että ei enää sinisiläisesti luota, eikä niin välitä hankkia uutta puolisoa. Miksi pilaamaan omaa rauhaa ja vapautta kun pärjää ilmankin.Nauttii elämästä, lapsista ja lasten lapsista
Näistä aina kuulee kun ykköstyneet kakkoset tai edelleen kakkoset (suhde tullut julki) meuhkaavat ja riehuvat ykkösille tai entisille ykkösille. Ehkä sitten ne kakkoset joilla joku pieni järki vielä päässä, lähtevät suhteesta koska tietävät että todennäköisyys suhteen toimivuudelle on aika minimaalinen, jo se että toinen lähtisi liitosta tai suhteesta sinun vuoksesi on hyvinhyvin minimaalinen, ja sen että suhde on väärin ja tuskallista kaikille osapuolille, tulee se vaimoille tai aviomiehille ikinä julki, siitä kärsii kaikki silti.
Silloin kun minä olin salasuhteessani ja miehen kanssa (vaimo ja lapset löytyy) puhuttiin näistä asioista, jos heidän liittonsa päättyisi jne, todella syvällisestikin. En olisi ikinä nähnyt itseäni sekoilemassa ex-vaimolle mitään, järjen köyhyyttä se olisi ollut. Mutta olenkin aika rauhallinen tyyppi luonteeltani.
Kyllä nämä ovat urbaania legendaa. Petetyn päiväunia. On olemassa ihmisiä jotka syyttävät toisia asioista joita itse tekevät. Ykköstynyt tai kakkostunut mikä nimi rakkaalla lapsella nyt onkaan, mitä hän välittää jostain entisestä ykkösestä? Korkeintaa naisena tuntee myötähäpeää exykkösen apinanraivon takia. Mutta kyllä nekin tunteet hälvenee jos apinanraivolle ei näy loppua.
Exvaimoa voi joskus tietenkin ärsyttää kun miehen uusi ei välitä mitään tuosta raivosta tai mistään muustakaan mitä tuo raivotar tekee.
En ylipäätään ymmärrä, miksi raivota jostain niin vähäpätöisestä asiasta, kuin pettäminen? Mustasukkaisuus on suomalaisten erityispiirre, halu omistaa ja kontrolloida toista sen sijaan, että antaisi hänen nauttia leikeistä erotiikan saralla muidenkin kanssa. Ja tottakai nauttisi samalla itsekin, vastuullisesti. Tarvii tarkkaa silmää nähdä ihminen, jonka kanssa hypätä sänkyyn, jos ei halua käyttää kumia.
"Ei elämä ole peli, se on leikki. Pääseks tänään ulos, ooksä mun kaa?" Jos haluatte vapauden, antakaa se toisellekin. Miehen tehtävä on levittää siementään ja naisten nauttia tuosta siementäjästä.
hmm hmh mhmmmm , kukahan täällä nyt raivoaa?
mietinpirusti kirjoitti kuin minun elämästä, ja täyttä totta
28.2.2015 09:32
Mikä on pakkomielteesi tuon narsismin suhteen? Sattuinpa kerran kohtaamaan elämänpolulla henkilön, joka ensin alkoi väittämään, että pettäjä olisi narsisti, vuosia väänsi asiasta. Kuulemma itse potkaisi narsistiksi ristimänsä suhteestaan, vaikka todellisuus oli toista ja mainittakoon, että kyse oli salasuhteesta. Kiusattuaan aikansa pettäjää saamatta vastakaikua, risti sitten petetyn narsistiksi ja ohjasi tätä hoitoon.
Luoja armahtakoon meitä ihmisistä, jotka sekaantuvat toisten parisuhteisiin opastamalla ja olemalla asiantuntuijoita, eikö heille riitä omassa elämässä riittävästi ongelmia.
Vastakysymys: onko mahdollista, että narsismia alituisesti miettivä ja toisia sillä syyttelevä, on itse narsisti?
Entinen vaimo ei nimittele ja ohjaa kakkosta hoitoon.....koskaan..
Olen iloinen puolestasi, että "Aika on tehnyt tehtävänsä". On huojentavaa, että näin käy lopulta. Silti surullisia kaikki pettämiset ja omat kokemukset. Olen pahoillani, että minä ja lapseni menetimme perheen. Myös lähimmät sukulaiset miehen puolelta kärsivät asiasta.
