määrittele aito punkkari.itse en osaa.
olen luullut osaavani mut tää palsta
sekottaa ajatusmaailmani.
onko se mummojenpotkija,liimanhaistelija,
eläinaktivisti vai jopa nämä kaikki samassa
paketissa.vai omanpolun kulkija joka tosiaan
tykkää punk-musiikista,pukeutumisesta,kapinasta
ja omaa muutaman kivan aatteen.vai tällänen
parhaat päivät nähnyt vanha käpy joka halveksii
nykypunkkia ja uskoo ettei punkkareita voi enään
oikeesti syntyä.mun mielestä jokaisella on tie-
tysti oikeus omiin mielipiteisiinsä.mut keskustelua kiitos.
olen luullut osaavani mut tää palsta
sekottaa ajatusmaailmani.
onko se mummojenpotkija,liimanhaistelija,
eläinaktivisti vai jopa nämä kaikki samassa
paketissa.vai omanpolun kulkija joka tosiaan
tykkää punk-musiikista,pukeutumisesta,kapinasta
ja omaa muutaman kivan aatteen.vai tällänen
parhaat päivät nähnyt vanha käpy joka halveksii
nykypunkkia ja uskoo ettei punkkareita voi enään
oikeesti syntyä.mun mielestä jokaisella on tie-
tysti oikeus omiin mielipiteisiinsä.mut keskustelua kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eiköhän se koko paketti ole tuossa, hyvässä ja pahassa. Mummonpotkijoista aktivisteihin. Ehkäpä yksiselitteistä oikeaa punkkaria ei vain ole, ainakaan enää nykyään. 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa punkkius oli (muistaakseni) selkeempää määritellä...kirkasotsaista aatetta, kapinaa ja shokeeraamista...ja myös sitä mummojen jos nyt ei potkimista, niin ainakin säikyttelemistä. Mutta silloin oltiinkin vielä nuoria.
Oman punkkiuteni "aitous" huipentui joskus 80-luvun loppupuoliskolla, ollessani n.23-24-vuotias. Siitäpä on sitten maailma ja mies muuttuneet, mutta tietty peruspunk-asenne on edelleen säilynyt. Vaikka olen itsekin mainitsemasi "vanha käpy", jota ei nämä uudet ns. "punk"-bändit innosta ja olen vissiin osa "niitä", joita vastaan silloin niin kovasti kapinoitiin, koen silti olevani edelleenkin punk, jos en vaatteiltani, niin sitten aatteiltani.
Toisinaan tämä nykyaika uusine punk-käsityksineen saa tipan linssiin, kaikki tuntuu olevan valmiiksi pureskeltua, punk on yksi muoti muitten joukossa, kapina on myyty.
Tämä meni nyt sitten sarjaan "vanha veteraani muistelee". Mutta hei, vielähän Subhumansitkin porskuttaa vaikka hekin ovat vanhuksia. Ja mielestäni peittoaa nykypunkin ikonit 100-0.
sanoja hengenheimolaiselta,melkein kiteytit kaiken tohon vastaukseesi.menneinä vuosina
ihmettelin kun kaverin c-kasetilla oli
a-puoli pistolsin:never mind the bollocks
ja b-puolella jotain aikakonetta.
ett semmosta tää nykyään on,ei kahliuduta
siihen yhteen kategoriaan.ja kyllä toi
kaupallisuuskin syö henkeä.
Jokaisella on kai oma käsityksensä sen mukaan minkä ikäinen on. Olen sinua (evil me) kai vielä viitisen vuotta vanhempi. Mulle punk kolahti joskus 1977 tai 78, enkä millään pysty tunnistamaan tätä nykypunkkia samaksi jutuksi, kuin minun nuoruuteni punk oli. Me todella uskottiin, että meillä on jokin suuri aate. Mummojen potkijoita me emme missään tapauksessa olleet, silloin aito punkkari uskoi väkivallattomuuteen.
Olisittepa olleet nuoria silloin. Silloin oli kotimaisia punkpändejä helvetisti. Oli Pelle Miljoona ja N.U.S, Kollaa Kestää, Sehr Schnell, Ratsia, Eppu Normaali, Ypö5, Sensuuri, Problems? ja paljon muita tuntemattomampia. Konsertteja ja punk-meininkiä oli paljon. Antaisin mitä tahansa, jos pääsisin jollain aikakoneella johonkin tuon ajan punk-konserttiin.
Silloin punkkarit tekivät omia lehtiä, joista tunnetuin oli Hilse. Minulla on tallella yksi vanha Hilse ja sitä lukiessa palaan aina muistoissani nuoruuteen. Yleensäkin tuolloin punkkiin kuului enemmän jonkinlainen itse tekeminen.
Kapinaa oli lähinnä se, että pukeuduttiin huomiotaherättävästi.
Nykyisin olen kai normaali, työssä käyvä aikuinen. Parhaita punk-pändejä kuuntelen joskus vieläkin ja kai se punkkarius on minussakin vielä jossakin, vaikka kuuntelen nykyisin jopa klassista musiikkia, ja jopa soitan sitä harrastajaorkesterissa. Ainakin ajattelen useimmista asioista vielä suunnilleen samoin kuin 70-luvulla. Yli nelikymppinen karju ei voi tietenkään pukeutua, kuin nuori punkkari.
