Tiedän, että en olen itsekin toiminut väärin. Tapasin toisella paikkakunnalla baarissa miehen, joka kertoi olevansa sinkku/leskimies, kahden lapsen isä. Vaimo oli tehnyt itsemurhan. Itse olin naimisissa, myöskin kaksi lasta. Alettiin pitämään yhteyttä. Välimatkaa meillä oli vajaa 200 km. Oma avioliitto rakoili. Hän oli tavannut juuri ennen minua noin vuosi sitten naisen, joka oli ikäänkuin tyttöystävä hänelle. Kertoi tämän minulle jälkikäteen. Hänen teini-ikää lähestyvät lapset olivat ystävystyneet tämän naisen kanssa. Mies toimi yrittäjänä ja oli kovin kiireinen. Minulle tämä mies kuvaili tyttöystävän kanssa suhdettaan platonikseksi tai kertoi, että ei ole mikään suhde ollenkaan. He asuivat silloin erillään, niin minulle kerrottiin. Mies kertoi minulle, että haluaa olla sinkku ja vapaa eikä halua sitoutua. Hetkeä myöhemmin kuitenkin nainen muutti asumaan miehen kanssa. Minusta ei ollut mukaa, tosin en sitä sanonut. Oma avioliittoni roikkui löysässä hirressä. En saanut aikaiseksi lähteä siitä pois ja tämä miehen tapaaminen tuli niin sattumalta. Kävin hänen luonaan kylässä aina silloin tällöin, jos muita ei ollut kotona tai tapailtiin muualla. Yrittäjänä oli kiire ja lasten aktiiviset harrastukset veivät myös aikaa. Mies oli kuitenkin herrasmies ja tarjosi ruuat, kahvit, mitä nyt sitten milloinkin tehtiin. Aika kului ja oli mukavaa antaa ensimmäinen synttärilahja ja hetkeä myöhemmn joululahja. Minä olin ihastunut ja tykkäsin tästä miehestä todella paljon ja kerroin sen hänelle. Vuosi meni aikaa, kun minulle selvisi minkä ikäinen hän oli, 20 vuotta minua vanhempi....kysyin asiaa, mutta en saanut vastausta, koska iällä ei ole merkitystä. Selvitin sen muuta kautta sitten, koska halusin tietää. Silloin toisena jouluna, kun ensimmäisiä lahjoja annoin, niin sainkin kuulla hetkeä ennen mitä perinteisesti tyttöystävälle ostaa, eli takin. Minäkin odotin innolla, että mitähän minä saan ja en saanut mitään. Ihmettelin, että enkö ollutkaan sitten yhtään mitään ja pahoitin mieleni yksin, en sanonut....Ajattelin, että ehkä ollaan tunnettu liian vähän aikaa. Aikaa kului ja ihmettelin tiettyjä käytösasioita, milloin mitäkin. Kirjoittaisin tähän yksityiskohtaisemminkin asioita, mutta merkkimäärä on rajallinen. Miehen yritystiedoista ihmettelin yhden naisen nimeä, jolla oli sama sukunimi. Ajattelin, että se voisi olla serkku tai joku muu sukulainen. Kylässä käydessäni joskus ihmettelin, että miksi postilaatikossa on vain yksi sukunimi, että jos itse asuisin tyttöystävänä siinä talossa, niin eikö olisi luontevaa, että toisenkin henkilön sukunimi on postilaatikossa? Jotenkin tämän takia minua alkoi sitten kiinnostamaan yritystiedoissa mainittu naishenkilö ja selvitin osoitetietojen perusteella missä nainen asuu. Nainen asui samassa osoitteessa kuin tämä mies itse. Selvitin lisää asiaa ja sitten minulle selvisi, että tämä mies onkin avioliitossa tämän naisen kanssa. Vielä tässä vaiheessa en tälle miehelle sanonut yhtään mitään. Olin aivan järkyttynyt. Itse suunnittelin avioeroa, tosin samaan aikaan mietin hajottaako perhettä vai ei ja sitten tapaan miehen ja olen elämäni onnen kukkuloilla ja vaikka olikin tyttöystävä, niin en pitänyt sitä niin vakavana, kun sinkku ja vapaa halusi kerran olla. Nyt lähes kaksi vuotta tapaamisen jälkeen minulle selviää, että