On vapauttavaa, kun tajuaa ettei toinen voi tehdä enää pahaa.
Perhe voi olla myös toinen vanhempi lapsi. Vielä parempi ja tiiviimpi perhe.
Lähimmät sukulaiset hmmm sinä olet hyvin perillä asioista.
No toki voi ja pitääkin. Ajattelin lähinnä teini-ikäisiä ja vanhempaa naista, joka ei voi perustaa enää "ns. perhettä". Lisäksi ajattelin tutkimusta, jonka mukaan etenkin teini-ikäisen / aikuisen huolenpito kärsii kaikesta huolimatta. Aika usein unohdetaan, että teini-ikäinen on vielä "lapsi aikuisen vaatteissa". "Aikuisuudesta" johtuen mahdollisuudet hakea vääränlaista lohtua on helpot.
Väärin. Edellinen kirjoitus oli ainoastaan hyvin provosoiva. Kirjoittaja onnistui siinä erinomaisesti.
Se mitä kirjoitit on totta vain sinulle. Oikeasti kakkoset eivät varasta kenenkään elämää, eivät muutkaan, koska se on mahdotonta. Meillä jokaisella on ikioma elämä. Et ehkä ole huomannut sitä? Koska ajattelet itsesi muiden kautta. Siitä seuraa vain sekasortoa, kuten kirjoituksesi vahvistaa.
Suosittelen itsetutkiskelun ja itsensä johtamisen kurssia, jossa perehdyt vain ja ainoastaan itseesi. Toisista puhuminen on totaalisesti kielletty.
"Itsensä johtaminen on monenlaista itseen kohdistuvaa vaikuttamista ja kurinalaista itsensä ohjaamista. Se on jatkuvaa muuttumista, uuden oppimista, vanhan poisoppimista, juurtuneiden asenteiden ja uskomusten kyseenalaistamista sekä ennen kaikkea vastuun ottamista."
Kakkoset ei varasta toisten elämää, mutta sekaantuvat toisten perheiden elämään, jonne ei ulkopuolisilla ole asiaa. Petturi on toki vastuuhenkilö perheen särkemisestä, mutta ei se onnistu ilman sitä kakkosta.
Niin. Ylinopeuden ajaminenkaan onnistu ilman autoa. Silti ylinopeus ei ole yhtään auton vika. Auto on tosin kone, ihminen ei. Mutta jokaisella ihmisellä on kuitenkin motiivi valintoihinsa. Kakkoset sekaantuvat vain varattuun, ja hyvin usein sivusuhteen molemmat ovat kakkosia, molemmat varattuja. Tällä palstalla näyttää olevan tapetilla ainoastaan sinkut naiskakkoset.
Nimimerkkisi ei sovi tähän ketjuun sitten ollenkaan. Juuri tähän ketjuun pyydetään AINOASTAAN kakkosten kommentteja. Rohkenenkin olla täällä sen vuoksi, että kerran olin varattuna tietämättäni myös kakkonen. Tuossa suhteessa minua ei mietityttänyt mikään muu kuin omat motiivini siihen.
Ykköstynyt tuli sinulle raivoamaan, mitä sanoit hänelle tuohon vastineeksi?
tämä oli edelliselle
Vastaan riitelyä45321:lle.
Kun silloisen mieheni ja minun eteen ilmestyi nainen joka otti minua kädestä ja esittäytyi kehuen hällä olevan suhteen mieheni kanssa joka oli kestänyt jo toista vuotta, niin tulihan tuota sanottua yhtä sun toista kummallekin heille, mutta ei puolisakaan siitä mitä itse jouduin sitten vastaanottamaan. Ei ole kuitenkaan senarvoista että enää toistaisin niitä. eletään eteenpäin ja nautitaan elämästä.
Ihanko on tollasiii naisii olemas?
Ja x:äs on niin tollo, et huoli tollasen narsistin. Ole hyvilläs et pääsit eroon.
