Kunpa olisin jo vuosia sitten hyväksynyt ja oivaltanut sen, mitä nyt tiedän. Nyt suren menetettyjä vuosia, niitä, jolloin rakastin valehtelijaa, pettäjää, takinkääntäjää. Noita vuosia en enää takaisin saa. Toivon, että joku havahtuisi, että jonkun ei tarvitsisi käydä näin raskasta tietä. Nyt on katse kohti tulevaa, mutta eheytymiseen on vielä matkaa. Siispä neuvoni sinulle, joka kärvistelet pettävän miehen kanssa, olit sitten ykkönen, kakkonen tai kuka vaan, jätä mies ennen kuin tapahtuu koko ajan pahempaa. Hän ei ole rakkautesi arvoinen. Petos ja rakkaus eivät kuulu yhteen - eivät missään tilanteessa.
Minun pettäjäni vaikutti liian hyvältä ollakseen totta ja valhettahan se sitten olikin. Kiltti, vastuuntuntoinen, seurallinen, ystävällinen, pidetty. Jokin ei silti ollut kohdallaan. En vain osannut sanoa, mikä se oli, mutta jotenkin olin aina hieman varuillaan ja varpaillaan. Olisi pitänyt luottaa vaistoon, joka varoitti, ettei kaikki ole kohdallaan ja jokin ei täsmää. Puhuimme paljon, aina tuntui olevan jotakin varmisteltavaa ja selvitettävää. Mies osoittautui monessa asiassa aikamoiseksi tuuliviiriksi ja tuntui vaihtavan ajatuksiaan tämän tästä. Usein oli myös epäselvä sanoissaan. Vaikka kuinka jostakin asiasta puhuttiin, ei selkoa tuntunut löytyvän. Välillä tuli lähemmäs ja sitten taas yhtäkkiä loittoni. Vuoristorataelämää. Teot ja sanat tuntuivat olevan useasti ristiriidassa. Huomasin myös, että puhuimme paljon enemmän hänestä ja hän mielellään käänsi keskustelun itseensä. Kuoren alta alkoi paljastua toisenlainen luonne.
Mies kertoi menneisyydestään, johon on kuulunut pettämistä. Uskoin, että iän ja kokemuksen myötä hän on viisastunut. Haluaa muutosta. Tiedän nyt, että näin ei käynyt eikä käy. Mies on kai jotenkin rikki tai sitten vain luonteeltaan niin kevyt, että valehteleminen ja ihmisten hyväksikäyttö ei satu eikä tunnu hänestä miltään. Ainoastaan oma etu ja mielihyvä on hänelle tärkeää ja merkityksellistä. Alkoi tapahtui monenlaisia ikäviä asioita, välinpitämättömyyttä, piittaamattomuutta. Koko suhde alkoi tuntua pahalta, mutta jatkoin, koska rakastin ja uskoin. Inhottaa kaikki ne valheet, joita hän minulle suolsi.
Tulin sitten törkeällä tavalla petetyksi. Ilmeisesti suhde lähti etenemään illanvietosta. Kyse oli kaiken lisäksi sellaisen päivän illasta, jolloin minun ystäväni menehtyi. Minä surin ystävää, mies aloitti vonkaamaan toista naista. Kuulin illanvieton kulusta ystävältäni. Mies kiisti kaiken, mutta sillä hetkellä minä tiesin. Suhteemme päättyi. Halusin vielä asioita selvitellä, puhua, ymmärtää, vaikka selvää olikin, ettei yhteistä tulevaa enää voi olla. Mies ei halunnut, koska hänen mielestään ei ollut mitään puhuttavaa. Oli ilkeä ja ylimielinen, ehkä hieman ahdistunut. Hän halusi vain jatkaa uutta elämää, uuden ja nuoren blondin kanssa. Mikä klisee. Ehkä hän on nyt se oikea, jota on koko elämän etsinyt.
Yhtäkkiä mies, jonka luulin tuntevani, olikin joku aivan muu. Kylmä, tunteeton, ilkeä ja välinpitämätön. Tajusin, että en ollut merkinnyt hänelle yhtään mitään. Siinä oli paljon sulateltavaa ja kestettävää. Suhteen paljastuttua - tai oikeastaan jo ennen sen paljastumista - hän siirtyi saman tien täysillä tähän uuteen suhteeseen. Parin kk:n kuluttua erosta jouduin kohtaamaan tämän rakastuneen parin eräässä tapahtumassa. Se oli tarpeeksi vaikeaa jo sinällään, mutta mies vielä avoimesti kosketteli tätä naista minun silmieni edessä. Ei siis mitään kunnioitusta minua ja yhteisiä vuosiamme kohtaan. En voi ymmärtää, kun kyse on aikuisesta miehestä. Ei lainkaan ymmärrystä minun tunteitani kohtaan. Tunsin kuvotusta ja pahaa oloa. Tunsin myös häpeää ja surua siitä, että olin noin helposti korvattavissa. Minulla ei ollut väliä, ei yhtään mitään väliä. Arvoni hänelle oli ja on nolla.
Mutta olen päättänyt selvitä. Olen päättänyt, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä parempaa kuuluu. Helpompi on silloin, jos ei tarvitse ollenkaan nähdä. Olen toisaalta valtavan helpottunut. Ei enää epämääräistä tunnetta siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. En usko, että hän pystyy minua enää satuttamaan - ainakin toivon niin. Lähelleni hän tai hänen kaltaisensa eivät pääse enää koskaan. Uskon vain tekoja, en sanoja. Mikäli se minusta riippuu, en enää anna kenenkään kohdella minua toistamiseen huonosti. Olen tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Tiedän mitä halua ja mitä en halua. Tajusin, että seepra ei pääse raidoistaan koskaan. Pettäjän historia enteilee tuskallisen varmasti myös pettäjän tulevaisuutta.