mies onkin avioliitossa ja kysyn puhelimessa asiaa, että kuka tämä naishenkilö on, joka asuu samassa osoitteessa. Sain vastaukseksi, että yritystietojen takia, jotenkin siellä asuu muitakin henkilöitä vaan nimellisesti, eikä oikeasti asu. En uskonut sitä ja loppujen lopuksi mies joutui myöntämään, että oli valehdellut siviilisäätyasiat minulle kahden vuoden ajan. Avioliittoa oli siinä vaiheessa takana kohta kymmenen vuotta. Lasten äitihän pötkötti miehen kertoman mukaan haudassa, joten nainen on tullut kuvioihin jo silloin, kun lapset olivat todella pieniä, 1-2 vuotiaita minun laskujeni mukaan ja heti menty naimisiin ellei jopa synnyttänyt lapset itse. Tätä asiaa minulle ei kerrottu, koska minä en viitsinyt vastaavasti kertoa, että miten olin selvittänyt milloin oli naimisiin mennyt. Olisin halunut kertoa totuuden kaikille osapuolille, mutta olin niin kiintynyt siihen mieheen, että sehän olisi tarkoittanut, että menetän hänet. Eli asia jäi kertomatta. Olisi pitänyt kertoa, koska sen jälkeen yhtäkkiä minulle alettiin puhua vaimosta eikä tyttöystävästä, en saanut edelleenkään joululahjaa, tapailtiin...tai sain lahjan, kun ensin näytin tunteeni ja petyin, että en merkinnyt mitään tälle miehelle. Syytin häntä hyväksikäytöstä oikeastaan kaikkia naisia kohtaan, patologiseksi valehtelijaksi, narsistiksi. Olen uhannut monta kertaa ottaa yhteyttä hänen vaimoonsa ja kertoa koko tarina, mutta hänen vastaus asiaan on, että tulee kostamaan minulle aina kaksi kertaa enemmän. Olen umpikujassa. Tämän jälkeen olen saanut kuulla nimenomaan hänen onnellisesta avioliitossa, että hän on oikein onnenpekka. Olen saanut kuulla vielä morkkistuntemukset yllättäin, kun minun kanssa on. Mitä tehdä?
Umpikujassa
pettymys
31104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ex-mieheni kusetti myös erästä sinkkunaista, että hän on leski, jonka lapsi ja vaimo ovat kuolleet. Kyse on häikäilemättömästi -kusetuksesta. Sinun kohdallasi sitä jatkui peräti vuosia. Mahdollisesti, jos menisit poliisille, tuo mies saisi tuomion. Hän on tehnyt, käsittääkseni, petoksen sinua vastaan. Kysy poliisilta neuvoa.
Aikuisten oikeasti, kerro edes vaimolle. Se ei ole liian myöhäiistä vieläkään. Olet todella typerä, jos et edes ymmärrä sitä, että olet auervaaran uhri. Tottakai hän yirttää pelotella sinut hiljaiseksi. Mieti itse, onnistuuko se -oikeasti.
Ai poliisille lärppimään ja sitten mies saisi tuomion? Mistäköhän syystä? Hän ei ole syyllistynyt muuhun kuin unohti kertoa olevansa naimisissa. Mun mielestä ap ihan turhaa meuhkaa. Itsekkin naimisissa ja kun toinenkin paljastuu pettäjäksi, tulee itku.
Vakka on kantensa valinnut. Kaksi pettäjää huijaavat puolisoitaan. Toinen vaan kestää leikin paremmin. Minä ap:nä olisin enemmän huolissani oman aviomiehen suhtautumisesta asiaan. Koska jos ap menee miehen vaimolle kertomaan niin varmasti ap:n mieskin saa kuulla olevansa pettäjän kanssa aviossa.
Toista ihmistä ei saa tieten ja pitkäaikaisen järjestelmällisellä suunnitelmalla harhauttaa ja samalla aiheuttaa hänelle pitkiä kärsimyksiä. Kihlojen lupailu katteettomasti ja avioliiton peittely kuuluu tähän sarjaan. Jossain on kusetuksen ja petosrikoksen raja. Onko rikos ylittynyt, poliisi tietää, kun kysyy. Tapaustapauskohtainen, mutta uskon itse, että 2v kusetus ylittää jo rikoksen tunnusmerkit.