Olen nyt tokaa kertaa kakkonen. Suhteet ollu tosi huippuja koska ollaan tunnettu henkisellä tasolla hyvin, eihän meidän ystävyys menis läpi kellekään jollei oltas huippuhyviä ystäviä. Ekan suhteen aikana olin itsekin pitkässä liitossa. Tämä kakkossuhde päätty siihen että itse erosin ja kerroin hänen eroa harkitsevalle vaimolle meistä. Tämä kakkosmies oli sanonut ettei ikinä enää halua nähdä minua jos kerron vaimolle ja pysyi lupauksessaan. Kyllähän pitkään tuntu ettei yhtä ihanaa ja täydellisen huippua suhdetta löydy mistään, kunnes nyt voin sanoa olevani onnellisempi kuin ikinä! Ja tämäkään suhde ei ole pelkkää seksiä. Mies haluaa mielummin tutustua erittäin hyvin. <3 Mies ehti jo erotakin kerran vaimostaan mutta palasi sen luo. Itse en ole kommentoinut asiaa mitenkään.
Suhteet huippuja, vaikka ekassa suhteessa petit miehen luottamuksen täysin? Petoksestasi johtuen olet onnellisempi kuin koskaan? Mjaa. Vaikuttaa kyllä enemmän piilokatkeruudelta ja kateudelta. Koska itse erosit miehestä, et voinut sietää miehen jatkavan vaimonsa kanssa.
Nyt kyllä voisin sanoa alapuolella olevan kirjoituksen "matskuailtaan" herättäneen samanlaisia ajatuksia minussa...
Tämä se on namia! Kyllä olisi monet makeat naurut jääneet nauramatta jos tätä palstaa ei olisi.
Onneksi riittää vielä ihmisiä jotka eivät tiedosta omaa tyhmyyttään ja jakavat sen ilona meidän kanssa.
Petturit ja kakkoset on sketsihahmoja.
...et tiedä kuinka saatu nauraa...e.....
Minä olen umpikujassa. Suhde varattuun loppui viikko sitten, toivottavasti viimeisen kerran, mutta tiedän etten ole vielä tarpeeksi vahva, joten toivon todella että hän ei ota yhteyttä pitkään aikaan ja toivottavasti ei koskaan. Elämä kakkosena on ollut silkkaa helvettiä, en tiedä miksi ajauduin koko suhteeseen, kai sitä yksi asia aina johtaa toiseen. Tulin huiputetuksi, minä sinisilmäinen idiootti, tai aluksi varmasti itsekin ajattelin että vähän piristettä elämään, no niinpä niin... Alussa oltiin tietysti siinä hullaantumisen huumassa ja toinen oli niin ihana, nopeasti mies muuttui välinpitämättämäksi ja tajusin että vaikka kuinka ajattelisin toisin, kyse on vaan seksistä. Lopetin suhteen. Huonolla menestyksellä. Jatkettiin taas, alku oli taas hellää, herkkää ja ihanaa, sama kuvio, mies tuli välinpitämättömäksi. Kerroin suoraan tunteistani, tai lähinnä siitä että voin huonosti, en siis toitottanut mitään ikuista rakkautta, enkä mitään sellaista että pyytänyt lähtemään kotoaan, en koskaan sanonut joko/tai, ota/tai jätä. Lähinnä korostin että en ole kenenkään panopuu. Mies hävisi, yllättävää hei! Siinä oli aika mukavat tuntemukset kun OIKEASTI tajusi kuinka valehteleva ja kylmä tämä toinen ihminen on, ja vaan sen seksin perässä, meni viikko, tuli anteeksipyyntö viesti ja kaikenmaailman ihanuuksia siinä sitten pari päivää kirjoitteli, sovittiin että nähdään, tulin katumapäälle ja laitoin että tämä oli sitten tässä, heippa, ei ole kuulunut sen jälkeen mitään, joten toivon että tämä oli tässä, jos palaan taas suhteeseen, palaan vaan sen takia että elättelen toiveita että mies on sellainen kun alussa, ei hän ole, eikä tule olemaan. Ihminen on vaan niin heikko, nyt on pakko jaksaa vastatuuleen, ei auta. Mut voin kertoo että hajalla olen, itsesyytökset on aika kovat, miten annoin itseni ihastua ja jopa ehkä rakastua, sitä tämä pettäjä varmasti hakikin että saa minut koukkuun ja saa tarpeensa tyydytettyä. Olisi pitänyt tietää paremmin, olen 34, jotain on tullut koettua jo elämässä, no sitä saa mitä tilaa, eikö niin?!?!?!?
