Tavismuijjat 15-27v haluaa tositeevee-elämää, ja tavismuijjat 28-42v haluaa omakotitalon, valkoisen Audin, sekä pari lasta, joilla voi kehuskella samanlaiselle kaveripiirille.
Ja minä en halua tavismuijjaa. Haistakaa vittu kaikki lähihoitajat ja tradenomit ja asiakaspäällikkölortot!
Mistä löytää naisen, joka ei ole tuollainen?
Ja minä en halua tavismuijjaa. Haistakaa vittu kaikki lähihoitajat ja tradenomit ja asiakaspäällikkölortot!
Mistä löytää naisen, joka ei ole tuollainen?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sun pitää itse tietää millaisen naisen haluat ja esittää kriteerit.
Täällä eräs joka ei ole tuollainen. Aika vähän vaadit naiselta, muita kriteerejä odotellaan.
No perspanoista pitäisi naisen tykätä.
Ei ollut minun kirjoittamani.
Sääli. Itse otan mielellään käyrää paskaränniini.
"Mistä löytää naisen, joka ei ole tuollainen?"
En tiedä. Et kovin helposti mistään.
Vielä niitä kriteerejä ja vaatimuslistoja odotellessa....vai et sittenkään tiedä mitä oikeasti haluat? Onnea vaan etsintään, siihen voi mennä pitkään...
Eiköhän aika moni kouluttaudu esimerkiksi sairaanhoitajaksi tai luokanopettajaksi ihan siksi, että sillä alalla on töitä. Jos haluaa jotain älyttömän erikoista, niin yleensä sellaisilla aloilla ei välttämättä pärjää tai pitää olla ihan huippu pärjätäkseen. Tuolla aloituksella on hirveän vaikea sanoa, että millä tavalla pitäisi olla erikoinen. Etsitkö tatuoijaa, joogaajaa, ääriliikkeen johtohenkilöä, huippu-urheilijaa, elämäntapaintiaania, yli 1000 hengen yrityksen omistaja-johtajaa, huippukirurgia vai mitä???
Jos sinä haluat asua iglussa tai savimajassa lapsettomana, niin varmaan sinullekin joku löytyy, mutta ehkä helpointa olisi itse esittää ensiksi vaatimukset, niin esim. netissä voisi sitten sinusta kiinnostuneet ottaa suoraan yhteyttä, niin ei tarvitse tavisnaisia deittailla ollenkaan.
Itse toimin tavisammatissa ja asun omistusasunnossa, mutta autoa en edes halua. En pidä itseäni ihan tavallisena, mutta en myöskään ole erikoisuudentavoittelija vain siksi, että on pakko olla koko ajan erilainen. BB-ohjelmaan tms. tosi-TV-juttuihin aika harva loppupeleissä haluaa lähteä mukaan.
Aika asennevammainen provo koko aloitus. Saako olla maisteri ja vaikka luokanopettaja? Vai onko nekin ihan perseestä, kun ovat akateemisia naisia?
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin ne omat pikkuhaaveensa ja erikoisuutensa, jotka tekevät meistä yksilöitä. Itse esim. olen keskipalkkainen valkokaulustyöntekijä, jolla on omistusasunto rivarissa ja tykkään salista ja kävely/fillarilenkeistä. Autonani on 12 vuotta vanha japanialainen. Huumorintajuni on useiden ihmisten mielestä typerä, mutta itselläni on monesti hiton hauskaa. Olen myös lyhyenläntä ja kaljuuntuva. Silti muhunkin mahtuu muutama ominaisuus, jotka erottavat mut ihan konkreettisestikkin "valtaväestöstä" En tuo niitä mitenkään erityisesti ilmi, mutta tuntemani ihmiset ne tietää ja ne ovat osa sitä mun "tavispersoonaani" Näin se taitaa suurimmalla osalla mennä.