Minun pettäjäni vaikutti liian hyvältä ollakseen totta ja valhettahan se sitten olikin. Kiltti, vastuuntuntoinen, seurallinen, ystävällinen, pidetty. Jokin ei silti ollut kohdallaan. En vain osannut sanoa, mikä se oli, mutta jotenkin olin aina hieman varuillaan ja varpaillaan. Olisi pitänyt luottaa vaistoon, joka varoitti, ettei kaikki ole kohdallaan ja jokin ei täsmää. Puhuimme paljon, aina tuntui olevan jotakin varmisteltavaa ja selvitettävää. Mies osoittautui monessa asiassa aikamoiseksi tuuliviiriksi ja tuntui vaihtavan ajatuksiaan tämän tästä. Usein oli myös epäselvä sanoissaan. Vaikka kuinka jostakin asiasta puhuttiin, ei selkoa tuntunut löytyvän. Välillä tuli lähemmäs ja sitten taas yhtäkkiä loittoni. Vuoristorataelämää. Teot ja sanat tuntuivat olevan useasti ristiriidassa. Huomasin myös, että puhuimme paljon enemmän hänestä ja hän mielellään käänsi keskustelun itseensä. Kuoren alta alkoi paljastua toisenlainen luonne.
Mies kertoi menneisyydestään, johon on kuulunut pettämistä. Uskoin, että iän ja kokemuksen myötä hän on viisastunut. Haluaa muutosta. Tiedän nyt, että näin ei käynyt eikä käy. Mies on kai jotenkin rikki tai sitten vain luonteeltaan niin kevyt, että valehteleminen ja ihmisten hyväksikäyttö ei satu eikä tunnu hänestä miltään. Ainoastaan oma etu ja mielihyvä on hänelle tärkeää ja merkityksellistä. Alkoi tapahtui monenlaisia ikäviä asioita, välinpitämättömyyttä, piittaamattomuutta. Koko suhde alkoi tuntua pahalta, mutta jatkoin, koska rakastin ja uskoin. Inhottaa kaikki ne valheet, joita hän minulle suolsi.
Tulin sitten törkeällä tavalla petetyksi. Ilmeisesti suhde lähti etenemään illanvietosta. Kyse oli kaiken lisäksi sellaisen päivän illasta, jolloin minun ystäväni menehtyi. Minä surin ystävää, mies aloitti vonkaamaan toista naista. Kuulin illanvieton kulusta ystävältäni. Mies kiisti kaiken, mutta sillä hetkellä minä tiesin. Suhteemme päättyi. Halusin vielä asioita selvitellä, puhua, ymmärtää, vaikka selvää olikin, ettei yhteistä tulevaa enää voi olla. Mies ei halunnut, koska hänen mielestään ei ollut mitään puhuttavaa. Oli ilkeä ja ylimielinen, ehkä hieman ahdistunut. Hän halusi vain jatkaa uutta elämää, uuden ja nuoren blondin kanssa. Mikä klisee. Ehkä hän on nyt se oikea, jota on koko elämän etsinyt.
Yhtäkkiä mies, jonka luulin tuntevani, olikin joku aivan muu. Kylmä, tunteeton, ilkeä ja välinpitämätön. Tajusin, että en ollut merkinnyt hänelle yhtään mitään. Siinä oli paljon sulateltavaa ja kestettävää. Suhteen paljastuttua - tai oikeastaan jo ennen sen paljastumista - hän siirtyi saman tien täysillä tähän uuteen suhteeseen. Parin kk:n kuluttua erosta jouduin kohtaamaan tämän rakastuneen parin eräässä tapahtumassa. Se oli tarpeeksi vaikeaa jo sinällään, mutta mies vielä avoimesti kosketteli tätä naista minun silmieni edessä. Ei siis mitään kunnioitusta minua ja yhteisiä vuosiamme kohtaan. En voi ymmärtää, kun kyse on aikuisesta miehestä. Ei lainkaan ymmärrystä minun tunteitani kohtaan. Tunsin kuvotusta ja pahaa oloa. Tunsin myös häpeää ja surua siitä, että olin noin helposti korvattavissa. Minulla ei ollut väliä, ei yhtään mitään väliä. Arvoni hänelle oli ja on nolla.
Mutta olen päättänyt selvitä. Olen päättänyt, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä parempaa kuuluu. Helpompi on silloin, jos ei tarvitse ollenkaan nähdä. Olen toisaalta valtavan helpottunut. Ei enää epämääräistä tunnetta siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. En usko, että hän pystyy minua enää satuttamaan - ainakin toivon niin. Lähelleni hän tai hänen kaltaisensa eivät pääse enää koskaan. Uskon vain tekoja, en sanoja. Mikäli se minusta riippuu, en enää anna kenenkään kohdella minua toistamiseen huonosti. Olen tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Tiedän mitä halua ja mitä en halua. Tajusin, että seepra ei pääse raidoistaan koskaan. Pettäjän historia enteilee tuskallisen varmasti myös pettäjän tulevaisuutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet muuten väärässä. Petos ja rakkaus kuuluvat aina yhteen. Siis aina. Jos kyse on todellisesta rakkaudesta. Jos kyse on jostakin rakkautta jäljittelevästä illuusiosta, niin sitten ei. Valtaosa suomalaisista elää jälkimmäisessä liitossa.
Onnea ap, olet päässyt eroon valehtelijasta!
Rakkauteen ei kuulu petos!
Onnea matkaan...