Muista, että olet ehkä vielä heikompi sortumaan kun aikaa kuluu vähän, sikäli mitä nyt koukuttuneena olemisesta tiedän. Kaipaat häntä, pikkuhiljaa laimenee "vihantunteet" ja sitten hän soittaa/viestittää/jotain ja se tuntuu ihanalta.... joo tai sitten alat vaan himoitsemaan häntä ja tyydyt pelkkää seksiin aivan kuin se olisi mahdollista. Tai olet vahva nainen ja unohdat koko miehen.
Hyvä huomio tuo että olen heikompi kun aikaa on vähän kulunut, en ollut tullut ajatelleeksi :( . Täytyy vaan olla vahva, JONAIN päivänä tunteet ovat hävinneet, ennemmin tai myöhemmin..
Rehellistä puhetta kakkosen suusta. Itse pääsin eroon petollisesta miehestäni ja olen siitä miehen kakkoselle tällä hetkellä kiitollinen. Hän sai niskaansa loppuiän häpeän ja pienen paikkakunnan juorut, nämähän on niitä parhaita juoruja! Toki asia oli aikoinaan raskas meille kaikille osapuolille, varsinkin, koska oikeasti luotin mieheeni. Lopulta eniten ja edelleen, kärsii exäni, koska hän ei olisi halunnut erota.
Oletko miettinyt yhtään mitä tarpeita SINÄ tyydytät, mitä SAAT itsellesi tuollaisessa eipäs-juupas -suhteessa, joka ensilukemalta vaikuttaa olevan vain sinulle haitallinen? Tässäkin, kuten kaikessa muussakin, oma käytös ja teot vaikuttavat suunnattomasti, kyse on omista valinnoista. Ihan vapaastihan sitä ihminen voi ihastua, rakastuakin, vain sillä on väliä miten toimii.
"toivon todella että hän ei ota yhteyttä pitkään aikaan ja toivottavasti ei koskaan" Miksi siirrät oman vastuun suhteen päättämisestä toiselle? Sinun kannattaisi opetella sanomaan tiukka EI. Ehkei kieltäytyminen ole sinulle vaikeaa, jopa mahdotonta vain tuossa suhteessa, vaan kaikissa muissakin? Olet siten muiden vietävissä. Otapa ohjat omiin käsiisi.
Kiitollinen? E,i vaan pikemmin vahingoniloinen....
Kukkapipotäti se on varsinainen tunnepoliisi, aina tietämässä paremmin, mitä joku toinen kirjoittaja tuntee.
Tuossa kommentoitavassa viestissä sanottiin selkeästi:
"olen siitä miehen kakkoselle tällä hetkellä kiitollinen. Hän sai niskaansa loppuiän häpeän ja pienen paikkakunnan juorut, nämähän on niitä parhaita juoruja! "
Eli siinä iloitaan toisen häpeästä, toiseen kohdistuvista juoruista. Se ei totisesti ole kiitollisuutta, vaan vahingoniloa. Kiitollisuus syntyy siitä, että nähdään toisessa HYVÄÄ.
Monia tunteita tietysti voi olla, mutta opetellaanpa ilmaisemaan niitä oikeilla, täsmällisillä sanoilla ja ilmaisuilla.
Älä saivartele. "Olen kiitollinen" on yleinen ilmaisu, jota käytetään tämäntapaisissa lauseissa. Lause oli aivan oikein rakennettu.
Kiitos, kun ymmärsit!
Vahingonilo on eräille se parasilo.
Arvaa mitä... Miksi yrität takertua yhteen lauseeseen ja saada siitä asiaa? En uskoakseni tunne vahingoniloa touhustasi, mutta huvittavaa se on.
Sanoin vain miten asia oikeasti on; en puhunut ollenkaan lauserakenteesta, vaan sanojen sisällöstä. Juuri sisältöhän on viestimistä, ei pelkät sanat, joita laitetaan peräkkäin miten sattuu, ilman että edes mietitään niiden tarkoitusta.
Kertaus. Kiitollinen näkee toisessa hyvää. Jos tai kun tunnet kiitollisuutta toisen ihmisen pahasta, se ei ole tervettä.