Missä umpikujassa?? Annat miehen nyt kerta kaikkiaan olla, nuolet haavasi ja kärsit tyhmyydestäsi. Ainakin olet nyt vapaa. Vaimolle voit kertoa, jos haluat ottaa riskin.
Kiitos kommenteista tähän astisista. Jos tosiaan olisinkin sinkku, niin ei mitään epäselvää miten tässä tulisi toimia. Minun virheeni oli se, että varattuna naisena sekaannuin ihmiseen, jota en tuntenut ja ihastuin herrasmieheen. Eli, olin sulaa vahaa...ei mitenkään tarkoituksenmukaista toimintaa, mutta voi käydä kenelle tahansa milloin vaan elämässä. Itsellä on pitkä parisuhde ja avioliitto takana ja ihan hepposin perustein siinäkään ero ei tule ja sellaista kitkuttelua on jatkunut vuosia. Loukkaannuin tälle kyseiselle miehelle, mutta mikä hölmöintä, niin tapailu jatkui. Eihän ne minun tuntee mihinkään noin vaan kadonneet, mutta nyt viime aikoina asiat ovat menneet pahempaan suuntaan, koska jotenkin tuntuu, että olen ollut jollain tapaa hyväksikäytettävänä vaikka hän sen niin kieltääkin. Minun tekisi niin mieli kertoa koko totuus, olen ajatellut jopa kertovani asian omalle aviomiehelleni, joka kuitenkin näyttää kaikissa heikkouksissaan olevan hieno ihminen. Olen ollut hakoteilla monista elämää kolhineista asioista ja jollain tapaa hain lohtua muualta, väärin...Tosin näin on tehnyt oma aviomieskin, mutta niin suuria asioita ei ole ollut, että perhettä pitäisi hajottaa sen takia. Tässä tämän toisen miehen tapaamisessa jotenkin vain tuntui niin hölmölle, kun koko tutustuminen pohjautui ja keskustelut niiden asioiden ympärille, joita kerrottiin. Puhuttiin vaimon kuolemasta ja siitä minkä ikäisiä hänen lapset oli ja kaikki muuttohässäkät ym setit, jotka oli kaikki potaskaa. Olen välillä suuttunut tälle miehelle niin monet kerrat ja sanonut, että tämä asia muuten käsitellään, että en ole sellainen ihminen, että voisin katsoa tällaista valehtelua tuosta noin vaan. Tosin niitä minun sanoamisia on tullut niin monta kertaa jo, että ehkä hän ajattelee, että en saa kuitenkaan mitään aikaiseksi....Muutaman kerran oli jo sellainen tilanne, että oli se vaimon puhelinnumero ja olin jo soittamassa hänelle ja vastasikin, mutta en pystynyt sitten mitään sanomaan. Nyt tämä mies yllätys yllätys on alkanut syyttämään minua sekoilusta ja kivat yhteiset reissut onkin ihme kyllä vähentyneet ja siitä saan kuulemma syyttää vain itseäni, että minä olen toiminut väärin. Eli, idioottihan minäkin olen, että edelleen edes tunnen minkäänlaista vetoa tällaista henkilöä kohtaan, mutta ehkä ne tunteet on jossain määrin vielä siellä tutustumisen tasolla ja en ole yli päässyt. Katkeruus tulee läpi sitten. Eli, nyt jos tosiaan kertoisin hänen vaimolle, niin minun täytyisi olla niin varma, että oma avioliittoni ei siitä hajoa. Ainoa ongelma on varmasti myös se, että olen kirjoitellut paljon tuntemuksia hänelle, miten ikävä asia tämä oli ja kaikki haukkumis/uhkailuviestit varmasti ovat tallessa, joita helposti voi käyttää minua vastaan. Eli se uhkaus ei kohdistu hänen puoleltaan pelkästään minun aviomieheeni vaan hän on vetänyt mm. työpaikakkanikin vielä mukaan, että jos jotakin kerron, niin varmasti aikoo tuoda esille myös työnantajalleni millainen henkilö heillä on töissä.....Niin....Eli on salasuhteita, voi olla piristäviäkin, mutta jotenkin tässä on kyllä sellainen kusetusmaku että....selitykseksi sain muuten vielä, että sen takia kertoi virheellisiä tietoja, koska ei halua puhua yksityiselämästään mitään. Hmm...no tietysti voisi jättää sitten kertomatta, kuin että selittää aivan sontaa. Oma jääräpäinen asenne vaan on se, että tuollaiset miehet ei ansaitse minkäänlaista naista ja senkin olen hänelle kertonut, että en toivo kenellekään maailman naiselle sellaista kohtaloa, joka minulle tuli nyt vastaan. Todella kieroa!!!
