Mission impossible - kadonnut laatusinkkunainen

Kuvasit edellä, sanokaamme vaikka "huolimattoman" naisen toimintaa, josta on korkeamoraalisuus kaukana. Aloituksessa taas oli kyse naisesta, jolla on enemmän kuin moraalin rippeet jäljellä.

Projektio vääristää ajatteluasi. Jos elät bordellissa näet ympärilläsi vain tietynlaisia naisia.

Ja minä kun taas olen. Mutta sitä olen pohtinut, että aionko itseni asettaa sinkkumarkkinoille vai en. Nimittäin sama kynnys on minulla sen suhteen, että mitä mieslaatua markkinoilta löytyy.

Se on todellakin kynnys siinä mielessä, että onko miehen sietäminen sen väärti. Poimia toisen sukkia ja kalsareita, jynssätä toisen paskarantuja pöntöstä ja saada vastineeksi mitä? Niin, todellakin mitä? Lisäksi moni mies saa eräänlaisen miehisyyskriisin jos jää "altavastaajaksi", vaikka nainen koittaa kuinka silkkihansikkain kohdella miestä. Siinäpä sitten sitä katsoo kun toinen kuvainnollisesti hakkaa nyrkkiä pöytään ja yrittää epätoivoisesti olla perheen pää. Silloin sitä tuntee vain sääliä ja myötähäpeää.

Kuitenkin sitä ajoittain kaipaa tasavertaista kumppania vierelleen, arjen jakajaa ja kelle antaa suukkoja ja hellyyttä.

Noh, aina ei voi voittaa.

UPDATE_11249045 kirjoitti:

Ja minä kun taas olen. Mutta sitä olen pohtinut, että aionko itseni asettaa sinkkumarkkinoille vai en. Nimittäin sama kynnys on minulla sen suhteen, että mitä mieslaatua markkinoilta löytyy.

Se on todellakin kynnys siinä mielessä, että onko miehen sietäminen sen väärti. Poimia toisen sukkia ja kalsareita, jynssätä toisen paskarantuja pöntöstä ja saada vastineeksi mitä? Niin, todellakin mitä? Lisäksi moni mies saa eräänlaisen miehisyyskriisin jos jää "altavastaajaksi", vaikka nainen koittaa kuinka silkkihansikkain kohdella miestä. Siinäpä sitten sitä katsoo kun toinen kuvainnollisesti hakkaa nyrkkiä pöytään ja yrittää epätoivoisesti olla perheen pää. Silloin sitä tuntee vain sääliä ja myötähäpeää.

Kuitenkin sitä ajoittain kaipaa tasavertaista kumppania vierelleen, arjen jakajaa ja kelle antaa suukkoja ja hellyyttä.

Noh, aina ei voi voittaa.

Niin, minäkin olen sitä mieltä, että ei pidä kuvainnollisesti hakata nyrkkiä pöytään, vaan ihan konkreettisesti hakata nyrkkiä ämmän turpaan. Silloin on oikeasti perheen pää, eikä mikään aisuripelle. Sinullakin se kiimareikä kostuu, kun kunnon jännä machohäiskä vetää ensin lättyyn ja sitten vittuun. Tätä nainen haluaa.

UPDATE_11249045 kirjoitti:

Ja minä kun taas olen. Mutta sitä olen pohtinut, että aionko itseni asettaa sinkkumarkkinoille vai en. Nimittäin sama kynnys on minulla sen suhteen, että mitä mieslaatua markkinoilta löytyy.

Se on todellakin kynnys siinä mielessä, että onko miehen sietäminen sen väärti. Poimia toisen sukkia ja kalsareita, jynssätä toisen paskarantuja pöntöstä ja saada vastineeksi mitä? Niin, todellakin mitä? Lisäksi moni mies saa eräänlaisen miehisyyskriisin jos jää "altavastaajaksi", vaikka nainen koittaa kuinka silkkihansikkain kohdella miestä. Siinäpä sitten sitä katsoo kun toinen kuvainnollisesti hakkaa nyrkkiä pöytään ja yrittää epätoivoisesti olla perheen pää. Silloin sitä tuntee vain sääliä ja myötähäpeää.

