voiko ystävistä tulla pari

EI VOI!!!

Riippuu aina tapauksesta. Itse olen sellainen, että joko ihastun välittömästi tai sitten en toiseen osapuoleen. Ja minun on yksinkertaisesti mahdotonta enää muuttaa käsitystäni toisesta ihmisestä sen jälkeen. Hän siis on jo alkumetreillä minulle joko ystävä tai ihastus.

Tosin olen kyllä kuullut sellaisia tapauksiakin, joissa hyvistä ystävistä on muodostunut pari, mutta silloin kyse on varmasti eri luonteisista ihmisistä. Ehkä sinä/hän olette juuri tällaisia ihmisiä. Kysy ihmeessä häneltä mitä mieltä hän on siitä, voiko nainen ja mies olla ensin ystäviä ja sen jälkeen heistä tulee pari. Näin saat selville hänen kantansa ilman, että tunnet itsesi nolatuksi. (Kaikesta päätellen kuitenkin haluaisit, että teidän ystävyyssuhteesta tulisi jotain vakavampaa...;)) Onnea tulevaisuudelle!

Ajan kanssa voi tulla. Tiedän omasta kokemuksesta.

Olen sitä mieltä et ystävien välille voi kehittyä syvempääkin rakkautta. Itse olen samanlaisessa tilanteessa, mutta en uskalla paljastaa tunteitani. Ehkä pelkään menettäväni samalla jotain enemmän... Koska en tiedä pojan tunteista..

Mut jos tietäisin, et ois viimenen päivä, kertoisin varmasti mitä sydämessäni tunnen.

On se niin ihmeellisen vaikeeta...

Mielestäni voi, jos rupeaa huomaamaan toisen jotenkin eri silmin, jos tykkää ensin toisen luonteenpiirteistä ja seurasta ja sit huomaakin että on vetoa. Ilman sellaista kipinää siitä ei kyllä tule pitkän päälle muuta kuin ystävyyttä.

Toivon joka ikinen kerta, kun tapaamme, että ystäväni kertoisi tunteistaan.. Viihdymme todella hyvin toistemme seurassa ja hän olisi muutenkin lähes täydellinen tyttöystävä, mutta valitettavasti tutustumisen jälkeen ollaan oltu vain kavereita.. Välillä tuntuu, että välillämme on jotain muutakin..mutta lopulta aina herään todellisuuteen ja tajuan, että tää onkin vain ystävyyttä..

no jaa... mä itse oon just alkanu olee yhen mun pitkäaikasen ystäväni kanssa... :/ en tiedä oiko järkevä veto lainkaan... se vaa ihastu muhu ensi ja sit alettii pitää entistä enemmän yhteyttä... ja tähä se sit johti.. no ei olla oltu kyllä ku viikon yhessä, mutta vähän kyllä mietityttää tää.. ku se tuntuu kuitenki niin kaverilta.. vaikka kyllähän mä siitä vähän enemmän ku kaverina tykkään... muttamutta... kyllä meillä luultavasti poikki menee tässä ennen joulua...:( että ei ne ystävä suhteet ehkä niitä kaikkein toimivimpia oo.. mutta tää on vaa mun tapaus :)

Tutustuin yhteen tyttöön josta tuli paras ystäväni ja sitten ehkä 4 kuukauden kaveruuden jälkeen kysyin häntä jos haluaisi seurustella kanssani!! Noh, sitten seurustelimme noin 3 kuukautta... ensin meni tosi hyvin mutta suhde kaatui lopulta koska tyttö ei pystynyt rakastamaan minua enemmän kuin ystävänä =( Eli hän ajatteli minua aina vain ystävänä ja se satutti meitä molempia koska minä olin AIVAN rakastunut.... Et näin kävi meille =(

Olimme ystäviä monen monta vuotta ja kun aika oli kypsä niin meistä tuli pari. Vaatii uskallusta riskeerata ystävyys tunnustamalla tunteensa mutta joskus siitä syntyy jotain enemmän.

Olen tuntenut nykyisen miesystäväni vuosia, joista neljä vuotta olemme olleet ystävät ja työtoverit. Aluksi olimme omilla tahoillamme liitoissa, mutta tilanteet muuttuvat ja jossain vaiheessa tajusin rakastuneeni tähän ystävääni. Hän itse kielsi tunteensa pitkään, koska pelkäsi juuri sitä, että kaikki menisi "pilalle" jos välillämme tapahtuisi jotain romanttista, mutta kun sitten alkoi tapahtua on kaikki ollut aivan uskomatonta. Sellaista yhteyttä ja yhdessäoloa, jota en olisi edes villeimmissä kuvitelmissani uskonut olevan. On hirveän helppoa ja mutkatonta aloittaa suhde jo valmiiksi tuttuun ihmiseen, jonka tuntee ja jonka kanssa on jo valmiiksi eräänlaista menneisyyttä. Mm. minkäänlaisia mustasukkaisuuksia tms. joita usein alkuvaiheessa tulee ei ole, koska tietää nämä aiemmat kohellukset ja mitä ne ovat olleet, eikä myöskään tarvitse niin kovasti jännittää toista. Olen älyttömän onnellinen tämän entisen ystäväni, nykyisen parhaan ystäväni ja rakastettuni kanssa ja voin näin ollen kumota täysin väitteen, jonka mukaan ei voisi olla sen enempää.
Ja myös viitaten erääseen edelliseen viestiin, olemme todella samanlaisia luonteiltamme.
Onnea yritykselle!