Mitä vaivaat mieltäsi enää tuolla miehellä? Asia on täysin selvä: katkaise välit mieheen. Ai että tuntuu, että olit ehkä hyväksikäytettävänä, mutta ei kai se ole niin, kun mies sanoo, ettei ole? Teit tyhmästi, mutta älä jatka sitä. Mies ei muutu sen paremmaksi mistään "asioiden käsittelemisistä".
No onpa melkoinen soosi. Toinen mies on valehdellut koko tuttavuutenne ajan... Mutta et sinäkään täysin rehellinen ole ollut alkaessasi säätämään toisen kanssa, vaikka olet naimisissa tahollasi. Oletko tullut ajatelleeksi, että omalla toiminnallasi olet antanut toisen suuntaan viestiä, että et ole niin kovin "tarkka" totuuden suhteen..?
Olisikos mitään, jos nyt vain ottaisit lusikan kauniisti käteesi ja jättäisit tämän toisen miehen omaan arvoonsa, kun kerran tiedät, miten läpimätä tämä on? Ja alkaisit miettiä, onko sinulla aineksia jatkaa yhdessä aviomiehesi kanssa? Totta kai on "epistä", että toinen mies on valehdellut ja jopa uhkaileekin sinua, että olet hiljaa - mutta kuitenkin... Entä, jos mies olisi ollut luotettava? Miten pitkään olisit roikkunut kiinni voimassa olevassa liitossasi ja varmistellut, että toinen mies on se, johon kannattaa satsata? Ei minusta kovin fiksua tämä sinunkaan kaksoiselämäsi.... Rumasti sanottuna, olet saanut nyt just sitä, mitä tilasit.
Niin, tiedän tosiaan että tein väärin enkä sitä puolustele yhtään. Jälkeenpäin mietin jopa sitäkin, että tällaistako piti tulla vastaan, että osaa arvostaa sitä mitä itselle jo on. Haluaisin niin kertoa kaiken silti hänen vaimolleen ja sen jälkeen sillä vaimolla olisi valinta haluaako elää sellaisen herrasmiehen kanssa vai ei. Toisaalta haluan suojella myös omaa perhettäni , mutta kun olen yleensä melkoisen kiltti ja rehellinen ihminen luonteeltani (tätä asiaa nyt lukuunottomatta), niin miten pystyn olemaan tällaisen asian kanssa hiljaa vaan. Tätä vatvomistahan on jatkunut parisen vuotta jo....Ensin pari vuotta kertoen feikkistooreja ja sen jälkeen toinen samanlainen setti uhkailujen kanssa, heti vaan jos vähänkin kerron miten pahalle minusta asia tuntui. Olen miettinyt kaikenlaiset mahdolliset kertomiskeinot, että soitanko vaan ja kerron tilanteen, pyydänkö kahville ja kerron kasvotusten, lähetänkö kirjoittamani kirjeen, joita on tullut tehtyä useita vai pitääkö minun oikeasti vaieta koko loppuelämäksi ja mieltä raastaa vaan. Aika monet itkut on tullut itkettyä ja vieläkin jos tapaan hänet, niin en pysty edes yhdistämään sitä henkilöä ja tarinaa yhteen, en sitten mitenkään. Ehkä juuri sen takia hän onkin niin hyvä ja vaarallinen, että ihmiset vaan luottaa häneen ja sitä kautta sitten pystyy noin toimimaan.
Jos lohduttaa yhtään, niin uskon sinua. Tällaisiä miehiä on pettäjissä.
Joo, mutta mitä niille pitäisi tehdä? Antaa olla vaan ja kyseinen mies pääsee pälkähästä ehkä ties vaikka kuinka monennen kerran?
Mun mielestä sulla ei ole mitään oikeutta tuomita miehen tekoja tai mennä niistä vaimolle kertomaan. Sä itse olet samanlainen pettäjä. Ei heru myötätuntoa sinulle. Koetatko sä nyt saada huonon omantuntosi hiljenemään sillä, että menisit vaimolle kertomaan?
