Tapahtuma sai alkunsa ainakin jo 7v. sitten jolloin ihastuin todella hurmaavaan mieheen. Kaikki meni alussa mahtavasti ja aloin enemmän vaan viihtyä tämän miehen luona hänen asunnollaan. Omaa asuntoani en antanut pois. Meni muutama kuukausi ja kaikki alkoi muuttua. Mies muuttui ihan yhtäkkiä" hirviöksi" hän kyseli minne menen ja kenen kanssa.
Ja kun sanoin lähteväni ulos ystäväni kanssa hän seurasi perässäni varmistamaan asian. Seuraavalla kerralla ollessani ulos menossa hän tuli selkäni taakse ja veti kaulaliinasta kuristaen ylös kieltäen lähtemisen koska hänellä oli tunne etten pitänyt häntä tärkeänä. Mies suuttui jos satuin nukkumaan selkä häntä vasten ja puhumattakaan jos en halunnnut yhtenä iltana seksiä niin hän puristi kurkustani väittäen että minulla olisi joku muu. Yhtenä kertana hän roikotti minua pääalas,pudotti lattialle ja löi kasvoni mustelmille. Toisena kertana löi päätäni seinään jolloin katkesi hammas.....
työnsi kaappia päin jolloin takaraivoni aukesi vuotaen pahasti verta, mursi täysin toisen käteni joka oli kipsissä monta kuukautta, uhkaili aseella omassa kodissaan minua kohti. Kuinka monesti tämä ihminen pyyteli anteeksi ja lupasi olla tekemättä uudestaan. Kävimme juttelemassa parisuhde terapiassa mutta tuloksetta. Sitten yhtenä päivänä pelko oli jo niin suuri etten mennyt enää hänen asunnolleen mutta kaveri jatkoi häiriköimistä tullen minun asunnolleni ja sieltä saivat poliisit hakea muutaman kerran ennenkuin kaveri uskoi ja pysyi minusta erossa. Lähestymiskieltoa ei tuolloin vielä ollut. Vuosia kulunut tapahtuneesta mutta vaikea unohtaa. Pari vuotta sitten aloitin vakavan suhteen ja voin sanoa ettei ole ollut helppoa luottaa taikka olla ajattelematta että mitäs jos taas saan turpaani. Mieheni onneksi tietää nämä kaikki jutut eikä tosiaankaan enää jaksa käydä läpi näitä mun traumoja. Kaipaan aikaa jolloin olin vahva ja onnellinen oma itseni kun taas nyt olen herkkä, varautunut, säikky. Tuli pelko edes tutustua edes ihmisiin ja näin ollen voi joku kuvitella yksinäisyyteni.
Ja kun sanoin lähteväni ulos ystäväni kanssa hän seurasi perässäni varmistamaan asian. Seuraavalla kerralla ollessani ulos menossa hän tuli selkäni taakse ja veti kaulaliinasta kuristaen ylös kieltäen lähtemisen koska hänellä oli tunne etten pitänyt häntä tärkeänä. Mies suuttui jos satuin nukkumaan selkä häntä vasten ja puhumattakaan jos en halunnnut yhtenä iltana seksiä niin hän puristi kurkustani väittäen että minulla olisi joku muu. Yhtenä kertana hän roikotti minua pääalas,pudotti lattialle ja löi kasvoni mustelmille. Toisena kertana löi päätäni seinään jolloin katkesi hammas.....
työnsi kaappia päin jolloin takaraivoni aukesi vuotaen pahasti verta, mursi täysin toisen käteni joka oli kipsissä monta kuukautta, uhkaili aseella omassa kodissaan minua kohti. Kuinka monesti tämä ihminen pyyteli anteeksi ja lupasi olla tekemättä uudestaan. Kävimme juttelemassa parisuhde terapiassa mutta tuloksetta. Sitten yhtenä päivänä pelko oli jo niin suuri etten mennyt enää hänen asunnolleen mutta kaveri jatkoi häiriköimistä tullen minun asunnolleni ja sieltä saivat poliisit hakea muutaman kerran ennenkuin kaveri uskoi ja pysyi minusta erossa. Lähestymiskieltoa ei tuolloin vielä ollut. Vuosia kulunut tapahtuneesta mutta vaikea unohtaa. Pari vuotta sitten aloitin vakavan suhteen ja voin sanoa ettei ole ollut helppoa luottaa taikka olla ajattelematta että mitäs jos taas saan turpaani. Mieheni onneksi tietää nämä kaikki jutut eikä tosiaankaan enää jaksa käydä läpi näitä mun traumoja. Kaipaan aikaa jolloin olin vahva ja onnellinen oma itseni kun taas nyt olen herkkä, varautunut, säikky. Tuli pelko edes tutustua edes ihmisiin ja näin ollen voi joku kuvitella yksinäisyyteni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pelko jää pitkäksi aikaa ja luottamus toisiin ihmisiin.Luulee että muut haluaa vain pahaa.Mutta kun itsetunto taas kohenee,ihmettelee itsekkin ja kysyy miksi minua kohdeltiin niin huonosti.Pahimmillaan jopa syyttää itseään kaikesta,olinko kaiken ansainnut.Ja lopulta niin..en osaa vielä sanoa,koska toipuminen kestää kun tietäs vaan miten kauan?Mutta sitä minä ihmettelin kanssa kun mies kontrolloi minua kaikesta,luulin että hän rakastaa minua niin paljon!Uskomatonta ja siksi ymmärrän sinuakin miksi olet kestänyt liian paljon.