Roikkujat ja stalkkeri-exät - miksi teette niin?

Hyvä aloitus ja toivotaan vastauksia.
Minusta olisi hyvä kertoa tuosta stalkkauksesta kohteelle.

Ihminen ei vaan jostain syystä pysty päästämään irti, jää siihen haavekuvaan mitä olisi voinut olla, jos jos jos jos. Stalkkeri myös usein varmasti ajattelee että jos hän törmää exään jossain, exä kokee jonkun "heräämisen" ja haluaakin "elämänsä rakkauden" takaisin.
Näiden stalkkereiden pitäisi vaan itse tiedostaa kuinka paljon hallaa he itselleen tekevät, he ovat emotionaalisesti jääneet koukkuun, jossain määrin verrattavissa muihin addiktioihin. Jos itse pystyy tämän tajuamaan, ensimmäinen sääntö on deletoida exä niin hyvin kuin pystyy, poistaa facebook kavereista, ei uteluja mahdollisilta yhteisiltä tutuilta jne.
Olen itse käynyt raskaan eron vähän aikaa sitten läpi, ja näitä tunteita joutui, tai oli pakko käsitellä paljon, en stalkannut, mutta se että tsekkaan esim. facesivuilta mitä toiselle kuuluu on jo liikaa, silloin kun sinut on jätetty ja sinulla on vielä jotain tunteita. Prosessiin kuuluu tietysti paljon muutakin, mutta yksi tärkeimmistä on se ettet näe tai kuule exästäsi mitään, pikkuhiljaa omatkin tunteet häviää.

Jätin yhden muijan kun exä oli jollain tapaa aina vaan mukana kolmen,vuoden ajan. Ajattelin, että ole sitten hänen kanssaan ja lopetin yhteydenpidon seinään! Sielläpä puuhailee mitä haluaa....

Yhden kerran jäin (henkisesti) roikkumaan yhteen naiseen, olen kyllä useaan naiseen ollut rakastunut mutta yhden kanssa jäin vähän jumiin ajatuksissani sillä emme ikinä eronneet virallisesti, nainen vain "tarvitsi omaa tilaa" ja teki sen vedoten omiin mt-ongelmiinsa. Puoli vuotta soittelimme ja tekstailimme, mutta nainen vain vakuutteli ettei voi minua nähdä koska ahdistaa. Sitten yhtäkkiä hän vain lakkasi vastaamasta viesteihini. Tiesin toki jo ennen tuota että nainen ei halua jatkaa suhdetta mutta silti siihen meni useampi vuosi ennen kuin tuon itsellenikin myönsin ja lakkasin käymästä sillä lenkkipolulla missä toivoin naisen aina kohtaavan. Onneksi tuolloin ei vielä facebookkia ollut

Jos on syvästi rakastunut toiseen ihmiseen niin sitä vain elättelee toiveita, että ehkä jonain päivänä voitaisiin olla taas yhdessä. Itse hieman stalkkasin exääni Facebookissa suhteen loputtua ja se tuntui itsestänikin kauhealta. Tavallaan kidutin itseäni ja elättelin epärealistisia haavekuvia yhteisestä tulevaisuudesta.

Pikku hiljaa kuitenkin pääsin eroon tunteesta ja onnistuin jatkaamaan omaa elämääni. Pakotin itseni keskittymään muihin asioihin elämässäni ja yritin täyttää kalenterini kaikenlaisella tekemisellä, etten miettisi asiaa niin paljon. Ensimmäisen kuukauden yöt olivat kauheita, kun olin tottunut nukkumaan toisen kanssa niin pitkään. Lopulta tunteet vaan hiipuivat ja löysin uuden naisen joka vei ajatukseni täysin exästäni.

Mä alennuin stalkkaamiseen. Mies oli suhteenkin aikana hyvin epäluotettava ja löysinkin sen milloin mistäkin netissä seikkailemassa, se stalkkaaminen jäi mulle päälle eronkin jälkeen. Silti tätä paskiaista rakastin ja olisin halunnut jatkaa, mies jätti. Hävettää....mutta kävin sen kämpänkin ulkopuolella ja katselin sitä ikkunasta sisälle, facea kyttäsin, ja sen deittiprofiilia kyttäsin. Ja voin pahoin. Tajusin, että kiusaan vaan itseäni ja lopetin.

Ihmismieli on aika veikee.. Ite erosin vastikää ja sen sijaan että seurailisin exän tekemisiä kyttäänkin yhden tutun tekemisiä. Siis mitään järkeä tässä ei ole koska me emme halua samoja asioita elämässä, hän ei ole mielenkiintoinen minusta eikä oikeastaan komeakaan. Pidän hänestä kaverina, mutta kumminkin stalkkaan häntä. Olen selitelly itelleni tekemisiäni sillä että totuin siihen että exä soitteli monta kertaa päivässä, laitto viestiä, oli mukana mun elämässä..nyt sillä paikalla on tyhjyys ja täytän sitä tyhjyyttä leikkimällä että on ihminen joka täyttää sen paikan. Olin vuosia yksin ennen kun kohtasin ja rakastuin exääni. Ehkä en halua palata takaisin siihen yksinäisyyteen, ihmiseksi joka ei kelpaa eikä ole ketään kelle jakaa asioita.
Käsittelen eroa päässäni aina kun ehdin, mutta saan itseni ylös nostettua itsesäälistä ajattelemalla ja "haaveilemalla" tästä tutusta. Hullunkurista! Mutta näin mä selviän just nyt elämästäni..oikeasti tekis mieli mennä sängyn alle ja jäädä sinne..

