Viime aikainen mediamyllytys Kaija Saariahon ympärillä on ehkä antanut monelle sellaisen väärän kuvan, että ko. säveltäjä olisi jotenkin erityisen tunnettu maailmalla...
Asiat saa takaisin oikeisiin mittasuhteisiin yksinkertaisella Google-menetelmällä.
Hakuosumien määrä eräillä hakusanoilla:
Kaija Saariaho 26 400
Emmanuel Nunes 38 000
Esa-Pekka Salonen 64 300
Einojuhani Rautavaara 76 800
Arvo Pärt 91 100
Pierre Boulez 173 000
Tan Dun 228 000
Philip Glass 2 760 000
Asiat saa takaisin oikeisiin mittasuhteisiin yksinkertaisella Google-menetelmällä.
Hakuosumien määrä eräillä hakusanoilla:
Kaija Saariaho 26 400
Emmanuel Nunes 38 000
Esa-Pekka Salonen 64 300
Einojuhani Rautavaara 76 800
Arvo Pärt 91 100
Pierre Boulez 173 000
Tan Dun 228 000
Philip Glass 2 760 000
Vastaukset 25
Vanhimmat
"britney spears" voittaa kaikki mainitsemasi marginaaliset kuriositeetit aivan ylivoimaisesti.
Tietääkseni Britney Spears ei sävellä klassista musiikkia...
Korjatkaa minua, jos olen väärässä.
Otahan vähän selvää mitä Britney on viime aikoina puuhannut! Klassista tulee nopeammassa tahdissa kuin ehdit käyskennellä käymälässäsi.
Onko Saariaho kupla vain siksi, että sinä satuit löytämään hakukoneella hänestä vain 26 000 ja risat osumaa? Ja joistain muista paljon enemmän osumia?
Voi pyhä pamaus!
Ettet vaan ole itse säveltäjä, jonka tunnetuin biisi alkaa sanoilla "en ole katkera, mutta kuitenkin..." Tämä ihan ystävällisesti ;-D kera.
Hakusana "kapakkalaulaja" tuottaa Googlella vain 30 osumaa. Kun taas "mediakriitikko" tuottaa 40.
Voitin sinut 40-30. Harmittaako?
Mutta siis pohjimmiltaan pointtini on se, että Google soveltuu hyvin mediakuplien puhkomiseen. Jos joku toimittaja kirjoittaa Saariahosta tyyliin "Saariahon musiikki valloittaa maailman", niin Google todistaa tehokaasti hänen kirjoittavan soopaa.
Samaa menetelmää voitte soveltaa myös urheilijoihin. Kun seuraavan kerran näette jossain otsikon tyyliin "Ville-Veikko Pönttönen on uusi Paavi Nurmi!", niin käykääpä googlettamassa!
Sen juoksijan etunimi ei ollut Paavi vaan Paali.
Voitit minut? Onneksi olkoon! Ei, ei mua valitettavasti harmita yhtään, sillä sinä olet googlekuuluisuutesi ansainnut omilla ansoillasi! ;-D
Mä en vieläkään ymmärrä tota sun pointtia. Jos joku toimittaja kirjoittaa, että Saariahon musiikki valloittaa maailmaa, niin mitä väärää siinä on? Ei kai kaiken tarvitse olla sellasta ylitsepursuavaa Britney Spears-tyylistä julkisuutta?
Ja muistathan sinä sen, että ei google ole kuningas. Se on hakukone!
>"Jos joku toimittaja kirjoittaa, että Saariahon musiikki valloittaa maailmaa, niin mitä väärää siinä on?"
Tällaisen väitteen pitäisi perustua johonkin. Ei riitä että toimittajalla on asiasta jonkinlainen aavistus.
Maailman valloituksesta voidaan puhua vasta sitten, kun säveltäjä alkaa saada näkyvyyttä mediassa. Mukaan lukien internet. Median ulkopuolinen "maailmanvalloitus" on mahdottomuus. Jos ei teoksiasi soiteta, niin on yhdentekevää, miten nerokkaita ja hienoja ne ovat.
Asialla ei ole mitään tekemistä teosten laadun kanssa. Esim. Schubert sävelsi loistavaa musiikkia. Mutta jos joku olisi sanonut Schubertille vuonna 1825, että "Mahtavaa, sinun musiikkisi on valloittanut koko maailman!", niin Schubert olisi pitänyt sitä huonona pilana.