Kuitenkin sitä ajoittain kaipaa tasavertaista kumppania vierelleen, arjen jakajaa ja kelle antaa suukkoja ja hellyyttä.

Noh, aina ei voi voittaa.

Öh......oletpas sitten osannut aina valita, niitä tietynlaisia kavereita, jos alusvaatteet täytyy kerätä toisen puolesta pitkin lattiaa, ja tuo vessan putsauskaan ei ole paha homma, mutta pienet on murheesi, jos tuollaiset asiat vaivaavat.....

Kyllähän nuo siivous hommat sujuu lähes joka jannulta ja yhdessä siivoaminen on ihan mukavaa, sekä kun ei ala mihinkään vammaiseen, "kumpi on tehnyt enemmän" pisteykseen, niin kyllähän arki ihan mukavaa on.

"Lisäksi moni mies saa eräänlaisen miehisyyskriisin jos jää "altavastaajaksi", vaikka nainen koittaa kuinka silkkihansikkain kohdella miestä. Siinäpä sitten sitä katsoo kun toinen kuvainnollisesti hakkaa nyrkkiä pöytään ja yrittää epätoivoisesti olla perheen pää."

Haluaisitko kertoa esimerkin jää aika tyhjäksi tuo teksti?

Tasapuolisessa suhteessa ei ole altavastaajaa, mutta jos tyyli on "kyykytä kyykyssä olevaa", niin seuraus on arvattava....

Tekstisi alku ja loppu, kuvaavat aika hyvin omia ajatuksiani myös.....

Niin, on se kumma! Mies aluksi vaikuttaa ihan itsenäistyneeltä ja itsekseen pärjäävältä. Mutta suhteessa alkaa sitten vähittäinen taantuminen pikkulapsen tasolle. Ja kyllä se riepoo, usko pois.

Miehillä on tarve näytellä vaikka mitä ulospäin. Tasavertainen tekeminen on sitä heille, että imuroivat noin kaksi kertaa vuodessa ja ovat vieneet matot ulos viiden vuoden sisällä. Todellakin pisteytys kumpi tekee enemmän ON hanurista, mutta oletko koskaan miettinyt miksi jotkut sitä harrastavat. Ja oletko miettinyt miksi se sinua niin henkilökohtaisesti jurppii. Minua sen sijaan henkilökohtaisesti jurppii, että naisesta tulee miehelle kuin paapova äiti ja jos nainen siihen ei mene, mies vinkuu ja kiukuttelee.

Josta juuri päästään tuohon nyrkin hakkaamisesta pöytään. Nimittäin se kaiken läpitunkeva agressiivinen sävy. Kompromisseihin mies ei suostu ja todellakin on hirmuisen tärkeää edelleen, että mies ei vahingossakaan näytä olevan tossun alla. Miehen mielen mukaan mennään, oli sitten näkemys kuinka tyhmä tahansa. Monia riitoja vältellääkseni olen vain taipunut ja myöhemmin katunut suuresti.

Joten mitä jää jäljelle? Noin kaksi vuotiaan tasolle vaipunut vänisevä mies, joka on ihan rehellisesti ottaen vain enää kuin pallo jalassani. Siinä vaiheessa oma terve ylpeys on poljettu lokaan, oikeasti tuota vänisijää olisi parempi kaitsemaan joku lähiöiden kuningatar, kuin joku sellainen josta olisi paljon muuhun potentiaalia. En tarkoita mitään ytmien ytmiä, vaan siis mies usein sulkee myös mahdollisuudet luoda uraa. Tästä esimerkkinä en voinut lähteä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille töiden takia. Myös työstäni hän valitti kun välillä työ meni kotiarjen edelle. Väniväni ja vaikka mies on nyt laitettu ulkoruokintaan, niin kyllä kuule harmittaa edelleen.

Lisää fiksuja kysymyksiä?