Mä oon stalkkaillu siitä syystä et kukaan mies ei oo ikinä sanallisesti jättäny mua. Kenelläkään ei oo ollu pokkaa sanoa et nyt erotaan heippahei. Ja sit ku ne vuosien päästä kertoo olleensa/olevansa niin niin rakastuneita muhun niin se on vahvistanu sitä kuvaa et tunteet ei oo ollu millonkaan yksipuolisia.

Yhtä naista olen sortunut "stalkkaamaan", onneksi kyseessä oli aika ennen facebookkia ja sosiaalista mediaa, niin miun stalkkaukseni oli lähinnä sitä että utelin naisen asioita muutamalta yhteiseltä tutulta, lenkkeilin samalla suunnalla missä tiesin naisen liikkuvan (asuimme melko lähellä) ja muutamana sateisena masennusiltana kävelin naisen kotikadulla ja pysähdyin vähän kaueammas katsomaan naisen ikkunasta tulevaa valoa ja toivon näkeväni hänet siellä, en ikinä nähnyt...

Minulla on oman kirjanpitoni mukaan ollu 4 naista viimeisen 25 vuoden aikana joita olen rakastunut, tuo nainen oli yksi heistä, ei kaunein, ei nuorin, eikä edes pisin tai vakavin suhdekaan ollut kyseessä vaan hyvin voimakasta rakkautta, joka ainakin alkuun oli molemminpuoleista ja kiihkeintä mitä olen ikinä kokenut vaikka olin tuolloin jo 30v. Ehkä naiselle se ei ollut niin erikoista, ehkä hän oli tuollainen kaikissa suhteissa, eli täysillä ja tunteella.

Hän katosi yllättäen kun olimme tunteneet noin vuoden ajan josta seurustelleet 4kk. Oli kuulemma "ongelmia" ja "paha olla", tiesin kyllä hänen mt-ongelmistaan ja taustoistaan mutta silti äkillinen "tauko" tuli yllätyksenä minulle ja suhdetta ei ikinä päätetty vaan nainen vain vähensi hiljalleen puhelimessa yhteydenpitoa, eikä kyennyt minua tapaamaan enää tuon jälkeen kertaakaan. Hänen meikkipussukkansa oli vessankaapissani varmaan puoli vuotta kun odotin hänen tulevan takaisin ihan minä hetkenä hyvänsä niin kuin alkuun lupaili. Ei ikinä tullut...

stalkkaaminen voi auttaa siihen että tietää, kyllä se oli tosiaan idiootti se mun eksä.
Mulla jos suru meinaa tulla erosta, niin ei tarvitse kuin vilkaista exn faceprofiilia ja siellä on taas niin idiootteja juttuja, että se on kuin kylmää vettä niskaan jos vähänkin alkaa vanhasuola janottaa.
Toisinkinpäin se näköjään voi mennä, moni tässä ketjussa veikkailee että se on onneton rakkaus ja liekki mikä vetoo ja sitä pidetään yllä.
Mutta ennemminkin sen liekin voi joskus sammuttaa, ihan vaan kun näkee ja muistaa taas realistisesti että mikä otus se exkin oli.

Stalkkasin yhtä exääni, irc galleria oli tullut suosituksi noihin aikoihin . Sydän särkyi joka kerta kun uusia kuvia kera uusien naisten ilmaantui.
Lopulta tajusin että kaveri oli pahimman luokan narsisti. Ei ollut ikävä sen jälkeen. Syy stalkkaamiseen oli se että halusin nähdä edes kuvia hänestä kun muuten oli poistunut elämästä. Törmäsin häneen sitten muutamia vuosia eron jälkeen eikä tuntunut missään lähinnä säälittävä koko tyyppi että joutuu elämään itsensä kanssa koko loppu elämänsä.

Exäni oli koko seurustelu ajan epäilevä mun uskollisuudesta yms. Monesti ihmettelin että mistä se saa aiheen epäillä milloin mistäkin ja lopulta parin yhteisen vuoden jälkeen totesin että häntä itseään kyllästytti minun seura ja väkisin yritti etsiä ja kaivaa sekä tekemällä tehtyä syytä jonka varjolla voisi heittää minut pihalle kun ei muuten ollut pokkaa sanoa. Tajusin kyllä, mutta olin ja elin omaa elämääni koska puhumiset ei koskaan edenneet niin että minun kantaa olisi exäni kuunnellut tai yrittänyt ymmärtää miltä minusta tuntuu. Sitä en tajua myöskään miksi sen pitää olla niin epäoikeudenmukainen minua kohtaan? luultavasti olen joutunut narsistin uhriksi ...

Mun exäni stalkkaa siks että sais kaiken tiedon musta järjestääkseen vaan lisää paskaa niskaan. Se on soitellu vaikka mihin ja kertonu ihan päättömiä tarinoita musta. Pahinta on se,että puhuu lapsillekin musta kaikkee keksittyä pahaa. Ei sinänsä yllätä kun jo yhdessäoloaikana lupas varmistaa mun kärsivän jos erotaan.

Eli ton normaalin eron jälkeisen kiinnostuksen lisäks voi stalkkauksen syynä olla myös täysin sairaalloisen mielen mukainen kostaminen toiselle.

Sen uteliaisuuden ex:ää tai tulevaa ex:ää kohtaan aiheuttaa tunteet, kun ei ite haluais päästää irti - just ne haavekuvat. Mut kyllä niistä ajallaan pääsee - ja hetki kerrallaan keksii aina jotain muuta tekemistä/ajateltavaa :) Urheilu on hyvä - ei tarvi aatella mitään, ja keskustelupalstat - täyttyy pää jollain muulla ku vaan "sen yhen" ajattelemisella...