Rehellinen toimittaja voi siis todeta, että "Saariaho säveltää hienoa musiikkia". Mutta hänen ei pidä alkaa höpöttämään jostain olemattomasta maailmanvalloituksesta.
Toimittajat ovat usein erittäin tyhmiä: ne hehkuttavat asioilla, jotka eivät ole totta. Kyse on yhdestä egoismin muodosta. Oikeasti ne hekuttavat itseään ja yrittävät näin päästä haaskalle lainavalon turvin. Lähes koko suomalainen kulttuuri perustuu itsepetokseen, tyhjään idealisointiin ja vuohotukseen. Samalla todellinen nöyryys on tarkkanäköinen, älyllisesti utelias todellisuuden tarkkailu unohtuvat. Lukekaapa vaikka Rondoa tai Hesarin kulttuurisivuja. Niissä ei puhuta luovasta kulttuurista mitään. Ylistetään ja hehkuteaan jo hehkutettuja. Esim. M. Lindberg on mielestäni säveltäjä, jolla on kaikki ulkoinen kunnossa. Hesarissa häntä palvotaan melkein viikottain, hänellä on kielitaitoa, hyvä sosiaalinen asema, hyvä käytös ja hän vaikuttaa joskus jopa älykkäältä suomanruotalaisen kulttuurin edustajalta: Mutta yksi häneltä puuttuu - hän ei ole musikaalinen eli oikea säveltäjä. Tietokone ei auta jos substanssi puuttuu. Pienen ja pohjimmaltaan keskinkertaisen "menestyjäjoukon" säveltäjä hän voi olla. (Ks. esim. Salosen ja Lindbergin yhteistyökuviot) Ilman Salosen tarjoamaa apua L:n maine olisi vieläkin vähäpätöisempi. Nytkin se elää veronmaksajien tuella. Vieläkään se ei pärjää omillaan.
Aika rankasti, Sika, sanottu, että toimittajat ovat usein erittäin tyhmiä. Mä olen asiasta aika paljon eri mieltä, mutta vähän samaakin mieltä. En kuitenkaan asettaisi sanojani edes ärtyneessä mielentilassa tuohon muotoon.
Sikäli sun kommentti oli kyllä virkistävä , että kyllähän se pisti ajattelemaan (vaikkakin sanat ja asenne olivat ärsyyntyneen yliampuvia, eikä perusteluja ollut).
Rupesin heti kuumeisesti miettimään, että olisiko niin, että suomalainen kulttuuri perustuukin itsepetokselle. Mitä se tarkoittaa, että joku kulttuuri perustuu itsepetokseen? Sika voisit vähän selventää!
Ja jotenkin sitten tuntuu oudolta, että puhut noin aggressiiviseen sävyyn esim. Lindbergistä ("Mutta yksi häneltä puuttuu - hän ei ole musikaalinen eli oikea säveltäjä. Tietokone ei auta jos substanssi puuttuu."). Onko tämä sinusta todellista nöyrää tarkkanäköisyyttä? Tarkkailetko tässä kommentissasi uteliaasti todellisuutta?
Mä en enää tilaa Hesaria, koska mua ei miellytä lehden arrogantti asenne. Se näkyy mun mielestä erityisen hyvin juuri kulttuurisivuilla. Mutta ei siitä nyt sen enempää. Mutta tuohon aiheeseen liittyen haluasin kuitenkin vielä kysyä sulta, Sika, että miten sun mielestäsi yllä oleva kirjoituksesi poikkeaa tyhmän toimittajan kirjoittamasta jutusta, joka ei ole edes totta? Eikö sun kirjoitus edusta samaa arroganssia, mistä toimittajia itse arvostelet?
Joskus on vaikea sulattaa sitä, että joku voi olla niin kertakaikkisen eri mieltä ku minä. Se tuntuu käsittämättömältä. Mutta se, mitä mieltä minä tai sinä ollaan, ei ole oikea totuus eikä edes ainoa.
Olispa hauskaa, kun täällä voisi käydä kulttuurikeskustelua, joka hakkaisi valtalehtien kulttuurijupinat menne tullen! Mutta se vaatii musta kyllä sitä, että ylimielinen minunnäkemysonoikea-asenne jää pois.
Minä en ole mikään loistava keskustelija ja yleissivistyskin on vähän niin ja näin, mutta oikeus sanomiseen silti on olemassa.
Olisko tässä kyse medialukutaidosta?
