Olemme tunteneet ystäväni kanssa yli 30 vuotta, ikää kummallakin siis jo keski-iän paremmalla puolella. Asumme nykyisin kaukana toisistamme ja näemme hyvin harvoin, mutta pidämme s-postitse melko tiiviisti yhteyttä. Harvoin edes soittelemme, sillä on jotenkin kiusaantunut olo puheluiden aikana. Helpompi siis kirjoittaa, joskus melko pitkiä ja yksityiskohtaisia meilejä. Itse olen vielä tähän asti avautunut hänelle, kirjoittanut kuin sille parhaalle ystävälle asioistani, mutta siihen taitaa tulla muutos...
Nyt olen alkanut pohtimaan koko ystävyyssuhteen merkitystä. Viime aikoina olen ollut usein loukkaantunut ystäväni sanoista, koska jotenkin hän on nykyisin todella ymmärtämätön ja melkein kuin vieras ihminen minulle. Hän kirjoittaa joskus tosi ikävällä tavalla esim. sairauksistani, lisäksi kommentoi valintojani ihmissuhteiden hoidossa ja tapaani elää. Eilen viimeksi oli niin vihainen kyseisen ihmisen kirjoittamista sanoista, että poistin hänet kaikista s-postilistoistani ja puhelimeni muistista. Olen viimeisen päivän miettinyt asiaa kovasti ja päätin nyt olla aivan hiljaa toistaiseksi. Tulevana kesänä ehkä tapaamme, ehkä emme.. en ole vielä päättänyt. Mitään anteeksipyyntöä en usko saavani, sillä tämä ystävä ei varmaan tajua edes loukanneensa minua. Hänellä muutenkin elämä pyörii aivan eri ympyröissä ja ystäväpiiri yhteisissä nuoruutemme maisemissa muodostuu paljon hänen nykyisen miehensä kautta. Harrastukset menee heillä sen mukaan, enimmäkseen aika kosteissa merkeissä ja joka viikonloppu "pidetään hauskaa". Harvoin tavatessamme ja sopivassa viinihuurussa tämä ihminen on aina mitä ylintä ystävää minulle, mutta arjen koittaessa loppujen lopuksi aika välinpitämätön. Koen muutenkin tässä iässä pakkojuhlimisen erittäin rasittavaksi, omien sairauksieni ja lääkitystenkin takia olen itse vähentänyt alkoholinkäyttöä minimiin. Varmaan siis tavallaan olen huolissani ystäväni elintavoistakin, ja siitä miten se näyttää muuttavan myös hänen persoonallisuuttaan. Kyllä hän työnsä ja perheensä hoitaa, mutta aika reippaasti sitten tarvitsee vapaalla rentoutusta alkoholin avulla. Tämä tapa viettää vapaita/lomia on yksi asia, josta emme puhu asioiden oikeilla nimillä. Muutamia muitakin seikkoja on vuosien varrella kertynyt, joista uskoisin ystäväni olevan minulle katkera, mutta joita hän ei koskaan ole sanonut ääneen.. En todellakaan tiedä mitä tehdä tämän ihmissuhteen kanssa, mutta vähän auttoi jäsentämään ajatuksia, kun tähän sain asiasta kirjoittaa. Kohtalotovereita saman tyyppisessä tilanteessa varmaan löytyy. Helppo ei kuitenkaan ole heittää sellaista ihmissuhdetta menemään, joka itsellä on ollut ehkä siellä viiden tärkeimmän joukossa koko elämäni ajan - varsinkaan kun ystäviä ei enää tällä iällä näköjään tule hankittua.