Et kai yritä hiljentää omaatuntoasi tekemällä "hyvän teon", eli ilmiantamalla petturin? Kaikki maailman asiat eivät ole vain sinun vallassasi, eivät edes ihmissuhteesi.
Jos kerrot vaimolle, vaihtoehtoja on kaksi: 1) pari pysyy yhdessä (ja mies luultavasti etsii uuden uhrin) ja sinä ehkä kärsit miehen koston tai 2) pari eroaa ja mies etsii uuden uhrin.
Toki vaimon olisi hyvä tietää, mutta sinuna ajattelisin nyt omaa napaa. Katkaise välit mieheen äläkä jatka sopan keittämistä.
Näinhän se olisi varmasti järkevää tehdä, katkaista ne välit ja antaa olla. Salasuhteet on väärin, olen sitä mieltä. Kukaan vaan ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan työpaikoilla tai missä nyt onkaan ja sitten ollaankin sellaisessa tunnekuohussa että. Olin ja olen edelleen jossain määrin siinä tunnekuohussa, välitinhän siitä toisesta miehestä erittäin paljon ja toki petyin ja edelleen olen pettynyt, että tällaista tulee vastaan. Yhtään en puolustele omaa pettäjän roolia, mutta niinkuin jossain aiemmassa viestissä kirjoitinkin jo, että omassa avioliitossakaan ei ihan hyvä ole ollut. Minultahan puuttui se välittämisen ja intohimon tunne, jota nyt sitten mukamas tuolta muualta sain. Tietoisesti en ole etsinyt mitään...ja vastaan tuli tällaista. Sen jälkeen kun totuus paljastui, niin sen jälkeen alkoi tämä uhkailukierre, välillä enemmän ja välillä vähemmän, toisinsanoen muuttui aivan sairaanloiseksi. Kyse on sellaisesta henkilöstä, varakkaasta henkilöstä ja päällisin puolin kaikki on erinomaisen hyvin eli ei todellakaan voisi uskoa tällaista kieroilua olevan takana. Olenkin kyllä sanonut monta kertaa hänelle, että siinä vaiheessa kun hänen vaimonsa saa tietää asian, niin en voi olla muuta kuin tyytyväinen ja toivon, että vaimon siniset silmät aukeaisi. Omasta aviomiehestäni, meillä ei ole helppoa ollut ja pettämiset on koettu tässä liitossa puolin sun toisin, eli ihan helpolla tämä avioliitto ei rikkoudu, monet eroaa pienimmistäkin asioista. Nyt toisaalta roikun tässä toisessa miehessä, että hän saisi kokea tai toivottavasti kokisi edes jotain omantunnon tuskia tms, jota välittävälle ihmiselle ehkä voisi edes hitusen verran tulla. Mies on vaan kylmä kuin kiva, jos jotain puhuu niin sama kuin menisi metsään puhumaan puulle, ei reagoi mihinkään, tai ainakaan minulle ei sitä tunnetta näytä. Fiksuinta todellakin olisi antaa asian olla, mutta tosiaan se oma luonteenikin on sellainen, että tarvitseeko hänen vaimon elää tietämättään tällaisen henkilön kanssa. Pettäminen on jo tarpeeksi pahaa, mutta tässähän on tuplakusetus x 2 ja vielä aika herkillä aiheilla leskeys, yksinhuoltaja ym. Harkitsin jopa sitäkin tai olen monet kerrat harkinnut, että kertoisinko omalle miehelleni tarkemmin asiasta. Aikamoinen riskinotto, mutta asia menisi ainakin oikein ja rehellisesti.
Hmm- Jos mies on samassa työpaikassa kanssasi, ei ihme että hän pelkää ja siksi uhkailee häijysti. Esimiehen esimies voisi antaa potkut heti, jos nämä kuviot hänelle selviäisivät. Miten teidän hierarkia töissä menee?
Päästä irti, hyvä ihminen. Nyt annat tuon miehen hallita ajatuksiasi. Ei ole tervettä. Tietysti vituttaa, tietysti haluat antaa opetuksen, mutta jos vielä vääntelet ja kääntelet asiaa, pysyt miehessä kiinni, vaikkei todellakaan kannattaisi. Laita se piste jo tälle jutulle.