Jaaha. Et sitten nyt halua ymmärtää asiaa. Miten oikein pärjäät oikeassa elämässä!?
Mielenkiintoisia nuo tunneasiat. Miten joku voikin rakastaa toista ihmistä niin paljon, että kohtelee tätä huonosti vuodesta toiseen? Tai joku nauttii toisen kärsimyksestä?
Tuossa oli vain pari pientä esimerkkiä siitä, että sanat, tunteet ja todellisuus ei läheskään aina kohtaa. Jokainen tervejärkinen ymmärtää, ettei kaltoin kohtelu ole rakkautta. Eikä normaalia nauttia kärsimyksestä.
Eikö elämässä juuri pärjääkin, kun osaa puhua asioista sekä tunteistaan niiden oikeilla nimillä?
Kauanko olit kakkosena? Liian kauan
miksi jatkoit? En kelvannut muillekaan
tuliko sinusta ykkönen? Ei
Oliko pelkkää seksiä? Miehen puolelta kyllä
oliko kyseessä narsisti?Ei
jos kaikki päättyi kyyneliin, miten nostit itsesi takaisin pintaan? Jatkoin toisen ukkomiehen patjana
Lupailiko mies tai nainen kuun taivaalta? EI
Lupasiko jättävänsä puolisonsa ja mahd. perheensä? Ei
Millainen "arki" salasuhteessa oli, useinko tapasitte, puhuitte puhelimessa, viestit jne? Tavattiin silloin kun mies halusi
Tunnettu vuosia ennen kuin aloimme tapailla intiimimmin. Suhdetta kestänyt nyt jo reilu 6 vuotta eroni jälkeen. Kuljemme yhdessä julkisesti ja asiasta tietää niin läheiset, kuin yhteiset tuttavat. Meitä yhdistää niin ajatukset, kuin harrastukset. Näemme mahdollisimman usein ja viestimme miltei joka päivä. En tiedä tietääkö vaimo tai epäileekö edes jotain. En ole kysynyt, enkä vaadi eroa. Näin on hyvä. Nautimme toistemme seurasta, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois.
Kauanko olit kakkosena?
Suhde kestänyt nyt melkein viisi kuukautta. Hän pitkässä suhteessa, ei naimisissa, ei lapsia.
miksi jatkoit?
Ei vaan heikko ihminen pysty lopettamaan. Vastoin omia arvoja, en ikinä kuvitellut pystyväni tähän, mutta molemminpuolinen tunne on ollut niin valtava, että on vaan ollut pakko jatkaa.
tuliko sinusta ykkönen?
Mies valitsi minut ja erosi suhteestaan pari viikkoa sitten. Ykkönen ei tiedä suhteestamme. Nyt tilanne etenee oikeaan suuntaan pikkuhiljaa. Paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olen onnellisempi kuin koskaan!
Oliko pelkkää seksiä?
Sitäkin, mutta ei missään nimessä pelkkää. Valtavasti tunnetta!
Lupailiko mies tai nainen kuun taivaalta?
Lupasiko jättävänsä puolisonsa ja mahd. perheensä?
Viimeisen kolme kuukautta lupaili eroa ja sanoi odottavansa oikeaa aikaa. En koskaan vaatinut mitään tai käskenyt erota. Omaan tahtiin ja oma päätös sekä hänellä että minullakin. Oli erittäin vapauttava ja ihana yllätys kuulla mitä hän vihdoin teki vuokseni.
Millainen "arki" salasuhteessa oli, useinko tapasitte, puhuitte puhelimessa, viestit jne?
Alussa viestittelyä pari kertaa viikossa, tapaamisia n. kerran kahteen viikkoon. Kokoajan tihentynyt, viestejä joka päivä, tapaamisia pari viikossa, illanviettoja, reissuja yms.
Uskon vahvasti, että hän on elämänkumppanini. Olen hassulla tavalla varma siitä, ja niin on hänkin. Molemmat haaveilevat samoista asioista. Ehkä olen se poikkeus kakkonen, joka vilpittömästi ja oikeasti on löytänyt sen oikean, hän vain sattui olemaan väärän ihmisen kanssa suhteessa. Valitettavasti jonkun sydän särkyy joka tapauksessa, ykkösen tai minun. Unelmani on käymässä toteen ja se tuntuu niin hyvältä!
