Tähti aamun sarastaessa ilmoitti tulevaa päivänkottoa, eli ilmoitti edestä auringon ylösnousemusta tulevana. Aurinko ja sitä edeltävä tähti on siis vanhan pakanuuden symboli, ja esim. islaminuskossa nimenomaan Muhammed rinnastetaan tähteen "lähettiläiden edustajana". Kuun merkitys on suuri pakanuudessa ja AURINGONPIMENNYS on hetki jolloin maskuliini Hu Baal eli yhtyy auringonkiekon kanssa, eli menee ikään kuin sisään auringon kohtuun, - joka on myös perustana vanhoissa egyptin uskonnoissa, Isis ja Osiris, Horus kultteineen, ja siksi näissä uskonnoissa tätä yhtymistä kuvattiinkin esim: sijoittamalla auringon kiekko "Tauruksen" sarvien väliin osoittamaan siis kosmisen: maskuliinin ja femiinin jumaluuden olemuspuolten yhtymisestä toisiinsa, ja siksi nykyinenkin pakanuus, jota vieläkin laajasti harjoitetaan pitää merkittävänä hetkenä mm. auringonpimennystäkin, - jossa on nähtävissä ikään kuin symbolinen kuva kosmisten voimien yhdynnästä.
Islamissa perustana on pakanuus jossa maskuliini kuujumala Allah, eli Bel = Hu Baal = Mekkalaisten kuujumala yhtyi nimenomaan auringonjumaluuden kanssa, kuten auringonpimennyksen aikana on tapahtuvinaan, eli Allah menee sisään ikään kuin auringon kohtuun, ja synnyttää - tai synnytti mm. kolme tytärtä, jotka myös Koraani mainitsee jäänteenä pakanuudesta jopa nimeltä, antaen näille myös kohtalottarille elämämme sisältöön liittyviä sisältömerkityksiä: Al-Lat, Al-Uzza, ja Manat olivit ne jumalalliset prinsiipit joille myös Muhammed aluksi antoi välittäjän aseman, myöhemmin peruen sanottavansa "koettelevana eksytyksenä" - joista myös ne "saatanalliset säkeet" ammensivat lähtökohtansa. Koraanin pohjana on siis tällainen muinainen pakanuus. Nämä olivat pohjana siis myös kalentereille, jotka olivat nimenomaan kuun vaiheita tarkkailevia aikatauluja, jotka muodostivat sitä astrologista perustaa: jolle kuun tähtien ja taivaan joukkojen palvelu on muinaisuudesta asti perustunut. "Sol, Luna ja Taurus" avasivat vuoden ensimmäisenä uutenakuuna pakanallisen käsityksen mukaisen rituaalisen vuoden, samaan tapaan kuin auringon ruumiillistuminen muka öylattiin, avaa joulusta alkaen uuspakanallisen kirkkovuoden jouluyön messulla, joka on tämän pakanuuden yksi muunnos, monstrasilta kohotettavine öylätteineen. Auringon ja kuun yhtyminen on näiden pakanuuden muotojen peruskauraa, ja se on myös perustana katoliselle ja jälkikatolisille ehtoolliskulteille, joita mm. luterilaisuudessakin vaalitaan, "ymmärrystä vailla" - saatanallisina sakramentteina joista Raamattu ei mitään puhu. (katso: "Adoration of the festival cow Mehmet-weret" - Egyptian Museum, Cairo) Tämä kultti sisältää peruskäsityksen Isiksen kohdusta, eli Taivaankuiningattaresta jumalalllisen elämän synnyttäjänä, siis sen mukaisena uskontona jota Raamattu kuvaa myös vihattuna Asthoreth -Tammus kulttina. Tämä kultti omaksuttiin Efosossa osaksi katolista uuspakanuutta, v. 431; jolloin kultti "jumalansynnyttäjästä" siirrettiin pakanuuteen myös kosmisen Marian nimeä kantavana muinaisena satanismina. Kaikki ne jotka eivät tunne katolisuutta ja muinaisten pakanauskontojen sisältöä, voivat erehtyä kuvittelemaan katolisuuden edustavan kristinuskoa, - siis sitä mitä katolisuus on koko historiansa ajan nimenomaan monin tavoin hävittänyt, ja pyrkii hävittämään edelleenkin.
Ps. Naantalin kirkossa on säilynyt Suomessa harvinainen sakramenttikaappi. Kaapissa on pidetty esillä monstrassia, jossa säilytettiin hostiaa (öyltättiä messu-uhrina) - siunattua leipää astiassaan. (leipään ruumiillistunutta auringonjumalaa Baalia). Kaapin on arveltu sijainneen kuoriaidan ovessa. Tämä yli kuuden metrin korkeuteen kohoava, koristeellinen rakennelma on mahdollisesti tehty 1450-luvun jälkeisenä aikana. Jalusta ja runko ovat puuta. Kaapin sivut on suojattu rautaristikoin. Yhdellä sivulla on maalattu puureliefi, jossa on sädekehän ympäröimänä Kristuksen pää. Kulmissa on kirjaimet i.n.r.i. Ylempää löytyvät kirjaimet i.s.h. (eli isis, horus - shet = eikä suinkaan sen myöhäinen muunnos: Ihesus - väännettyn kreik.) Huipussa on kaksoiskrusifiksi, joista toinen lienee 1860-luvulta. Kristuksen uhrikuoleman julkistamista (katolisuudessa sen toistamista) ja ehtoollishartautta korostettiin Kristuksen Pyhän Ruumiin juhlan yhteydessä. Hostiaa (messu-uhrina aurinkoleipää öyltättiä) kannettiin keskiajalla (pakanuudelle ominaisissa) kulkueissa, ja saatettiin laskea symbolisesti (siis todellisesti uskoen näihin alkaisvoimiin) hautaan. Hostian kantamiseen ja näyttämiseen tarvittiin (pakanallista) monstrassia. Saksalais-hollantilaisella alueella monstrassia on ollut tapana säilyttää sakramettikaapissa, jonka edessä voitiin rukoilla. Pohjoismaissa hostiaa (messu-uhria) on ollut tapana säilyttää seinään muuratussa komerossa. Naantalin kirkosta hävinneiden esineiden joukossa on ollut mm. viiden metrin korkuinen monstrassi, käden muotoinen relikkisäiliö, sekä hopealyötteisiä relikkisäiliötiä ja lippaita.