"...väitteen pitäisi perustua johonkin. Ei riitä että toimittajalla on asiasta jonkinlainen aavistus."
Onko sinulla oikeata tietoa? Mistä olet sen saanut?
"Maailman valloituksesta voidaan puhua vasta sitten, kun säveltäjä alkaa saada näkyvyyttä mediassa."
Kuka niin sanoo? Onko se totta?
"Median ulkopuolinen "maailmanvalloitus" on mahdottomuus"
Mitä tämä tarkoittaa? Ei kai vaan sitä, että olet oikea muusikko vain, jos olet esillä mediassa?
Valloitus on sotastrateginen termi. Yleensä puhutaan valloitussodista etc. Mietin vaan sitä, että eikö säveltäjän asemaa yleisönsä keskuudessa voida ilmentää muutoin kuin sotaopeista lainatuilla termeillä. Mitä sanojen käyttötapa osoittaa kulttuuristamme?
”Valloittaa” on levinnyt jo niin rauhanomaiseen kielenkäyttöön, etten tuossa näkisi mitään ongelmaa. Voihan sanoa, että joku valloittaa toisen sydämen (tai valtaa ajatukset). Ei Pelastusarmeijastakaan tule mieleen militaristinen organisaatio.
Ihan toista on amerikkalainen kielenkäyttö, esimerkiksi sellaiset sanonnat kuin ”point-and-shoot interface”, ”troubleshooting” (vianetsintä), ”killer instinct”, ”killer application”, ”deadly accurate” (kameran automaattitarkennuksesta), ”murderous bass power” (subbarista), ym.
Meillä on tässä siis kaksi kilpailevaa hypoteesia, joista jokainen voi valita mielestään uskottavamman vaihtoehdon.
A. Saariaho on tunnettu ja arvostettu säveltäjä maailmalla. Mutta hänen maineensa ei perustu medianäkyvyyteen, vaan jonkinlaiseen musiikinharrastajien keskinäiseen salaiseen tiedotusverkkoon. Musiikkipiirien ulkopuoliset ihmiset eivät voi esim. Googlen avulla hänen kuuluisuuttaan todentaa.
B. Saariaho ei ole tunnettu eikä siten myöskään arvostettu säveltäjä maailmalla. Musiikinharrastajistakin suurin osa on täysin pihalla siitä, kuka on Saariaho.
Sä kirjoitat, että "Saariaho on tunnettu ja arvostettu säveltäjä maailmalla. Mutta hänen maineensa ei perustu medianäkyvyyteen, vaan jonkinlaiseen musiikinharrastajien keskinäiseen salaiseen tiedotusverkkoon."
Mun mielestä muusikon (säveltäjän)maineen pitää perustua hänen työhönsä, ei mihinkään medianäkyvyyteen! Eikä musta ole mitään kummallista siinä, jos vaikkapa nyt Saariahon musaa kokoontuu kuntelemaan joukko ihmisiä, jotka siitä pitävät, eikä media ole paikalla ylistelemässä tai teilaamassa. Live-esitykset on mun näkemykseni mukaan suunnattu nimenomaan niille ihmisille, jotka ovat tulleet paikalle!
Kunhan vaan kiinnostuneet ihmiset saavat asiasta (esim. konsertista) tiedon, se riittää.
Miksi jonkun musiikkipiirin ulkopuolisen ihmisen, siis tyypin, joka ei ole ollenkaan kiinnostunut musiikista saati Saariahosta, pitäisi päästä jotenkin todentamaan Saariahon kuuluisuutta! Tuohan on ihan mielipuolinen ajatus ja lähtee siitä, että vain mediakuuluisat taiteilijat ovat jotain.
Mä olen nyt todennäköisesti hukannut sen punaisen langan, joka sulla ehkä tossa ajatelmassasi on. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että et vastaa kysymyksiin etkä perustele tai selvennä heittojasi millään lailla.
Vai onko tarkoitus vaan heitellä ilmaan väitteitä?
Taiteilija X on minun mielestäni silloin maineikas ja kuuluisa, kun hänen töitään tunnetaan muissakin kuin pienissä asiantuntijapiireissä. Taiteilija X varmasti itsekin haluaisi teoksilleen muita kuulijoita kuin musiikkitieteilijöitä ja -kriitikoita. Käytännöllisesti katsoen kaikki taiteilijat toivovat teostensa saavan laajaa julkisuutta. (Poikkeuksena jotkut erakot, jotka luovat taidetta vain omaa tuskaansa lievittääkseen...)