Kysy ennemmin mitä sulla olisi tarjota takaisin noille "taviksille" joihin törmäät jatkuvasti? Se, että miten tulee toisen kanssa toimeen livenä, ja pitääkö siitä toisesta ihmisestä on loppupeleissä tärkeintä.
Siinäpä se iso pulma onkin. Miksi siis useimmat naiset haluvat kumppaniltaan työssä käyntiä, statusta, varmuutta sen kipinöivän persoonan päälle jos sillä ei olisi merkitystä elämän laadun parantamisessa? Samalla tavalla se rakkaus roihunnee veneen allakin, mutta moni vaan haluaa elämältään sitä että pääsee lapsoset viemään tarhaan uudella Audilla, sormessa on jalokiviä ja tilillä tuhansia kuun lopussa.
Jos jää itse silti marginaaliin, lienee sieltä myös löydettävä seuransakkin? Eihän ne premium-naiset salli että mies lopettaa mammonan louhinnan. Ostaa 60-luvun Harrikan ja vanhan papan hirsimökin jonne ei aakkos-vaatteisiin pukeutuvilla ole asiaa. Sehän on outoa vaikka hyvin rohkeaakin.
Kysymyksesi on AP hyvä. Voiko ilman Suomi-unelmaa saada nykyään toimivan parisuhteen kun suurin osa niin miehistä kuin naisista pyrkii siihen että elämäntaso nousee ainakin pitkällä tähtäimellä sen kumppanin kanssa. Miksi minimalistisuutta ei voisi nähdä yksilön vahvuutena?
Tietysti sillekkin on oltava preferenssit että monikaan ei voittajana näe elämäntapakoulua käynyttä henkilöä jolla paistaa risaisten farkkujen taskussa peruskoulun päättötodistus. Suu pyöreänä suurin osa haluaa haukata kapitalistista kakkua vaikka ei tule koskaan olemaan muu kuin korvattava ratas koneistossa. Se paikka silti riittää suurimmalle osalle.
Kuvaa hyvin tätä nykyaikaa että halutaan yhä useimmin vain rahan takia työ siltä alalta jossa luultavasti sitä aina on. Missä on mielikuvitus, rohkeus sekä itsensä toteuttaminen? Jos todella uskoo johonkin, onko raha tärkeää?
Kuitenkin nämä lähihoitajat ja tradenomisnaiset monesti suomivat mm. että muka tavisduunarit ovat liian urpoja, insinöörit ovat niitä jankkaavia tappo-tylsiä Skoda-miehiä ja jotka eivät kelpaa liian epähumaaneina mm. yliopiston käyneille fiineille naisille juusto viini illtamiin.
Kyse ei ole useinkaan siitä, että nainen haluaa tilille ison summan rahaa tai mistään näyttämisen halusta naapureille, vaan ihan fakta on se, että yli puolet suomalaisista naisista haluaa lapsia. Hyvin usein se nainen haluaa myös hoitaa sitä lasta kotona ainakin vuoden, ehkä jopa 2-3 vuotta. Jos miehellä ei ole muuta omaisuutta kuin vaatteet päällänsä, niin vaikka mies olisi valmis asumaan sillan alla, niin nykypäivänä lapset otetaan huostaan, jos niitä sellaisiin olosuhteisiin vie. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsilla pitää olla koti ihmisasumukseksi tarkoitetussa paikassa, josta pitää joka tapauksessa maksaa jotenkin. Koska lapset on yhdessä hankittu, niin pelkällä naisen päivärahalla ei elä, vaan miehenkin pitää pystyä maksamaan yhteisistä menoista jotakin.
Itse olen aikoinaan elättänyt työtöntä miestäni, mutta lapset tehtiin sitten vasta, kun mies pääsi töihin. Kun jäin äitiyslomalle, niin mies maksoi vanhempainloman aikana suurimman osan kuluista (toki itse olin säästänyt ennakkoon rahaa, kun tiesin, että rahasta tulee olemaan tiukkaa). Uskon, että aika moni nainen ajattelee minun laillani, että puolison ei tarvitse olla huippurikas, mutta että tienaa sen verran, että kyetään yhdessä sellaiseen elintasoon, johon kumpikin on tyytyväinen. Raha itsessään ei ole tärkeää, vaan se, mitä sillä saa esim. sitten eläkeiässä, kun on vanha ja sairas.