Paljon Onnea Lapinlikalle :) Itsekin tuota jo monta kuukautta 'odottanu' , että päättyisi kaikki hyvin loppu hyvin- tilanteeseen... Eli toivossa on hyvä elää vaan jaksaako tämmöistä 'löysäs hirres' olemista :l
Onnittelit? Lapinlikkahan vaan tuulettaa, että olisi satavarma juttu, että mies tulee eroamaan.
Kauanko olit kakkosena?
- 3½ vuotta
miksi jatkoit?
- tapailin myös muita, mutta olin enemmän ihastunut tähän varattuun
tuliko sinusta ykkönen?
- avioiduimme n. 4 vuotta tapaamisen jälkeen
Oliko pelkkää seksiä?
- ei, mutta seksuaalinen virittäytyminen hallitsi tapaamisiamme
Lupailiko mies tai nainen kuun taivaalta?Lupasiko jättävänsä puolisonsa ja mahd. perheensä?
- Ei puhuttu asiasta. Mies ei lupaillut enkä minä ajatellut koko asiaa. Oli selvää että mies on varattu, eikä asiasta tai mihen puolisosta puhuttu.
Millainen "arki" salasuhteessa oli, useinko tapasitte, puhuitte puhelimessa, viestit jne?
- Viestiteltiin/soiteltiin muutamia kertoja viikossa. Tavasttiin n. 2 kertaa viikossa.
Älä koskaan ryhdy kakkoseksi. Älä koskaan. Paitsi jos pystyt siihen vain fyysisen mielihyvän vuoksi. Minulla aikalailla vastaava kokemus kuin 'voittaakoelämä' nimimerkillä, eli kovasti alussa mua "rakastettiin", oli ihanaa. Suhde muuttui ja alkoi tämä on-off touhu, niinkuin kovin monella muullakin näissä tilanteissa. Kesti noin 8 kuukautta tää suhde.
En koskaan painostanut miestä mihinkään valitsemis juttuihin, en koskaan inttänyt rakastaako hän minua tai mitään sellaista. Koska tiesin että hän on kanssani vain sen seksin perässä, alkuhuuman jälkeen. Mutta kun ihminen on niin hullu, että ei pysty päästämään irti.
Aikoinaan tavattiin monta kertaa viikossa, kerrat vähenivät vähenemistään, aina mä "lopetin suhteen" ja aina palasin, kunnes lopulta varmasti molemmat olivat jo niin "hiilenä" koko suhteesta ja siitä touhusta, että kun viimein sain viestin, jossa mies kirjoitti että lopetetaan tää, tunteet hiipuneet, ei meistä koskaan tule paria. Ihan niinkuin en tätä olisi tiennyt?! mutta kun tämä luki viestissä, se kirkasti mun mielen lopullisesti ja jatkoin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Toki jossain määrin mun sydän särkyi, koska oli mulla tunteita tätä miestä kohtaan, enhän mä muuten olisi siinä suhteessa roikkunut, niin sairasta kun se onkin, mutta sehän nyt on yksi yleisimpiä ihmissuhde ongelmia, ihmiset ei tunne samalla tavalla toisiaan kohtaan.
Mutta mä selkeesti tarvitsin sen "todisteen" että se mies ei oikeesti pidä musta, ennen sitä osittain elin jossain haavemaailmassa, vaikka oikeasti tietysti tiesin että miehelle juttu on vaan fyysistä.
