Mieheni on joissain asioissa "hidas" ja "varovainen".
Takana 7 vuotta. Ei kihloja, ei puhettakaan avioliitosta. Lapsiasian sain puristettua kun ollaan etenemässä peräti paritalon hankintaan.
No, jos ostetaan tuo löytämämme paritalo, niin mitä sitten kun ollaan jossain 240 000 euron velassa ja mies sanoo ettei haluakaan koskaan lapsia? Vaikea lähteä pois. Vaikka sain lupauksen lapsista "sitten joskus" (omg) niin jotenkin epäilen ettei siihen pisteeseen koskaan edes päästä.
Jos saamme tuon paritalon niin aion kaupantekopäivän aamuna vielä varmistaa, että tämän päiväisellä allekirjoituksilla annat lupauksen myös lapsista. Eli annan vielä mahdollisuuden vetäytyä koko hommasta.
Kun aloimme seurustella, nimenomaisesti kysyin tuota lapsiasiaa. Ja vastaus oli kyllä, mutta ei nyt, pitää seurustella ensin ettei suinpäin lähdetä perhettä perustamaan. Sellaisen vastauksen sain.
Tässä vuosien aikana kun olen lapsiasiaa puolivakavissani pohtinut miehelle, hän on näyttänyt siltä, kuin paidan sisään kaadettaisiin saavillinen jäävettä.
Näillä mennään. Mutta pelottaa silti.
Takana 7 vuotta. Ei kihloja, ei puhettakaan avioliitosta. Lapsiasian sain puristettua kun ollaan etenemässä peräti paritalon hankintaan.
No, jos ostetaan tuo löytämämme paritalo, niin mitä sitten kun ollaan jossain 240 000 euron velassa ja mies sanoo ettei haluakaan koskaan lapsia? Vaikea lähteä pois. Vaikka sain lupauksen lapsista "sitten joskus" (omg) niin jotenkin epäilen ettei siihen pisteeseen koskaan edes päästä.
Jos saamme tuon paritalon niin aion kaupantekopäivän aamuna vielä varmistaa, että tämän päiväisellä allekirjoituksilla annat lupauksen myös lapsista. Eli annan vielä mahdollisuuden vetäytyä koko hommasta.
Kun aloimme seurustella, nimenomaisesti kysyin tuota lapsiasiaa. Ja vastaus oli kyllä, mutta ei nyt, pitää seurustella ensin ettei suinpäin lähdetä perhettä perustamaan. Sellaisen vastauksen sain.
Tässä vuosien aikana kun olen lapsiasiaa puolivakavissani pohtinut miehelle, hän on näyttänyt siltä, kuin paidan sisään kaadettaisiin saavillinen jäävettä.
Näillä mennään. Mutta pelottaa silti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et tietenkään osta mitään taloa miehen kanssa, jota kohtaan olet noin negatiivinen! Ei lapsia hankita, kuin jotain taloa ja autoa, voihan olla ettet edes pysty saamaan lapsia, tai miehesi.
Olisiko lapsilla hyvä olla, jos isänä on lapsista pitämätön mies?!
Mies on varmaan ollut epävarma jatkosta, kun olet vaativa ja nalkuttava seuralainen. Odotellut sitä päivää, kun pinna katkeaa, ja häippäsee..
Niin, ikävä kyllä ihminen joka haluaa oikeasti lapsia, ilmaisee sen myös siten että siitä ei jää epävarmuutta.Ihmiset taas jotka eivät niin kauheasti välitä tai eivät todellakaan halua, ovat ihmisestä riippuen kierteleviä, kaartelevia aina suoraan sanomiseen asti.
Eli, kyllä sinuna nyt keskustelisin vakavasti miehen kanssa lapsi asiasta ajatuksella "nyt selvitetään tämä asia".Pyydät siis miehen rehellistä vastausta mitä ajattelee lapsista, ilon aihe vai 18 vuoden pallo jalassa.
