On uskomatonta, että vielä näinkin ikääntyneenä en keksi miten pääsisin pinteestä. Olen 50 v. nainen ja tutustuin muutama kuukausi sitten ikäiseeni mieheen. En osaa ottaa tapailuamme tosissaan, mielestäni me emme edes seurustele, mutta hän tuntuu pitävän itsestään selvänä, että suhde on vakava. Olen ymmälläni, koska mitään sitoutumiseen viittavasta emme ole sopineet.
Haluan pitää vapauteni eikä minulla ole pienintäkään aikomusta enää ottaa itselleni miestä. Mutta en tiedä miten tämän asian saisin sanottua ääneen. En haluaisi satuttaa enkä loukata tätä miestä mitenkään, mutta tuntuu, että yritänpä sanoa asian miten päin vain, sanat takertuvat kurkkuuni. Pakoilen erilaisten tekosyiden varjolla tapaamisia ja yritän pitää ilmapiirin mahdollisimman neutraalina tavatessamme. Vaan mies on kuin härkä, puskee tilanteisiin mitään kuulematta ja näkemättä ja ihan ilmiselvästi olettaa olevansa ainoa mies elämässäni (mitä hän ei todellakaan ole eikä tule olemaan).
Haluan pitää vapauteni eikä minulla ole pienintäkään aikomusta enää ottaa itselleni miestä. Mutta en tiedä miten tämän asian saisin sanottua ääneen. En haluaisi satuttaa enkä loukata tätä miestä mitenkään, mutta tuntuu, että yritänpä sanoa asian miten päin vain, sanat takertuvat kurkkuuni. Pakoilen erilaisten tekosyiden varjolla tapaamisia ja yritän pitää ilmapiirin mahdollisimman neutraalina tavatessamme. Vaan mies on kuin härkä, puskee tilanteisiin mitään kuulematta ja näkemättä ja ihan ilmiselvästi olettaa olevansa ainoa mies elämässäni (mitä hän ei todellakaan ole eikä tule olemaan).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käytä vanhaa menetelmää. Kirjoita kirje!
Siinä sinulla on aikaa miettiä miten kertoisit asian mahdollisimman hienotunteisesti(mikä ei todennäköisesti auta mitään).
Se voi suuttua, mutta varmaan kaikella tavalla parempi irrota niin pian kuin mahdollista. Omistushalúlla on taipumusta kasvaa.