"Kokemus lapsuuden aikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, värittää lähes väistämättä aikuiselämän intiimiä elämää. Ongelmaa vaikeuttaa usein edelleen se, että hyväksikäytön traumatisoiva kokee toisen toiveetkin häpeänä."
Aihe josta ei keskustella, jota vähätellään. Asiasta vaaditaan unohtamista ja anteeksi antamista, parantavana tekijänä!?
Aihe josta ei keskustella, jota vähätellään. Asiasta vaaditaan unohtamista ja anteeksi antamista, parantavana tekijänä!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kohteena olleet, oletteko saaneet eriteltyä mitkä ja millaiset teot ovat muutaneet henkilökohtaista persoonaanne, ja suhtautumista olla eheä omansukupuolen ihminen?
Kaikki sukupuolisuuteen inhottaa ja oksettaa. Saan paniikin jos joku yrittää koskea.
En luota kehenkään. Rakensin ympärilleni korkeat muurit joitten takana elän yhä edelleen.
Minua käytettiin hyväksi kotona. En sano kuka, mutta ei miespuolinen. Meillä oli tiukasti tabu kaikki vyötärön alapuolella ja polvien yläpuolella oleva. Ne olivat likaisia asioita joista ei puhuttu.
Murrosiässä aloin elää täysin holtittomasti. Minulla oli kymmeniä seksikumppaneita muutaman vuoden sisällä. En tuntenut mitään, jäädytin itseni. Koskaan en rakastunut enkä edes ihastunut. Ainoa yhteinen asia oli sänky.
Menin sitten kuitenkin 23-vuotiaana naimisiin ja sain jopa kaksi lasta,joita rakastin ja rakastan yli kaiken! En tuntenut miestäni kohtaan mitään. Hän myös petti avioliiton aikana, eikä sekään minua liikuttanut mihinkään. Sanoinkin hänelle, että hyvä kun löysit toisen. minä haluankin erota ja olla vapaa.Ero tuli,ja jättäydyin täysin selibaattiin missä viihdyin erittäin hyvin. Nautin siitä,kun sain paljon huomiota miehiltä, ja torjuin kakki. Se antoi ihanan kontrollin tunteen; minua halutaan mutta minä
päätän!
Hyväksikäyttö on jättänyt niin syviä haavoja ja arpia, etten koskaan niitä saa lääkittyä. Olen osallistunut tukiryhmiin hyväksikäytetyille, ja siellä on ollut hyvä olla. On muitakin samanlaisia, en ole yksin!
Tähän kuuluu tietysti valtaisia itseviha, itsensä vahingoittaminen ja vaarallisiin tilanteisiin hakeutuminen. Hirvittävä häpeä. Lisäksi sairastuin jo hyvin nuorena anoreksiaan,josta olen kärsinyt enemmän tai vähemmän koko ikäni. Onnistuin saada kaksi lasta,vaikka lääkärin mielestä varsinkin nuorimmainen oli todellinen ihme! En ole täysin terve vieläkään, enkä koskaan terveeksi tule 100%. Kuitenkin terapiaan hakeutuminen ja siellä vähitellen asian purkaminen on ollut siunauksellinen asia. Vaikeaa ja tuskallista tietä tähän on tultu, ja terapia jatkuu. Terapeuttini kuitenkin sanoi "sinä selvisit", läheskään kaikki eivät selviä. Muutin kotoa hyvin aikaisin ja siitä asti elätin itseni. Vähitellen keräsin kokemusta työelämässä, pyrin koko ajan eteenpäin kouluttautumalla, ja saavutin hyvän aseman ammatissani. Ja koko ajan tiesin, että itse ja yksin minun on tämä tehtävä. Kotoa ei tukea eikä apua heru, enkä edes odottanut.
Onnistuin kasvattamaan yksin kaksi hienoa, hyvinpärjäävää ulospaïnsuuntautunutta ja terveen itsetunnon omaava nuorta. Koko ajan tietäen, että minun on tehtävä tämä yksin. En alkanut parisuhteisiin koska tiesin, että en siihen pysty. En halunnut satuttaa itseäni enempää.
Hyväksikäyttäjälleni en ole antanut anteeksi,mutta armahtanut eräällä tavalla kyllä. Nyt säälin häntä. Hänellä on todella surkea elämä oman itsensä kanssa, mutta minun elämääni hänellä ei enää ole valtaa eikä voi sitä myrkyttää. Voin jopa olla kanssakäymisissä, mutta osoitan selvästi rajani ja sen, ettei hän lopullisesti minua onnistunut rikkomaan!
Voisin kertoa paljon matkasta tähän päivään. Siihen kuuluu mm. 2 kk Yleissairaalapsykiatrian kriisiosastolla. Alamäkiä ja onnistumisia. Mutta minun tarinani osoittaa, että selvitä voi. Se vaatii kyllä niin paljon verta hikeä ja kyyneliä, että ymmärrän, etteivät kaikki selviä.
Kiitos kun kerroit elämän tarinasi! Se oli kosketava! Olen myös kokenut hyväksikäytön lapsena! Käynyt terapiassa 25 vuotta ja nyt voin hyvin! Kaikkea hyvää sinulle!
Olen myös hyväksikäytön kokenut lapsena, mulla on takana mt-ongelmia, anoreksia josta olen parantunut jo 10v sitten, masennusta, sosiaalista ahdistusta ja yksinäisyyttä lukemattomia päiviä.
Seksistä en ole koskaan miehen kanssa nauttinut hetkeäkään, en vaikka olen pitkässä parisuhteessa. Se tekee alussa aina kipeää alapään suuaukolle ja sitten yhtäkkiä kaikki tunto häviää. Mua sattuu mitä syvemmälle penis menee ja sitten yhtäkkiä kun kipu lakkaa siinä menee kaikki tunto.. Joo-o, kyllä on hienoa tuo seksi.. En saa mitään nautintoa sen aikana, inhoan seksiä, mutta kuitenkin tekee mieli sitä :( Aina se on yhtä epämiellyttävää ja tahtoisin vain sen nopeasti loppuvan.. Inhoan sitä kuinka mies makaa päälläni, se tunne on kuvottavaa ja ärsyttää kun mies näyttelee penistään. Inhoan sitä kuinka mun vartalosta pidetään kiinni seksin aikana. En tiedä onko ongelmani kokonaan siis henkinen, vai onko taustalla jotain fyysistä ongelmaa.. Gynelle olen puhunut kivusta ja tunnettomuudesta, sain vain pari voidetta ja sama ongelma vain jatkuu..