Ajatteleppa vielä kerran kannattaako sinun sitoutua noin suureen lainaan ilman :
a) mitään laillista yhteenkuuluvaisuutta (avioliitto)
b) kummallakin erilainen katsontakanta perheen aloittamisesta
c) lasta täytyy kummankin haluta, 50% haluavista osakkaista on "no go"
d) sinulla suuri epävarmuus teidän yhteenkuuluvaisuudesta
e) avoliitosta on helppo poistua, velkataakka mutkistaa tilannetta tosi paljon
Ennenkuin kirjoitat nimeäsi mihinkään velkakirjaan, käy hyvin huolellisesti läpi kaikki yllämainitut asiat. Sivullisen kuulemana kertomassasi on liian paljon punaisia varoituslippuja jotta avoliitostanne tulisi enää kovin pitkäaikaista kuitenkaan.
Kaupantekopäivän aamuna miehesi sitten vastaa, ettei halua lapsia ja sinä perut kaupan. Varaudu siihen, että menetätte käsirahan, n. 4% kauppasummasta.
Kannattaa tuota suhdetta jatkaa?
Ja sitten, kun kauppa peruuntuu, maksat korvauksena myyjälle käsirahan verran?
Jos olisit kirjoittanut, että rakastat miestä ja haluat lapsia juuri hänen kanssaan, niin olisin ehkä rohkaissut ottamaan asian hänen kanssaan vielä kerran ihan kunnolla puheeksi, ja nimenomaan ennen mitään käsirahan maksua. Nyt kuulostaa siltä, että haluat kihloihin, naimisiin ja lapsia, ja tämä mies vain sattuu olemaan se, johon on jo seitsemän vuotta tullut tuhlattua joten hänet pitäisi saada haluamaan samaa.
Eniten minua ehkä arveluttaa tuo kiristämisasenne; vasta kauppakirjan kirjoittamispäivänä asetat vastakkain käsirahan menettämisen ja lasten hankkimisen :/
Hmm... vähän arvelin että tuollaisia vastauksia tulisi (ja nyt kun selvittelen lisää asiaa, niin saan kuulla että silittelen asiaa niin, että saisin vastauksia joita haluaisin kuulla).
Okei. Meillä on hurjan kivaa yhdessä. En ole kertaakaan 7 vuoden aikana ajatellut mitään eroa vaan enemmänkin sitä että tää on tässä, tämä näin, juuri tällä tavalla ja se on oikein ja olen toivonut että tämä kestäisi hautaan saakka.
Olen löytänyt itselleni sopivan, maailman parhaan miehen, joka tekee Minut onnelliseksi. Ja kovasti koitan tehdä hänetkin onnelliseksi. Arki rullaa, harvemmin tapellaan.
Se arki vaan rullaa siinä samassa kohdassa. Teen nyt varmasti väärin kun vertailen kaveripariskuntiin, joilla on 10 vuoden yhdessäolonjälkeen talo puoliksi maksettuna, nuorimmat lapset menossa kouluun jne. Kyllä suhteen pitää "edetä". Tilanne on tälläkin hetkellä, 7 vuoden jälkeen, sama mitä se oli 1. vuoden seurustelun jälkeen. Mikään ei ole muuttunut. "asioita pitää miettiä eikä saa hötkyillä".
Miten siis varmistaa, että haaveita myös toteutetaan? Puolin ja toisin?
Ja kyllä, aion vielä kaupantekopäivän aamuna sanoa, että tämä allekirjoitus on isompi ja tuo mukanaan paljon enemmän, kuin esimerkiksi avioliittopaperi.
Nyt tuo selostuksesi kuulostaa ihan erilaiselta. Huomioithan, että kommentoijilla täällä ei ole sinusta ja suhteestasi muuta tietoa kuin kirjoittamasi. Sen mukaan tulee aina kommentteja.
Itse olisin päätynyt ihan samalle linjalle kuin aiemmatkin. Nyt kun tarkemmin kirjoitit, niin päädyn samaan kuin yksi aiempi, eli puhukaa suhteestanne. Puhukaa toiveistanne ja tulevaisuudensuunnitelmistanne. Kohtaavatko toiveet? Sinun ei saa kiristää missään nimessä lapsella tai talon ostamisella. Et saa pakottaa naimisiin. Jos ei hän halua jotakin noista, niin hänellä on yhtä suuri oikeus olla haluamatta kuin sinulla haluta. Tietenkin voi keskustella, että mitkä asiat ovat sellaisia joista voi joustaa ja mistä ei voi. Voiko jotakin asiaa tehdä eri tavalla siten, että kumpikin ovat tyytyväisiä?