Tästä on nyt 4kk aikaa, moni voisi sanoa että saatan vieläkin hairahtua takaisin, saattaa olla, mutta mies kyllä katosi totaalisesti, eli tuon viestinsä jälkeen en ole hänestä kuullut, löysi todennäköisesti uuden kakkosen. Mä olen jatkanut elämääni, ja ehkä jonain kauniina päivänä mua vastaan tulee mies jonka kanssa voisi alkaa oikeeseen parisuhteeseen. Toki joskus tämä varatty käy mielessä, onneksi harvoin, mutta jos edes vähänkään tulee kaipuu tai edes jotain sen suuntaista, käännän ajatukseni siihen viimeiseen viestiin jonka sain, kyllähän se sen verran selvää tekstiä oli, että ei jää mietiskelyn varaan sen miehen tunteet ;)
Itse ollu jo kakkosena 6v ..Jo alussa kaveri totes että ei ole eroamassa vaimostaan... Itse olin just lopettanu 20v suhteen narsistiseen ex mieheeni.... Joten en todellakaan ollut valmis uuteen suhteeseen... Tapaamiset ovat vaan nauttimista läheisyydestä ja sitä mitä ei kuulema vaimolta ei pahemmin saa...Tässä muutama hetki sitten kertoi että oli kysynyt vaimolta "mitäs jos.... " Mutta vaimo oli todennut "ei oo sillä tuulella".. En juokse kaverin perässä vaan hän ottaa yhteyttä minuun ja on jo muutamia kertoja sanonut että tämä oli viimenen kerta ...Mutta eipä oo ollut aina se ottaa yheyttä ..Minulle tämä sopii kun sitä en ole vaatimassa kaverilta mitään ...Minulle riittää tämä ystävyys tällasena... Voihan se kirpasta jos se tuliskin viimenen kerta...Mutta no se on sen ajan murhe ...Minä nautin itsekkäästi ja ajattelen vaan itseeni ja annan nautinnon hedelmää tälle kaverille...
Vai ei vaimolta muka saa? Uskot sä tuon? Jos hän kertoisi, että vaimonkin kanssa on seksiä niin antaisitko edelleen hänelle? Mua aina näissä kakkosjutuissa ihmetyttää, miten toiset naiset uskoo tuon löpinän, ettei kotona ole seksiä. Ihan varmasti on. Ehkä hakee sulta vain vähän erilaista seksiä koska ei uskalla kotona ehdottaa vaimolleen jotain uutta. Voisiko olla näin? Oletko miettinyt? Ja onko miehessä vikaa, jos vaimo ei anna?
Mulla myös ystävänä ukkomies, jonka kanssa tavataan silloin tällöin. Mä tiedän, että hän saa kotonakin. Koskaan ei ole ruikuttanut, ettei saisi. Mun kanssa hän on valmis kokeilemaan mitä vaan. Toivottavasti uskaltaa sitten vaimonkin kanssa kokeilla :).
Onko teille arvon kakkosille tullut koskaan mieleen, että kotona voi olla vakavasti sairas vaimo, joka ei sairautensa vuoksi aina ole kykenevä, vaikka muuten himottais kuinka??
Kakkoset antaa sitä, mitä mies haluaakin ja ilmaiseksi.
Niinpä, itsellä kokemus siitä kun kakkonen oli nukkunut sängyssäni kun oli sairaalassa jonne mies tuon yön jälkeen tuli itkeen kuinka on pelännyt menettävänsä minut.
Kakkonen kielsi koskaan nukkuneensa sängyssäni mutta todisteet löytyi.
Olen varma että mies saa myös kotona seksiä...mutta en ole koskaan halunnut asiasta keskustella.
Se ei kuulu minulle, eikä kiinnosta...
Tapaamme kummankin ehdotuksesta...välillä mies kyselee vapaita hetkiä...mutta yhtälailla minä voin laittaa viestiä...
Olen kakkonen...omasta halustani...kohta jo 4v takana salasuhdetta.
Hain jotain lohtua elämään avioliiton loppuaikoina...tarvitsin sekä ystävää että rakastajaa
Miehen avulla selvisin helvetinmoisesta erosta ja nyt kun elämä alkaa pikkuhiljaa rauhoittua, säännöllinen seksi ja kuulumisten vaihto silloin tällöin riittää edelleen hyvin.
Mies ilmoitti jo alkuun ettei ole ero- eikä vaihtoaikeita ja vaikka pidän hänestä, hän ei silti ole sellainen jonka kanssa haluaisin jakaa loppuelämäni...
Olen varma että suhde päättyy jossain vaiheessa ja tulen aina kaipaamaan tätä miestä ja yhteisiä hetkiä, mutta ei tässä ole mukana mitään suuria tunteita kummankaan puolelta.
Exmieheni oli narsisti mutta en niitä piirteitä tässä rakastajassa ole huomannut...enkä toisaalta halua edes ketään lähteä diagnosoimaan, olen siitä aiheesta saanut kokemuksia ihan riittävästi
Yhtä lailla minua voi syyttää narsistiksi kun haen suhteesta vain omaa tyydytystä...