Ei olla samassa työpaikassa, meillähän on välimatkaa vajaa 200 km. Tunteet tuli mukaan minulla, sillehän en voinut mitään ja en osannut olla varuillaan, koska sinkkuna tosiaan esiintyi eli jos olisikin ollut naimisissa oleva alusta asti, niin en tiedä edes olisinko tässä tilanteessa nyt. Leskimiehenä esiintyi ja yksinhuoltajana ja myöhemmin kertoi tyttöystävästään, joka on siis aikuinen nainen kuitenkin. Nythän tässä oli kyse minua 20 vuotta vanhemmasta herrasmiehestä. Tällä tyttöystävällä ei omia lapsia ollut, näin kerrottiin. Ja koska avioliitto selvisi minulle vasta kahden vuoden tuntemisen jälkeen ja silloinkin yritettiin kaikella tavalla kiemurrella, että sitä ei olisi, niin mysteeriksi jäi kuka on lasten äiti. Se ei ole minulla tänä päivänäkään selvillä, kuka oikeasti lasten äiti on eli valehteliko senkin asian tosiaan, että lasten äiti on kuollut. Sen hän on vakuuttanut kaikella mahdollisella tavalla, että ensimmäinen vaimo on kuollut ja teki itsemurhan, mutta jos vähänkin kysyn lasten äidistä, niin saan vastauksen, että se ei kuulu minulle. Avioliitto on kuitenkin tullut vasta lasten syntymän jälkeen eli se voi oikeasti olla kummin vaan. Minä saan hullun maineen kun ihmettelen ja yritän kysyä aina silloin tällöin asiaa, joka vaivaa ja se asia vaan ei kuulu minulle. Sen sijaan aviovuoteessa voi kyllä paneskella, tosin tietämättäni senkin tein. Myöhemmin olen vaan huomannut jossakin kodinhoitohuoneen kaapin ovessa lappua, että "maailman parhaalle äidille". Sitä sen sijaan en ole hänelle kertonut, että miksi hänen alakouluikäiset lapset antavat tällaisia lappuja hänen vaimolleen, jos ei ole lapsen äiti. Toki lapset voivat pitää häntä äitinä, jos niin pienestä yllättäin onkin ollut tekemisissä vaikka biologinen äiti ei olisikaan. Tosiaan meidän tutustumisvaiheessahan kyseinen nainen oli ollut vuosi ennen vasta kuvioissa mukana, mutta nämä asiathan ovat selvinneet muuta kautta. Jos olisi kyseessä vaan mies, jonka kanssa joku suhde päättyy, niin ok. Minua jotenkin säälittää tämä tyttöystävä "vaimo", että eikö ole kieroa sekin, että aviomies hyppelee siellä täällä ja kotona on sinisilmäinen nainen hoitamassa käytännössä kaikki kodin työt, pyykinpesut, ruuat, hoidellut miehen lapsetkin siinä sivussa ja aviomies pettää ja pettää vielä niin, että kusettaa niitä seuraaviakin, ainakin minua, ehkä muitakin. Tuskin minä olen ainut henkilö, joka hänelle on vastaan tullut. Niin ja olihan sekin vaihtoehto omassa mielessäni ainakin, että kyseinen nainen on oikeasti synnyttänytkin nämä omat lapsensa ja siksi on siinä elämässä mukana. Se on vain olettamusta ja epäilyä, vahvaa sellaista ja jos niin on, niin mikähän idea siinäkin on, että keksii ylipäänsä sellaisen tarinan, että hei, olen sinkkuleskimies ja asustelen kolmistaan lasten kanssa juuri rakennetussa hienossa kivitalossa, että näin.....sairasta ja selitykseksi saan aina, että ei halua puhua yksityiselämästään mitään. Ok, mutta onko pakko puhua sitten paskaa ja kertoa jotakin muuta tarinaa? Mutta jos minä olisin vaimon tilanteessa itse ja lapset eivät olisi minun vaan ystävänä olisin mennyt jossakin kuoleman tapauksessa auttelemaan lastenhoidossa ja siinä samalla päätynyt kyseisen herran kanssa naimisiin, niin kyllä haluaisin tietää mihin vuoteni ja elämäni tuhlaisin....jotenkin vielä erilaisempaa kuin pelkästään se pettäminen. Kovin on sekava tarina ja en toivo kenellekään vastaavaa henkistä piinaa mitä tästä on tullut.
