Olen nyt omillani Bengtskärin kallioluodolla majakassa, jonka ostin. Se on sellainen hylätty arkkitehti Florentin Granholmin suunnittelema kivimajakka, jonka venäläiset yrittivät räjäyttää jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa. Kallioluodolle aallot saapuvat tuhansina valkoisina rullina jostain kaukaa.
Hylättynä ja kaukana sivistyksestä halusinkin tämän paikan. Täällä pätee luonnonlait. Kaikki on sisään ja ulos hengitystä majakan ja kallioluodon ehdoilla.
Sytytän lampun ja laitan majakan pyörimään.
Ruosteisen kierreportaikon ylätasanteelta katselen taivaankannen tähtiä, jotka loistavat mustan kankaan läpi. Joka yö joku ampuu haulikolla kankaaseen ja valkoiset pisteet näkyvät eri tavalla taivaalla.
Majakan lampun moottori herätti minut.
Kallioluoto oli täynnä laivoja, jotka olivat tulleet haaksirikkoutumaan. Otin lyhdyn ja heilutin sitä kalliolla vimmatusti, mutta ei se mitään auttanut. Laivat määrätietoisesti murskautuvat kallioon, mutta niissä ei ollut ihmisiä. Epäilin omaa olemassaoloani. Olinko olemassa vain kallioluodolla, mutta nyt kaikki olisi turhaa: Tanja ja lapset, niitä ei oikeasti olisi ollut. Majakka olisi saanut minut valtaansa ja olisin kuvitellut kaiken.
Vetäydyn torniin ja katselen hämmentyneenä ylätasanteelta tähtiä ja laivojen murskautumista. Ymmärsin, että laivani oli ensimmäinen. Se oli murskautunut kauan sitten kallioluodolle ja nyt muutkin laivat olivat tulleet samalla tavalla murskautumaan. Ymmärsin, että olin sittenkin osa todellista. Tänne kallioluodolle aallot saapuvat tuhansina rullina.
Hylättynä ja kaukana sivistyksestä halusinkin tämän paikan. Täällä pätee luonnonlait. Kaikki on sisään ja ulos hengitystä majakan ja kallioluodon ehdoilla.
Sytytän lampun ja laitan majakan pyörimään.
Ruosteisen kierreportaikon ylätasanteelta katselen taivaankannen tähtiä, jotka loistavat mustan kankaan läpi. Joka yö joku ampuu haulikolla kankaaseen ja valkoiset pisteet näkyvät eri tavalla taivaalla.
Majakan lampun moottori herätti minut.
Kallioluoto oli täynnä laivoja, jotka olivat tulleet haaksirikkoutumaan. Otin lyhdyn ja heilutin sitä kalliolla vimmatusti, mutta ei se mitään auttanut. Laivat määrätietoisesti murskautuvat kallioon, mutta niissä ei ollut ihmisiä. Epäilin omaa olemassaoloani. Olinko olemassa vain kallioluodolla, mutta nyt kaikki olisi turhaa: Tanja ja lapset, niitä ei oikeasti olisi ollut. Majakka olisi saanut minut valtaansa ja olisin kuvitellut kaiken.
Vetäydyn torniin ja katselen hämmentyneenä ylätasanteelta tähtiä ja laivojen murskautumista. Ymmärsin, että laivani oli ensimmäinen. Se oli murskautunut kauan sitten kallioluodolle ja nyt muutkin laivat olivat tulleet samalla tavalla murskautumaan. Ymmärsin, että olin sittenkin osa todellista. Tänne kallioluodolle aallot saapuvat tuhansina rullina.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kutsutko kylään, voisimme keskustella vaikkapa uskonnosta. Oletan kuitenkin, että majakanostojuttusi on valehtelua. Kutsu minut kylään sinne majakkaasi, niin järjestän meille sellaisen luksusillallisen, josta et kykene edes haaveilemaan. Varmaankin keksimme tavan ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä...