Olen tietysti liian vanha ymmärtämään nyky-punkkia, mutta minusta jokaisen sukupolven pitäisi kehittää oma kapinansa ja oma kova juttunsa.
täytyy sanoo ett silloin ku sisko 41-wee
kuunteli pellee ja pistolsii niin mä
leikin hiekkiksellä neppisautoilla.
ja odotin et kössi-kenguru rupee loikkiin
telkkarissa.mut oli tos 80-luvun puolivälissä
vielä onnex semmosta ettei se vielä niin
kaupallista ollut.mä sanon nyt jotain mitä
ei ehkä pitäis sanoa.ihmettelen suuresti
kuinka itseään punk-poppoona pitävä apulanta
ja varsinkin solisti tienaa yli millin mummoo.
varsinkin jos tässä maassa ei oo punkkareita.
ovatko ne punkin antti tuiskuja.ja miten
kukaan itseään kunnioittava punk-artisti
voi ruveta tekeen jotain p....a tv-sarjaa.
eli iski poikiin ahneus.muutaman vuoden
päästä kun kaikki on tehty ja käyty linnan
kutsuilla,haluttais palata sinne juurille
ja omakustanteiden aikaan.ei sinänsä tykkään
apiksen alkuaikojen musasta.ehkä se on
nykyaikaa otetaan hillot himaan.mut kyl
noissa vanhoissa kunnon kaljapäissään tehdyissä
punk-kustanteissa on tekemisen meinineki ja
rakkaus musaa kohtaan.
Välillä tuntuu, ett oon joku ihmeen "kummajainen", menneitten aikojen haamu, kun kakarat kyselee, miten "noin vanha" (ei ole rollaattoria eikä tekareita!) voi olla punkkari!!!
Mulle ja kavereille - ja Perilliselle - punkkius on edelleen - kuten candylle vastasin! - vapautta, tiettyä kapinaa (edelleen!) yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta ja idiotismia vastaan; luonnon/eläintensuojelua, kasvissyöntäkin ( itte syön vähäsen lihani luomuna!) - MUSIIKKIA ja tunnetta - ei siinä soittotaito tai hienot miksaukset meinaa vaan se FIILIS ... sitä aina välillä tulee tippa silmään kun muistelee ´wanhoja kunnon konsertteja joskus 70-80-luvun vaihteessa ... ei ne nykynuoret enää osaa sellasta ... ;-)
siis kyllähän nykyäänkin löytyy samanlaista meininkiä ja samanlaisia punkkejä löytyy kuin ennenkin...ei kaikki ole sitä "muotipunk" paskaa...mutta ku meitä on ihan liian vähän!! niinkuin silloin -70 luvun lopulla ja -80 luvulla punk oli jonkin asteinen "muoti-ilmiö" (myöntäkää pois) niin tosi aatteellisia punkkareita oli varmasti harvassa...ja niin ne on vielä nykyäänkin...vaikka olettekin vanhoja (heh heh!) niin ottakaa tapahtumista selvää ja tulkaa mukaan!!
Mielestäni punk on sitä, että on mitä on.
Eikä välitä vittuakaan siitä, että onko jonkun toisen mielestä "punk" vai ei...
Yksinkertaista, mutta totta. piste.
yhtä helppo kysymys kuin ett mikä on elämän tarkoitus! siis minun mielipiteeni punkiudesta on että jokaisella on oikeus elää haluamallaan tavalla. punkkareita on tosin erilaisia, mutta minulle toi on kyllä tärkein. olen enemmän tällainen anarkistinen punkkari, mutta muitahan on sitten juoppo/nisti punkkarit, mummon potkijat aktivistit ym ym ym... niin ja siten sellaiset jotka hakevat punk piireistä turvaa.
Toi mitä sanoit tuosta nyky "punkista" oli kyllä aika paskaa...onhan se totta että monia päntejä ei jaksa kuunnella, mutta parhaimmat löytyvät kuitenkin maan alta...valitettavasti...
tarkoitin että olen vanha käpy,mutta en halveksi
uutta punkkia enkä uusia punkkareita.
totta kai on hienoa että punk pysyy voimissaan.
tarkoitus oli kirjoittaa että tälläiset vanhat
kävyt niin kuin mä halveksii aika yleisesti
uutta verta.itsekin retkahdan joskus nyky
punkkiin.
joo...tottahan tuo on...alkaa vituttaa ku tosi hyvii "kellari"päntei on paljo...on porukka tapaa toisiaa usein, asu missäpäin suomea vaa...mut ku tällässet isommat jutut ei onnistu...tai niis ei tiedoteta paljoa...siitä syystä netti on tullut punkeille loistavaksi tiedotus välineeksi käykää papat kuuntelemassa
http://www.angelfire.com/punk4/reasontolive/omarit.htm
Eiköhän ne kaikki aitoja oo. Tai sit jos jollekin on maksettu sata euroo et pistä toi peruukki päähäs ja mee tonne keikalle niin se ei ehkä oo aito punkki, mut kaikki muut on.
no siis jos punkin aatteisiin katsoo niin liberaali. ei nuo mummonpotkijat oikee oo muita ku pellejä. liimanhaistelijat vielä pellenpiä. ja kettutyttöt sitä samaa kuin nuo kaksi muutakin. ei nyt tietenkään ole mitään täysin aitoa punkkaria mutta mikään rasistia taikka himokapitalistia en menisi punkkariksi kutsumaan...