Haluaisit kertoa miehen vaimolle, koska tällä on mielestäsi oikeus tietää..? Eikö sinun omalla miehelläsi ole oikeutta tietää, että on kimpassa petollisen naisen kanssa ?
Paljon pas-kaa toinen mies on sinulle puhunut, mutta no so what? Ei tee sinustakaan puhdasta pulmusta, että lähdit leikkiin mukaan!
Olen samaa mieltä. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Ap:n on ihan turhaa itkeä tulleensa huijatuksi. Hän on varattuna näyttänyt miehelle, ettei siviilisäädyllä ole merkitystä joten en oikein ymmärrä, mitä ap nyt itkee.
Mun mielestä ap haluaa pelkästään kostaa miehelle mielipahansa. Omalle ukolleen hän ei uskalla kertoa, koska tietää, että ero tulisi tai ainakin elämä olisi jonkun aikaa hankalampaa.
Aikuinen nainen, pettäjä itsekin ja itkee kun häntä huijattiin. Ei heru myötätuntoa yhtään.
Että nainen voi olla idiootti.
Kyllä, tiedän todellakin olevani idiootti. Jokaisella on oma roolinsa, se mies on kiero, minä idiootti ja miehen vaimo sinisilmäinen.
Sä olet ihan yhtä kiero ja teidän molempien puolisot sinisilmäisiä. Mihin sä unohdat koko ajan sun oman puolison?
Et ole minkäänlaisessa umpikujassa. Jatka omaa elämääsi. Vai onko sinulla sellaista?
Pohdin. Uskoisin, että olet petoksen uhri. Se, että olet naimisissa, ei kai lain edessä olisi miehen syyntakeisuutta yhtään alentava asia, jos olisi todisteita enemmän kuin sana sanaa vastaan. Mutta häpeä estää oikeuden hakemisen ja yhteyden viranomaiseen. Niin, en osaa auttaa, vaikea päätös, sinulla. Osaisiko lakimies neuvoa sinua? Kysy, jos voit. Tsemppiä.
..ja ota ensin itse selvää. Normaalista poikkeavasti, en kehota puhumaan omalle miehellesi , eikä ainakaan ilman lakimies tms tietoa, loppuun asti olemassa olevaa. Miehet tuppaavat suuttumaan ja pahasti, kun kuulevat toisen miehen häikäilemättömästä toiminnasta naismaailmassa. Jos miehesi sortuisi oman oikeuden käyttöön, tuota miestä vastaan, oma miehesi saisi sitten kaikki syyt niskoilleen. Kuten omaa oikeutta toteuttavat aina saavat.
Kiitos todella paljon vastauksista. Huonoa tuuria on se, että tällaiseen tilanteeseen on edes sekaantunut. Idioottimaista varmaankin oli jäädä katselemaan tilannetta. Suurin osa ehkä olisi lähtenyt pois ja jatkanut sitä omaa elämäänsä, joka minullakin kyllä yllättäin on. Elän kyllä melkoisen aktiivista elämää joka saralla. Jollain tapaa tässä mietin ja pohdin, että miten tosiaan voisin toimia. En tiedä onko se kostoa vai mitä se on. Ei varmaankaan kovin yllättävää ole, että tietysti tilanteesta tuli paha olo ja monista jatkoasioista olotila paheni vaan ja jos siitä nyt sattui kertomaan, niin minähän se hullu ja outo olen. Asioita jopa kuunneltiin, mutta meni sitten toisesta korvasta kyllä ulos tuosta noin vaan. Itseasiassa minä olen jopa ehdottanut neljän hengen kahvipöytäkeskustelua, mutta hän ei aio kuulemma sellaiseen osallistua. Olen se idiootti, joka jauhaa samaa asiaa aina vaan, eikä voi antaa asian olla, kun kokee, että on tullut väärinkohdelluksi. Minulla on käynyt niin monia vaihtoehtoja mielessä, eli nämä kahvipöytäkeskustelut, kirjoitanko kirjeen vaimolle, soitanko suoraan ja kerron millaisen henkilön kanssa hän asuu. Salasuhde on erikseen, jos molemmat tietää tahoillansa olevansa oikeasti varattuja ja perheellisiä, silloin molemmat osapuolet ehkä osaa ottaa hieman varovaisemmin tilanteen ja arvostaa