Mikä sitten teidän ratkaisunne onkaan, riippuu tietenkin teidän keskustelustanne. Jos eivät toiveet kohtaa, pitää miettiä, mitä sitten. Ei-kanta voittaa usein Kyllä-kannan. Esimerkiksi lapsen hankinnassa ei on ei. Samoin talon ostossa. Enempää on hankala neuvoa. Tilanteet voivat olla hankalia joskus kun kaksi ihmistä yrittää sovittaa elämänsä yhteen.
Nyt on korkea aika selvittää, missä mennään, minne mennään ja milloin. Tämä pitää selvittää ajan kanssa, ei kiristäen kaupantekohetkellä. En tiedä ikääsi: olisiko sinulla aikaa odotella enempää? Helpottaisiko, jos teillä olisi suunnitelma, esim. lapsen hankkimisen yritystä vaikka kahden vuoden kuluttua? Mitä mies epäröi - eikö oikeasti halua lapsia vai eikö aika hänen mielestään ole sopiva, syystä tai toisesta? Tietääkö mies oikein itsekään? Tämä selviää vain puhumalla.
Älä vertaa muihin. Jokaisella on oma elämänsä, omat ilonsa ja omat ristinsä. Minä tunsin mieheni 13 vuotta ennen kuin esikoisemme syntyi. Tosin oli alusta asti varmaa, että haluamme lapsia. Silloin, kun mies oli valmis, minua pelotti, ja sitten kun minä halusin, mies epäröi työtilanteen takia. Toisesta lapsesta kävimme monet keskustelut. Kolmatta mies ei halunnut eikä siihen voi toista pakottaakaan.
Iloisesti yllättynyt siitä, että tuossa on takana jo kuitenkin se 7 vuotta yhdessäoloa, kun haluat kihloihin/naimisiin lapsiakin. Yleensähän näitä avioliitto lapset haluisia löytyy niistä, jotka ovat olleet sen pari kuukautta tai max. vuoden yhdessä ja ovat todennäköisesti vielä alkuhuuman syövereissä, eivätkä tajua, ettei ihmistä opi kunnolla tuntemaan niin lyhyessä ajassa.
Asiaan. Vaikka on varmasti kivaa yhdessä - ethän muutoin haluaisi naimisiin ja lapsia - niin tuo "kiristäminen" ei kuulosta hyvältä. Ensinnäkin on väärin miestä kohtaan vaatia häntä vääntämään lapsia, ellei hän selvästikään niitä halua. Minä en halua lapsia, enkä todellakaan tekisi niitä vain siksi, että joku muu haluaisi minun tekevän. Toisekseen, mitä sitten, vaikka miehesi lupaisi talokaupan allekirjoitushetkellä sinulle (teille) lapsia? Ei hän kuitenkaan välttämättä pidä tuota lupausta. Helppoa se on siinä kohtaa luvata, koska ei hän siinä samassa hetkessä sinua polkaise paksuksi - vaan "sitten joskus", jos silloinkaan.
Ymmärrettävästi tuntuu pahalta, jos olet kauheasti halunnut perinteisen perheen ja tuhlannut aikaa tiettyyn ihmiseen vuositolkulla, josta vieläpä pidät ja haluaisit sen kaiken juuri hänen kanssaan, mutta kun niitä toisia ihmisiä ei voi muuttaa. Ne puutteet jne. täytyy hyväksyä tai etsiä itselle sopivampi seuralainen. :(
Kyllä minä viimeistään nyt ottaisin sen vakavan keskustelun, jossa et peräänny vaan vaadit mieheltä konkretiaa. Tuttavapiirissä on 40 v. nainen, jolle juurikin tuon 7 vuoden jälkeen selvisikin, että mies ei haluakaan lapsia. Nyt nainen yrittää lasta yksinään.
Niinpä. On mieheltä aika törkeää vedättää naista vuosikausia lupauksella jota ei aio pitää. Naisella kun ei oikeasti ole loputtomasti aikaa siihen lastensaantiin toisin kuin miehellä. Minakin neuvoisin aloittajaa nyt ihan oikeasti selvittämään tilanteen eikä vaan tyytyvän epämääräisiin "katsellaan tilannetta" lauseisiin.