>"Live-esitykset on mun näkemykseni mukaan suunnattu nimenomaan niille ihmisille, jotka ovat tulleet paikalle! Kunhan vaan kiinnostuneet ihmiset saavat asiasta (esim. konsertista) tiedon, se riittää."
Mutta miten ihmiset saavat tiedon asiasta, jos media vaikenee? Oletko sinä innostunut Alfred Knüselin musiikista? Luuletko että Alfred Knüselille riittää se, että muutama hänen sveitsiläisistä kavereistaan arvostaa hänen musiikkiaan? Lohduttaako Alfred Knüseliä se, että joku patrioottinen paikallislehti kirjoittaa hänen olevan maailmankuulu, Sveitsin lahja maailmalle?
On vaikea kiinnostua sellaisista asioista, joiden olemassaolosta ei tiedä. Mediaa halveksiva taiteilija on aikalailla turha taiteilija.
Taiteilija X on minun mielestäni silloin maineikas ja kuuluisa, kun hänen töitään tunnetaan muissakin kuin pienissä asiantuntijapiireissä. Taiteilija X varmasti itsekin haluaisi teoksilleen muita kuulijoita kuin musiikkitieteilijöitä ja -kriitikoita. Käytännöllisesti katsoen kaikki taiteilijat toivovat teostensa saavan laajaa julkisuutta. (Poikkeuksena jotkut erakot, jotka luovat taidetta vain omaa tuskaansa lievittääkseen...)
>"Live-esitykset on mun näkemykseni mukaan suunnattu nimenomaan niille ihmisille, jotka ovat tulleet paikalle! Kunhan vaan kiinnostuneet ihmiset saavat asiasta (esim. konsertista) tiedon, se riittää."
Mutta miten ihmiset saavat tiedon asiasta, jos media vaikenee? Oletko sinä innostunut Alfred Knüselin musiikista? Luuletko että Alfred Knüselille riittää se, että muutama hänen sveitsiläisistä kavereistaan arvostaa hänen musiikkiaan? Lohduttaako Alfred Knüseliä se, että joku patrioottinen paikallislehti kirjoittaa hänen olevan maailmankuulu, Sveitsin lahja maailmalle?
On vaikea kiinnostua sellaisista asioista, joiden olemassaolosta ei tiedä. Mediaa halveksiva taiteilija on aikalailla turha taiteilija.
Mediakuuluisa korvataan nykyisin sanalla mediaseksikäs. Eli seksistä on viime kädessä kysymys.
Mediaa halveksiva taiteilija ei välttämättä ole turha taiteilija. Miksi pitäisi kumarrella medialle. Samalla kyse on vallasta eli miksi antaa median määräillä asioita, tyylejä etc. Nyt esim. Hesari ja sen itseään täynnä olevat toimittajat yrittävät määrätä kuka taitelijoista menestyy, saa apurahoja, keikkoja etc. Miksi tuollaisen median kanssa pitäisi olla tekemisissä? Lehdistöä, vallankaan hesaria, ei nykyisin tarvita oikeastaan mihinkään. Muitakin keinoja on hankkia yleisöä, julkisuutta ja rahaa, kuin kaupata naamaansa lehtien palstoille. Ja näiden muiden keinojen merkitys kasvaa koko ajan lehdistön alamäen avittamana.
Joka tapauksessa tämä taiteilijan ja median välinen suhde on mielenkiintoinen keskustelunaihe.
Medianäkyvyys voi olla taiteilijalle rasitekin. Teokset myyvät, mutta taiteellinen uskottavuus menee. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähtee Juhani Palmu / Tommy Tabermann -linjalle...
Ensimmäisessä viestissäsi sanot, että Saariahon ympärillä oleva mediamyllytys on antaa sellaisen väärän kuvan, että Saariaho olisi jotenkin tunnettu säveltäjä maailmalla. Sinusta säveltäjä ja hänen maineensa ovat kupla.
Miksi lehdet siis kirjoittavat hänestä? Siksi, että näinhän media toimii.
Musta sun suhtautuminen asiaan tuntuu ristiriitaiselta. Ärsyttääkö sua Saariahon hehkutus siksi, että et pidä hänen taiteestaan? Tiedätkö varmasti, että Saariahoa ei tunneta maailmalla?