Eiköhän aika monelle työ ole enimmäkseen keino ansaita rahaa, jotta sitten varsinaisesti vapaa-ajalla (illat, viikonloput, lomat, eläkeikä) on sitten mahdollisuus tehdä sitä, mistä todella nauttii. Aika usein se intohimoinen harrastus on sellainen, jossa ei kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä, jotta siitä olisi kokopäiväiseksi työksi (esim. runojen kirjoittaminen, moottoripyörällä ajelu, kitaran soitto, festareiden kiertäminen, reppureissaaminen kuukausien reissuilla).
En kerta kaikkiaan ymmärrä, että mikä ristiriita on asioilla. Eräs hyvä ystäväni on eräässä Suomen suurimmista konserneista töissä ja vieläpä aika korkealla johtotehtävissä. Ala on erittäin tylsän oloinen. Silti hän ajelee moottoripyörällä kesäisin ja tulee mielellään esim. minun mökilleni, jossa ei ole vettä eikä viemäriä, vaikka sähköt sentään on. Hän kuuntelee metallimusiikkia, mutta myös klassista. Ei nämä asiat ole erikoisuudentavoittelua, vaan ihan normaalia, että tykkää juuri siitä mistä itse haluaa miettimättä sen enempää, että mitä mieltä naapurit, työkaverit tai sukulaiset on.
P.S. viimeisessä lauseessasi pakko korjata, että lähihoitaja ei ole kylläkään yliopistoa käynyt ja tradenomikin "vain" ammattikorkeakoulun.
Oliskos maajussille morsian sulle hyvä tositv?
No mistäpä löytäisi miehen, joka ei katso halveksuen sellaista, joka on tehnyt valintoja elämässään muu kuin taloudellinen menestys ja perus pikkukiva perhe-elämä mielessään?
Aika harvassa nekin miehet on.
Tosin aloittaja ei mitenkään määrittele, että millainen sen tavallisesta poikkeavan naisen sitten pitäisi olla.
Lienet väärällä tavalla erilainen. On tää taas niin vaikeeta... :/
Sen olen kyllä huomannut, eipä kai tässä muuten sinkkuna oltaisi vuodesta toiseen...
Aloittajan nyt vaan tykkää soittaa suutaan.
Kyllä, aivan on asiaton avaus. Jos haluaa haistatella, niin menköön rohkeasti naamasta naaman haistattelemaan kadulle ihmisille, eikä tällä luuseripalstalla nimettömänä huudella turvallisesti puskan takaa.
yli 42 vuotiaat yh-äidit.
Naiset on laumaeläimiä ja 98% niistä on kuin toistensa kopioita. Aidon naisen löytäminen tulee olemaan vaikeaa ja luultavasti heidät on varattu jo ikävuosina 19-25 mutta toivotan sinulle onnea.
Itse löysin sellaisen Tinderistä. Tai jos haluaisin, niin olisi minun, mutta itseläni on kohtuu vahva sitoutumiskammo, niin siksi ei.
Vähän kyllä harmittaa, kun näitä taviksia aina mollataan. Ne ovat kuitenkin ne, jotka pitävät tämän yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Maksavat verot, jotta vähempiosaisilla on terveyskeskus missä käydä ja leipää, jota syödä. He hoitavat ne tulevaisuuden toivot, joiden olisi tarkoitus mahdollistaa meidän eläkkeelle jääminen.
Jos kukaan ei haluaisi sitä uutta valkoista Audia vanhan Nissanin sijaan, olisimme vielä pahemmassa jamassa, kuin olemme nyt.