Voiko nuori 30-vuotias mies matkustaa yksin

Mies ei voi koskaan mennä laivaristeilylle, matkoille tai edes baariin yksin, koska kaikki ajattelevat negatiivisesti hänestä niissä paikoissa ja tulevat ahdistavaan sävyyn kysymään mitä teet yksin siellä.

30-vuotias ei ole nuori. Ihan tiedoksi vaan.

Olen käynyt Thaimaassa kymmenen kertaa yksin, tosin öitä en ole siellä pahemmin yksin viettänyt

Miksei voisi? Matkustaa vaan "sosiaaliseen" maahan jossa uusien juttelukumppaneiden löytäminen on helppoa.

Jaa, miksi ei olin tuossa Tammikuuss pari viikkoa Thaikkulassa yksin. Lenkkeilin, sukelsin, biletin kävin. Yhtään yötä en viettänyt thai-naisten kanssa vaan turisteja riittää sielläkin ja suomalaiset ovat yhtä helppoja ellei helpompia siellä kuin kotimaassa.

Olen kieränyt euroopan reppureissulla yksin. Sain paljon juttuseuraa mukavista naisista saksassa, svetisissä, tsekeissä, tanskassa ja espajassa. Pilluakin sain yhdeltä sveitsiläiseltä naiselta joka matkusti minun kanssa kaks viikkoo.

Yksin voi matkustaa jos on sosiaalinen ja uskaltaa jutella tuntemattomille. Dark fear ei voi matkustaa minnekkään kotoaan koska ei ole eurooppalainen.

On jopa suotavaa matkustella välillä yksin. Jos siis mieli tekee matkustaa. Monesti mutkattomampaakin niin kun ei tarvitse hakea kompromissejä jonkun kanssa, miten ne päivät viettää ja mihin sitä haluaa mennä. Mieti hommaa silleen, että jos et yksin ole kykenevä nauttimaan ajastasi, niin silloin porukassa mennessä saatat olla hieman rasittavaa matkaseuraa. Kun jätät päätökset ja sosiaalisen kanssakäymisen reissussa muiden harteille.

Eli matkaan vaan jos mieli tekee. Pakko ei tietenkään ole jos ei kiinnosta. Onhan sitä kotikulmillakin tarjolla paljon kivaa aktiviteettiä. Mutta yleensä matkailu tuppaa avartamaan, joten siinä mielessä se on hyödyllistä.

Miksi ei voisi? Se, mitä sellaiselta reissulta saa, riippunee paljolti siitä, mitä on hakemassa. Itse haluan reissata, ja vaikka kaikkein mieluiten reissaisin elämänkumppanin kanssa, niin en anna sellaisen puutteen estää reissaamista. Muukin seura tietysti kelpaisi periaatteessa, mutta olen lopulta aika valikoiva reissuseurani suhteen, ja sopivia ehdokkaista ei ole näkyvissä.

Yksin reissatessa häiritsee kaikkein eniten reissaavien parikuntien näkeminen, kun haluaisi itsekin reissata elämänkumppanin kanssa, ja se, että reissaaminen tulee jonkin verran kalliimmaksi, kun ei ole ketään jakamassa esimerkiksi kahden hengen huoneen kustannuksia tai auton vuokraa. Nuo eivät kuitenkaan ole syitä jättää lähtemättä.

Olen huomannut, että yksin reissaava (mies) saa halutessaan aika helposti seuraa muista reissaajista, sekä yksinäisistä että porukoistakin.

No itsehän lähdin alkuvuodesta britteihin vaihtoon, opiskelujen takia, että voisin valmistua pääaineestani tämän vuoden puolella. Yksin matkustaminen ulkomaille kieltämättä jännitti itseäni jonkin verran, kun se oli itselleni uusi kokemus enkä ole aikaisemmin briteissä käynyt. Omasta mielestäni tosin matkailu avartaa ihmistä riippumatta siitä, matkustaako yksin vaiko ei. Paljon riippuu myös ihmisestä ja omasta sosiaalisuuden asteesta. Mielestäni esimerkiksi se että riittääkö kielitaito ja rahat ulkomailla oleskeluun on paljon ratkaisevampaa kuin se, kenen kanssa matkustaa tai matkustaako yksin.

Ulkomailla asuminen useamman kuukauden ajan voi maksaa useamman tonnin vuokrasta riippuen. Lontoossa on käsittääkseni todella korkea vuokra joissain asunnoissa, en tiedä miten opiskelijoilla. Varmaankin hauskempi lähteä jonkin kaverin kanssa ulkomaille kuin yksin, mutta kyllä täältäkin voi saada uusia kavereita. Itse olisin toivonut että olisin tuntenut koko valtiosta ennestään edes yhden tai kaksi ihmistä, mutta enpähän tuntenut.