Sanot, että media on se, joka tekee taiteilijan. Sanot, että mediaa halveksiva taiteilija on aika lailla turha taiteilija.
Miksi tämä tapaus Saariaho sitten on sinusta kupla? Siinähän tapahtuu juuri se, mitä pidät taiteilijalle tärkeänä: media noteeraa.
Jos olet sitä mieltä, että se on media, mikä tekee taiteilijan, niin eikö ole ristiriitaista, että älähdät siitä, kun Saariahosta kirjoitetaan? Maine on Saariahon paras kaveri!
Se, että sinä et mahdollisesti pidä etkä arvosta Saariahoa, ei tässä(kään) tapauksessa merkitse mitään. Sitähän sinä juuri kannatat, että media jakaa tietoa, nostaa ja laskee taitelijoita.
Niin omnipotenssi ei saa olla, että kuvittelee itse olevansa se, jonka näkemys ja mielipide on aina oikea.
Sitten on vielä ihan pakko tarttua yhteen lauseeseen. Sanot, että taiteilija on mainikas ja kuuluisa, kun hänen töitään tunnetaan muissakin kuin pienissä asiantuntijapiireissä.
Jos taiteilija ei ole kuuluisa, eikä häntä tunneta asiantuntijapiireissä - mitä ne ikinä ovatkaan! - vaan vain pieni fanijoukko tietää, tuntee ja kuuntelee, niin onko taiteilija silloin huono?
Pitääkö miljoonien tuntea taiteilija ja hänen tuotantonsa, ennen kuin tämä on jonkun arvoinen?
Paljon kysymyksiä, mutta toivon, että viitsit vastata!
Se, miten taiteilija tavoittaa yleisönsä, voi tapahtua niin monella muullakin tavalla, kuin median avulla. Oman työn esittäminen on yksi hyvä tapa. Julisteita vaan seiniin ja tolppiin, hyvän taiteilijan esitys/teos saa sanan liikkeelle, alkaa lumipalloefekti.
Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut Alfred Knüselistä? Pitäisikö häntä lohduttaa siksi, että (vain)paikallislehti on kirjoittanut hänestä ja väittänyt hänen olevan maailmankuulu.
Ehkä tämä aika on sellaista, että ihmiset mittaavat taidetta ja ihmistäkin vain maailmanlaajuisella julkisuudella. Tämä on tosi-TV:n aikaa. Olen telkkarissa, olen siis olemassa. Lehdet kirjoittavat taiteestani, olen siis loistava taiteilija.
Olen täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Yritän olla vaan vaahtoamatta liiaksi (menee mulla helposti tulikiviksi!), mutta kyllä mua ottaa pottuun Hesarin ylivalta kulttuurin arvottajana niin paljon, että lopetin kyseisen lehden tilaamisen.
Mua raivostuttaa Hesarin arrogantti asenne. Kukaan toimittaja eikä mikään lehti saisi kuvitella olevansa se oikea näkemys, ainoa totuus. Hesari ei esim. arvioi omakustannelevyjä ollenkaan, vaikka ne täyttäisivät kaikki samat laatukriteerit kuin ylikansallisten yhtiöidenkin levyt. Se on musta paljastavan selvä linjanveto, enkä halua maksaa moisesta yksisilmäisyydestä.
Ja aivan, taiteilijalla on paljon muitakin tapoja saavuttaa se yleisö, joka häntä haluaa kuulla/nähdä, kuin keekoilu lehtien palstoilla.
no jos on kyse seksistä, ovatko nuo kaikki miehet sitten homoja?
listaan kannattaa lisätä vielä
Kalevi Aho 31 000
Aulis Sallinen 165 000
Erik Bergman 315 000
mun miälest saariaho on kaikist paras säveltäjä!
joku puhu tos Magnus Lindbergistä. onhan seki aika hyvä!
Mut mun miälest ne Esapekan biisit on paljon huonompia kun noitten molempien, Saariahon ja Lindbergin.
enkä mä oikeen tajuu miks ihmisten pitää tehdä kaikkea nykyään eikä riitä et osaa vaan yhtä. mä en osaa kun yhtä asiaa.
Saariahon hyvyys on ainakin täl hetkel ja ainakin sen oopperan osalta just se et se tarttuu tohon lähi-itä vs. eurooppa meininkiin. tai niiku islam vs. kristinusko!
SE ON hyvä asia!
terveisiä vaan sinne