Nyt olen alkanut pohtimaan koko ystävyyssuhteen merkitystä. Viime aikoina olen ollut usein loukkaantunut ystäväni sanoista, koska jotenkin hän on nykyisin todella ymmärtämätön ja melkein kuin vieras ihminen minulle. Hän kirjoittaa joskus tosi ikävällä tavalla esim. sairauksistani, lisäksi kommentoi valintojani ihmissuhteiden hoidossa ja tapaani elää. Eilen viimeksi oli niin vihainen kyseisen ihmisen kirjoittamista sanoista, että poistin hänet kaikista s-postilistoistani ja puhelimeni muistista. Olen viimeisen päivän miettinyt asiaa kovasti ja päätin nyt olla aivan hiljaa toistaiseksi. Tulevana kesänä ehkä tapaamme, ehkä emme.. en ole vielä päättänyt. Mitään anteeksipyyntöä en usko saavani, sillä tämä ystävä ei varmaan tajua edes loukanneensa minua. Hänellä muutenkin elämä pyörii aivan eri ympyröissä ja ystäväpiiri yhteisissä nuoruutemme maisemissa muodostuu paljon hänen nykyisen miehensä kautta. Harrastukset menee heillä sen mukaan, enimmäkseen aika kosteissa merkeissä ja joka viikonloppu "pidetään hauskaa". Harvoin tavatessamme ja sopivassa viinihuurussa tämä ihminen on aina mitä ylintä ystävää minulle, mutta arjen koittaessa loppujen lopuksi aika välinpitämätön. Koen muutenkin tässä iässä pakkojuhlimisen erittäin rasittavaksi, omien sairauksieni ja lääkitystenkin takia olen itse vähentänyt alkoholinkäyttöä minimiin. Varmaan siis tavallaan olen huolissani ystäväni elintavoistakin, ja siitä miten se näyttää muuttavan myös hänen persoonallisuuttaan. Kyllä hän työnsä ja perheensä hoitaa, mutta aika reippaasti sitten tarvitsee vapaalla rentoutusta alkoholin avulla. Tämä tapa viettää vapaita/lomia on yksi asia, josta emme puhu asioiden oikeilla nimillä. Muutamia muitakin seikkoja on vuosien varrella kertynyt, joista uskoisin ystäväni olevan minulle katkera, mutta joita hän ei koskaan ole sanonut ääneen.. En todellakaan tiedä mitä tehdä tämän ihmissuhteen kanssa, mutta vähän auttoi jäsentämään ajatuksia, kun tähän sain asiasta kirjoittaa. Kohtalotovereita saman tyyppisessä tilanteessa varmaan löytyy. Helppo ei kuitenkaan ole heittää sellaista ihmissuhdetta menemään, joka itsellä on ollut ehkä siellä viiden tärkeimmän joukossa koko elämäni ajan - varsinkaan kun ystäviä ei enää tällä iällä näköjään tule hankittua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Molempia siis ärsyttävät toisen elämäntyylit ja ehkä koko persoona, joten onko se enää ystävyyttä? Ystävä ei tunne tarvetta arvostella toisen elämää. Valitettavan monet ystävyyssuhteet pidetään yllä puolipakolla, vaikka kumpikaan ei enää tunne aitoa ystävyyttä toista kohtaan, elämä on vienyt eri suuntiin. Ehkä olisi aika siirtää ystävä tuttavuuden puolelle ja muistella niitä hyviä asioita, joita joskus oli, välejä katkaisematta. Eihän kenelläkään ole oikeutta arvostella toisen elämää ja valintoja ainakaan ytstävyyden perusteella, ei sinullakaan (kun moitit ystäväsi elämäntyyliä).
On tosi valitettavaa tuo ystäväsi käytös. Myös minulle on käynyt niin, että ystävyys on tuntunut hiipuvan, ja entisen todella hyvän ystävän kanssa ei tunnu olevan enää oikein mitään yhteistä. Minulle tämä on ollut yksi kipeimpiä asioita aikuisena; kaikki ystäväsuhteet eivät vain kestä, ja entinen hyvä ystävä voi alkaa käyttäytyä todella törkeästi ja loukkaavasti. Olen pitkäänkin joutunut kypsyttelemään omia ajatuksia, jopa vuosia. Osaan on sitten välit katkenneet kertaheitolla jonkun riidan seurauksena. Toisiin maltillisemmin. Olen päättänyt etten ole aloitteellinen yhteydenpidossa ja alkanut jo päästää irti ystävyydestä ja antaa tilaa muille asioille elämässä. Jossain vaiheessa olen huomannut etten niitä viimeisiä aikoja ystävän kanssa oikeastaan edes jäänytkään kaipaamaan.
Tsemppiä. Kyllä sinä pärjäät. Ole enemmän tekemisissä muiden ystävien kanssa ja koita keksiä jotain muuta ystäväsi tilalle. Kun ystäväsi on kerran ilkeäkin sinulle, niin hyvähän sinun on näyttääkin hänelle (ja itsellesi) että pärjäät ilman häntäkin, joshän vielä joskus ottaa yhteyttä.