Olettaisin myös omaavani kyvyn ottaa kyseisen majakan omistussuhteista selvää...
Lopultakin meillä palstalaisilla on mahdollisuus saada tietää, kuka on sami-a. Monet varmaan ovat kiinnostuneita.
Bengtskärin majakalla on yhteistä muun maailman kanssa se, että sielläkään se Jumala ei ole läsnä. Vai tuliko se julli kaupanpäällisiksi?
Ooh, sami-a. Mullakin oli oma majakka, lapsena, kavereitteni kanssa yhteinen. Se oli meidän oma majakka, siis ihka oikea majakka reaalitodellisuudessa eikä mikään kuvitteluleikki. Se on vieläkin olemassa, mutta ei enää vilkuta valoansa, koska sitä valoa ei enää tarvita. Vietimme siellä aikaa, mutta emme koskeneet mihinkään sen laitteisiin, kun olimme jo niin isoja että ymmärsimme ettei niihin sovi koskea. Se oli ihan pikkuinen majakka, eivätkä monetkaan edes tienneet sen olemassaolosta, emmekä kertoneet kenellekään että käymme siellä. Se oli meillä tietysti lapsellisuutta, että pidimme sitä omanamme. Löysimme sattumalta sinne pääsyreitin. Se majakka oli meille rakas. On se vieläkin.
No joo, tuo ei tietenkään liity siihen mitä kirjoitit, mutta tulvahti vain mieleen majakasta. Kun kerran sinulla on lahja mieltää asioita vertauskuvallisesti ja, sanoisinko, runollisesti, niin luepa Tove Janssonin kirja "Muumipappa ja meri". Se on lasten kirja, mutta luin sen itse vasta aikuisella iällä, ja se on niitä järisyttävimpiä kirjoja mitä olen lukenut. Muumit muuttavat siinä yksinäiselle majakalle.
Kaikillako on lapsena "salainen" paikkansa? Meillä oli vesitorni jonne pääsimme sisään.
Istuimme sitten siinä katonreunalla jalat tyhjän päällä roikkuen eikä edes pelottanut. Nyt ei uskaltaisi viittä metriä lähemmäksi reunaa...
Yhdellä on olut vesitorni "salaisena" paikkana, toisella majakka. Mitähän muilla?
Huh, varmaan jähmettyisin kauhusta, jos näkisin lapsia istumassa vesitornin katon reunalla roikottamassa jalkojaan.
Hylätty talo jota metsä oli valtaamassa takaisin.
Minkä illan? Vanhimmat keskustelupalstoilta löytyneet kopiot ovat vuodelta 2013. Niitä löytyy googlella kaikenkaikkiaan kymmeniä, joskin suurin osa on poistettu varsinaiselta sivustolta.
Vai että taivaankannen tähtiä siellä katsellaan. Taidat itseäsikin pitää ihan yössä loistavana majakkana. Sikäli osuva kuvaus, että sinut ja edustamasi loiste kannattaa kiertää kaukaa.
Oletpa riitaisa. Kuka luulet itse olevasi?
Samin kommentit inkvisition aiheuttaman teurastuksen oikeutuksesta, rasismi, homoviha ja toistuva vääristely eivät ole tehneet hänestä kovin suosittua täällä.
Pääsyliput Samin luokse majakkaan maksavat aikuisilta 8,00 € ja lapsilta 4,00 €.
Tervemenoa!
http://www.bengtskar.fi/suomeksi.htm
Palstalaisille pääsy on ilmaista...
Sinä vajakki et sitä päätä, kun et edes omista majakkaa muualla kuin mielikuvituksessa. Tiedän sen nyt 100% varmasti.
Elän nukkekodissa.