myös sitä toisen perhe-elämääkin. Ainoa asia mitkä minulle kerrottiin tässä, että hän ei halua vakavasti sitoutua, koska haluaa olla sinkku ja vapaa, ja en minäkään ollut perhettä perustamassa. Välillä jopa oksettaa pelkkä ajatuskin. Kyseessä tosiaan oli ja on herrasmieshuijari, jonka olen senkin sanonut hänelle ääneen. Olen haukkunut kaikilla mahdollisilla tavoin suoraan hänelle, itseasiassa en varmaan koskaan ole kenellekään niin ilkeästi edes voinut sanoakaan. Mietin jopa anonyymiyhteydenottoa vaimoon, jos siinä kertoisin tilanteen. Pystyisikö luottamaan minuun siinä tilanteessa, eikä kertoisi miehelleen mitään? Mutta tässä viestiketjussa tosiaan tulee se ilmi, että tuo mies oli syyt mitkä tahansa, näyttää olevan läpimätäihminen ja minä olen idiootti. Mietin vaan sitäkin, että miksi ensimmäinen vaimo tappoi itsensä? Tuliko paha olo ja selvitti niin asiat sitten, josta nyt kyllä aikaa on...Ja sepä se sokaisevaa on tässä ollutkin, että mies on yrittäjä, todella fiksu mies ja osaava vaikka millä saralla, hieno talo, talous kunnossa, lapset harrastaa aktiivisesti, eli asiat todella hyvin, erinomaisen hyvin. Eli hienoissakin piireissä voi olla sitten vaikka mitä paskaa....näköjään.
No eihän tuossa mistään tuurista ole kysymys hyvänen aika sentään! Ihan oma valinta jatkaa sekosekosuhdetta. Älä valita ja ihmettele, vaan ota hatkat, unohda tuo, pidä sitä traagisena "välikohtauksena" elämässäsi. Olet kuitenkin kokemuksen rikkaampi.
Jos haluat tuon miehen itsellesi, niin ilmaiset itsesi ja pelaat korttisi hyvin. Hmm.. sinun täytyy saada vaimo ensin raivohulluksi. Tähän on monia helppoja keinoja. Eroat nyt pikaisesti ensin omasta puolisosta, koska olet ehtinyt rakastua ja ihastua. Sitten vuokraat asunnon, jossa mies saa käydä panemassa sinua mahdollisimman helposti ja usein. Mies romahtaa tuhansine valheineen vaimolle, sillä tällaiset rakennelmat johtuvat joistakin psyyken ongelmista.Pysyt tyynenä ja esität miehen parasta tukijaa. Hoet hänelle, miten erityislaatuisia olette yhdessä. Ja todentotta, niin olettekin.
Tuo nyt ei kyllä ihan mun ajatuksissa ollut.
Tiedänpä erään nuoren blondin, joka toimi juuri noin. Tismalleen!
Aika "rakentavasti" kirjoitettu....
On tullut jonkin verran kommenteja, mutta vastaan tähän. Voisin kertoa, että oma aviomieheni ei ole sinisilmäinen, enkä ole minäkään. Jos pettäminen on avioeron peruste, niin siinä mielessä me oltaisiin erottu jo aika päivää sitten, eli sekin on tässä liitossa jo koettu. Eli se, että kertoisin tämän toisen miehen vaimolle asian, jota oletan, että on sisisilmäinen....tilanne kotona ei ole ollenkaan sama, ei se tulisi mitenkään yllätyksenä omalle aviomiehelleni vaan lähinnä tarkempina yksityiskohtina ja niin vielä, että toisessa päässä on ollut kusettaja. Eli en ole mikään tiukkapipo tyyppi kuitenkaan ja se, että hyppii aidan toisella puolella, niin sitä vaan voi sattua kenelle vaan. Tässähän nyt oli kuitenkin kyse ylipänsä valehtelusta oli tutustumassa missä mielessä tahansa ihmiseen. Itse kuitenkin yritän jotenkin ymmärtää ja ajatella positiivisesti asioista ja antaa mahdollisuutta, että ehkä tällekin oli joku tarkoitus, mutta ei ole oikein tarkoitus selvinnyt minulle ja ehkä se, että katsona asioita vähän rennommalla silmällä, niin se nyt tässä tilanteessa näköjään tekee siitä sen ahdistavan tunteen.