En tietenkään kokonaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että yksinäisyydestäni (tai kaljuuntumisestani) ajateltaisiin täällä kaikenlaista negatiivista, mutta toistaiseksi kukaan paikallinen ei ole tullut avautumaan minulle noista jutuista tyyliin, "you pissbrain true Finn supporter, I bet you haven´t even considered getting a hair transfer or started eating fina regularly because of your own narrow-mindedness".

Itse olen matkustellut viidessä maassa yksin, koska en saanut niihin ketään mukaan. Toki jonkun kanssa on mukavempaa matkustaa, mutta en kannata jättää matkustelematta sen takia ettei ole matkaseuraa.

Olen matkustanut euroopassa inter raililla kolme kertaa ja tapasin tosi mukavia naisia joiden kanssa juttelen usein facebookissa. Suomi naiset on paskoja verrattuna muiden maiden naisiin.

En ole koskaan matkustanut yksin minnekkään. En ole juurikaan helsinkin ulkopuolella käynyt. Miksi sitä yksin lähtisi minnekkään

Voi tietysti matkustaa jos tahtoo. Ei sitä kukaan kiellä.

Rahaa kuluu, mutta se nyt on minulle ihan sama. Ostan ja teen asioita mitkä maksaa, jos tykkään niistä. Harvoin tässä maailmassa ilmaiseksi kuitenkaan mitään saa, paitsi ytm pillua ja jokainen nainen kullia.

Mitä nyt tulee siihen onko yksin matkustaminen kivaa, niin mielestäni ei erityisen. Joitain vähän lyhyempiä matkoja olen yksin tehnyt ja saanut välillä myös jotain juttuseuraakin, mutta pääasiassa lähden matkalle vain jos on jotain matkaseuraa mukana.

Voihan sitä mutta tuntuu että pitää olla sitä "massia" päästäkseen nopeasti paikasta S paikkaan A. Itse kävin jo 80-luvulla Kanarialla ja Kreikassa tosin parin kaverin kanssa ensi kerran ja kaverin vaimon sekä veljensä kanssa toisen. Iho paloi mallikkaasti kun punapää olen ja vaikka rasvasin tunnollisesti joka päivä betakaroteenit. Mutta siihen se seikkailu sitten jäikin kun innostuin irtisanoutumaan ja menin opiskelemaan. Valmistuin mutta mitä se puhe on että opiskelu Suomessa muka kannattaa? Seurasi useamman vuoden työttömyys ja pieni ihme että olen vielä henkikirjoissa! Sain kuitenkin IT-kurssin kautta työpaikan ja silloin olisi ollut mahdollisuus ehkä lähteä uudelleen. Vielä melko tuore passikin on hankittu. Ostin kuitenkin auton kun ajokorttikin oli hankittu jo -83, että olisi muuta ajateltavaa ja ajeltavaa, myös korjattavaa kun tekniikka kiinnostaa. Korjattu on, myös omatoimisesti ja elämä kun on valintoja. Mielessä siintää kuitenkin aurinkoisemmat hiekkalaitumet mutta mikä pakko se on nopeasti päästä? Brassailu? Pääsehän sitä niukimmillaan vaikka pyörällä tai patikkakuskina mihin haluaa. No, autollakin nyt, kai myös juna/bussi kulkee monen maan kautta. Laivat meritse. Pitää vain päättää minne ja millä menee. Isäni muuten oli legendaarinen merimies ja seilasi monet maat kun laivoissa oli vielä purjeet. Myös enoni joka työskenteli Ruotsissa Karjalaisen vaimonsa kanssa ja joka palveli sota-aikana Intiassa, sairasti malarian, ja myös toinen enoni joka jäi sota-lapsena Tukholmaan ja eli työelämänsä siellä. Sunbyberg tunnelbanoineen ja Vänernin rantahuvila tulivat ainakin kerran tutuiksi. Perheperinne sen kun loistaa ja ihme että itse olen tällainen kotihiiri mutta sellainen vain nyt olen. Tieteen ja kulttuurin palveluksessa joka ei hae aikaa eikä paikkaa. Voit olla vaikka elämäsi kotona ja ne ovat aina seuranasi. Ei Helvetia, mikään ei sido minua enää mihinkään kun viimeinen legendakin tuhkattiin (äiti) - ei tyttöystävää, ei vaimoa, ei perhettä, ei rakkaampaa (uusi Maamme laulu ehkä?). Voin lähteä ihan minne lystään ja sen aion myös tehdä keinolla millä hyvänsä. See ya @ Goldcoast! Tai sitten en, kollimoin vain tähtiputkeni primääriin fokukseen ja olen saavutuksestani tyytyväinen :(

Olen matkustellut yksin niin jenkeissä, euroopassa ja aasiassakin, aina on ollut hauskaa

Yksin matkustaminen on parasta, ei tarvitse välittää muiden oikuista ja haluista.

Toki olen porukassakin matkustellut, mutta joka ikinen kerta olen kuitenkin joku ilta joutunut lähtemään yksin baariin tms. kuu muu seurue ei ole jonain iltana jaksanut tms.