Narsismiin liittyy paljon vakavia, uhria alistavia asioita. Narsisti harvoin näkee syytä itsessään.
Tietysti ukkoa saa kotonakin sitä en epäile yhtään... Jos sais sillonkun siltä tuntuu pienestä kosketuksesta katseesta ja olisi todella intohimosta niin tarvitsiko toisen lähtee hakemaan seksiä kodin ulkopuolelta....? Miksi ukkomies hakee seksiä kakkosilta?
Eräs vastaus, haluaa panna kaikkia naisia...
minä mietin samaa, vaimona ollessani toivoin juuri helliä katseita ja kosketuksia hymyä silmän pilkettä joihin aikuinaan rakastuin. En koskaa kieltänyt seksiä vaan halusin miehen ymmärtävän, että en sairauteni vuoksi ole sama kuin ennen ja olisin toivonut häneltä ymmärrystä ja yhteisen sävelen löytymistä uusiin tapoihin/ rajoittuneisuuteeni. Hän ei vain halunnut, eikä kyennyt. Puolison sairaus on yleensä parin yhteinen sairaus. Miehillä vaikeampi hyväksyä asia kuin naisilla.
Minä sain mieheltä lohtua ja jaksoin helvetilliaen eroni hänen tuellaan. Hän oli vielä silloin naimisissa mutta nyt asuu yksin. Kumpikin sis eronnut mutta muista syistä kuin pettämisestä. Suhdettamme jatkunut nyt nelisen vuotta. Olemme toistemme parhaat ystävät, tapaamme kun kummallekin sopii, puhelimella pidämme yhteyttä useita kertoja päivässä. Sekä henkinen yhteys että seksi sujuvat.
Tulevaisuudensuunnitelmia on, luultavasti
muutamme yksiin kunhan viimeinen
lapseni itsenäistyy ja muuttaa omilleen.
Tässä vaiheessa en halua lapseni elämää sotkea.
Välit omaan eksääni ovat erittäin huonot, hänen eksäänsä asialliset. En ikinä käyttäytyisi huonosti entistä vaimoa kohtaan.
Molemmat olemme siis tavallaan ykköstyneitä kakkosia. Takana pitkät avioliitot jotka hajosivat. Minulla mieheni alkoholisoitumisen takia, hänellä syystä, ettei lasten kasvettua mirään yhteistä enää ollurkaan.
Voi apua "morsian50", tarinasi on aivan kuin väritetty versio miehestäni ja tämän salahoidosta! Ainut ero on siinä, että mieheni ei kertonut salahoidostaan minulle, vaan väitti viettävänsä aikaa harrastutensa parissa. Kun suhde alkoi olla ilmeinen, halusin asiat selviksi, muttamies kieltäytyi keskustelemasta. Suhteemme ajautui eropisteeseen, mutta mieheni ei suostunut eroon, vaan itki kotona että haluaa pelastaa suhteemme. Sitten hän kuitenkin aina katosi, soitin monta itkuista soittoa perään että tule sopimaan asiat tai sopimaan eron hoitamisesta. Haluan tälle pisteen. Mutta mies vaan pelasi aikaa. Tätä jatkui puolitoista vuotta. Lopulta en jaksanut enää, vaan jätin erohakemuksen, pakkasin tavarani ja laitoin asunnon myyntiin. Kuulin myöemmin että samoihin aikoihin toinen nainen oli lyömässä hanskoja tiskiin. Mieheni tajusi tilanteen hyödyt ja antoi ymmärtää että on vihdoin "pistänyt vaikean vaimon pellolle". Tilanne oli päinvastoin, ystävieni ja terapeutin tuoella sain tämän valehtelevan miehen lopulta elämästäni. Nyt kun luin tekstisi tajusin että hän on varmasti kertonut naikkoselleen että ero ei onnistu koska olen niin vaikea, vaikka tilanne oli päinvastainen, hän kun kieltäytyi erosta. Myös soittoni on varmaan käännetty niin että vaadin häntä takaisin vaikka vaadin eroa.
Nyt kaksi vuotta eromme jälkeen, mies muistaa vielä minua lämpöisillä viesteillä. Tunteet eivät ole selvästikään kuolleet, kuin minun suunnaltani.