Valo heijastuu pahviseinän pinnalta, paljastaen nukkekodin muovisen todellisuuden. Isäni on muovia, äitini silikonia; eivät kuule minun huolia, ajatuksia eikä sanoja.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Äiti katselee silikonirintojaan peilistä kasvoillaan klovnimainen hymy. Haluaisin kirkua; se olisi turhaa. Kukaan ei huomaisi sitä, siksi elämme kotona nukkekodin ehdoilla, omillamme.
Istun yksin huoneessani.
Pahviseinät heiluvat liitoksissaan. Ulkoa, seinien väleistä tulee valoa, joka paljastaa nukkekodin keinotekoisen todellisuuden, johon olen tuomittu osakokonaisuudeksi. Todellisuus ei kestä viattomuuttani, vaan puolustautuu ja haluaa pysyä entisellään, entistäkin keinotekoisempana, en kestä tätä.
Pidättelen itseäni.
Silmäni on kuin kaksi syvää kaivoa, joissa olisi raikasta vettä keinotekoisen silikonitodellisuuden vastineeksi. Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän halua nähdä minua.
– Taitaa tulla talvi, sanoo isä ja katsoo lautalattiaan, johon pakkanen oli piirtänyt kuurankukkia.
Uumani on kapea, varteni norsunluuta, nenäni posliinia. Sydämeni keinuttaisi tuhatta kehtoa, jos se olisi vapaa siihen, mutta vain keinotekoinen todellisuus on tärkeää.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- Otatko piparkakun? kysyy isä.
Isäni on muovia; äitini silikonia. Totuus on seinien toisella puolella. Valoa tulee edelleenkin ulkopuolelta seinien välistä. En tiedä vielä mitä se on, mutta meinaan ottaa siitä selvää.
Majakkasi onkin siis vain leikkinen nukkekoti, ja itse olet tranvestiitti.
"...eivät kuule minun huolia, ajatuksia eivätkä sanoja."
Lieneekö sinun tekstiäsi vai jonkun muun, mutta tuo lause on ikävä kyllä joillekin todellisuutta lapsuudessa. Jos kukaan ei kuule eikä kuuntele, sellaisista lähtökohdista on hyvin vaikea lähteä tähän maailmaan.
Voi käydä myös niin että myöhemmin aikuisena käyttäytyy itse siten, ettei kukaan kuule eikä kuuntele. Murheet, huolet ja ajatukset voivat tulla esille niin kummallisessa muodossa tai ärsyttävällä tavalla ettei tule myöhemminkään kuulluksi murheidensa kanssa.
Majakanvartija Samia
Majakanvartija tyynellä luodolla hyräilee itsekseen vanhoja lauluja maailmasta.
Majakanvartija keskellä myrskyä, mutta hymy ei ikinä hellitä.
"Ei se niin vakavata ole!" hän huutaa ja nauraa päälle kuin en ikinä nauraisi.
Ja kaikki katsovat, mutta eivät niin kuin kuuluisi.
Majakanvartija ei ole koskaan noussut portaita, mutta hänen kanssaan olen korkeammalla
kuin muualla.
Sinulla on kelpo kirjoitus majakasta ;)
Varmaan tiedätkin, että kun neukut yrittivät maihinnousua saarelle niin suomalaisia sotilaita johti luutnantti Fred Luther! Hän mm. antoi käskyn Örön linnakkeelle, että ampukaa tänne tykillä. Niin lienee, en todella tiedä oliko luti Luther alenevassa polvessa sukua eräälle Martille. Olen vieraillut em. saarella pari kertaa - jylhä paikka.
"Pala todellisuutta; illan aikaan saannos"
Eikait kai vain oluella ole mahtanut olla osuutta asiaan?
"Olen nyt omillani Bengtskärin kallioluodolla majakassa, jonka ostin."
Onkohan nyt todellisuudesta kyse ensinnäkään?
Nämä sami-a:n postaukset ovat taidetta, runoutta. Niitä ole edes tarkoitettu otettaviksi kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisesti. Ne molemmat kiertävät netissä. En tiedä, ovatko ne sami-a:n tekemiä vai jonkun muun.