Islamissa perustana on pakanuus jossa maskuliini kuujumala Allah, eli Bel = Hu Baal = Mekkalaisten kuujumala yhtyi nimenomaan auringonjumaluuden kanssa, kuten auringonpimennyksen aikana on tapahtuvinaan, eli Allah menee sisään ikään kuin auringon kohtuun, ja synnyttää - tai synnytti mm. kolme tytärtä, jotka myös Koraani mainitsee jäänteenä pakanuudesta jopa nimeltä, antaen näille myös kohtalottarille elämämme sisältöön liittyviä sisältömerkityksiä: Al-Lat, Al-Uzza, ja Manat olivit ne jumalalliset prinsiipit joille myös Muhammed aluksi antoi välittäjän aseman, myöhemmin peruen sanottavansa "koettelevana eksytyksenä" - joista myös ne "saatanalliset säkeet" ammensivat lähtökohtansa. Koraanin pohjana on siis tällainen muinainen pakanuus. Nämä olivat pohjana siis myös kalentereille, jotka olivat nimenomaan kuun vaiheita tarkkailevia aikatauluja, jotka muodostivat sitä astrologista perustaa: jolle kuun tähtien ja taivaan joukkojen palvelu on muinaisuudesta asti perustunut. "Sol, Luna ja Taurus" avasivat vuoden ensimmäisenä uutenakuuna pakanallisen käsityksen mukaisen rituaalisen vuoden, samaan tapaan kuin auringon ruumiillistuminen muka öylattiin, avaa joulusta alkaen uuspakanallisen kirkkovuoden jouluyön messulla, joka on tämän pakanuuden yksi muunnos, monstrasilta kohotettavine öylätteineen. Auringon ja kuun yhtyminen on näiden pakanuuden muotojen peruskauraa, ja se on myös perustana katoliselle ja jälkikatolisille ehtoolliskulteille, joita mm. luterilaisuudessakin vaalitaan, "ymmärrystä vailla" - saatanallisina sakramentteina joista Raamattu ei mitään puhu. (katso: "Adoration of the festival cow Mehmet-weret" - Egyptian Museum, Cairo) Tämä kultti sisältää peruskäsityksen Isiksen kohdusta, eli Taivaankuiningattaresta jumalalllisen elämän synnyttäjänä, siis sen mukaisena uskontona jota Raamattu kuvaa myös vihattuna Asthoreth -Tammus kulttina. Tämä kultti omaksuttiin Efosossa osaksi katolista uuspakanuutta, v. 431; jolloin kultti "jumalansynnyttäjästä" siirrettiin pakanuuteen myös kosmisen Marian nimeä kantavana muinaisena satanismina. Kaikki ne jotka eivät tunne katolisuutta ja muinaisten pakanauskontojen sisältöä, voivat erehtyä kuvittelemaan katolisuuden edustavan kristinuskoa, - siis sitä mitä katolisuus on koko historiansa ajan nimenomaan monin tavoin hävittänyt, ja pyrkii hävittämään edelleenkin.
Ps. Naantalin kirkossa on säilynyt Suomessa harvinainen sakramenttikaappi. Kaapissa on pidetty esillä monstrassia, jossa säilytettiin hostiaa (öyltättiä messu-uhrina) - siunattua leipää astiassaan. (leipään ruumiillistunutta auringonjumalaa Baalia). Kaapin on arveltu sijainneen kuoriaidan ovessa. Tämä yli kuuden metrin korkeuteen kohoava, koristeellinen rakennelma on mahdollisesti tehty 1450-luvun jälkeisenä aikana. Jalusta ja runko ovat puuta. Kaapin sivut on suojattu rautaristikoin. Yhdellä sivulla on maalattu puureliefi, jossa on sädekehän ympäröimänä Kristuksen pää. Kulmissa on kirjaimet i.n.r.i. Ylempää löytyvät kirjaimet i.s.h. (eli isis, horus - shet = eikä suinkaan sen myöhäinen muunnos: Ihesus - väännettyn kreik.) Huipussa on kaksoiskrusifiksi, joista toinen lienee 1860-luvulta. Kristuksen uhrikuoleman julkistamista (katolisuudessa sen toistamista) ja ehtoollishartautta korostettiin Kristuksen Pyhän Ruumiin juhlan yhteydessä. Hostiaa (messu-uhrina aurinkoleipää öyltättiä) kannettiin keskiajalla (pakanuudelle ominaisissa) kulkueissa, ja saatettiin laskea symbolisesti (siis todellisesti uskoen näihin alkaisvoimiin) hautaan. Hostian kantamiseen ja näyttämiseen tarvittiin (pakanallista) monstrassia. Saksalais-hollantilaisella alueella monstrassia on ollut tapana säilyttää sakramettikaapissa, jonka edessä voitiin rukoilla. Pohjoismaissa hostiaa (messu-uhria) on ollut tapana säilyttää seinään muuratussa komerossa. Naantalin kirkosta hävinneiden esineiden joukossa on ollut mm. viiden metrin korkuinen monstrassi, käden muotoinen relikkisäiliö, sekä hopealyötteisiä relikkisäiliötiä ja lippaita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.