Onko parempi vaan unohtaa kaikki parisuhdeajatukset kun ei siitä mitään varmaan tulisi kuitenkaan. Onko deittailussakaan mitään järkeä jos elämässä vallitsee jatkuva ajan puutteen tunne. Aina enemmän tekemistä kuin aikaa. Miten sitä aikaa sitten muka olisi jonkun toisen kanssa jaettavaksi..
Yksinäisyys ja läheisyyden kaipuu on kyllä läsnä. En vaan halua kuitenkaan tuottaa kenellekkään pettymystä tai mielipahaa, joten ehkä on parempi vaan pysytellä sinkkuna? Ehkä jossain on se ihminen joka menee elämän tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle.
Tunteeko kukaan muu olevansa samanlaisessa tilanteessa?
Yksinäisyys ja läheisyyden kaipuu on kyllä läsnä. En vaan halua kuitenkaan tuottaa kenellekkään pettymystä tai mielipahaa, joten ehkä on parempi vaan pysytellä sinkkuna? Ehkä jossain on se ihminen joka menee elämän tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle.
Tunteeko kukaan muu olevansa samanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata alkaa seurustella, jos kalenterisi on jo muutenkin täynnä ja ehkä elämäntilanteesi on vain nyt sellainen ettei siihen ole aikaa ja halua panostaa. Se halu seurusteluun lähtee ihan omasta itsestä ja sille toiselle ihmiselle annat aikaasi ja järjestät varmasti aikaa, kun todella haluat. Parisuhde on joustamista puolin ja toisin, mutta jos se vain sitä, että toinen saa jatkuvasti odotella ja joustaa sinun menojesi vuoksi, niin ei hän sellaista pitkään katsele valitettavasti ja tylsistyy siihen yksinoloon ellei hänellä ole yhtä paljon menoja kuin sinulla. Tasapuolinen toisen huomioiminen ja myös sen oman ajan yhteensovittaminen on parisuhteen toimivuuden kannalta oleellisin asia.
Niin.. Näin vaan on aina ollut. En tiedä kumpi on ollut ensin; se että elämä tulee täytettyä kaikenlaisella puuhalla kun ei ole sitä toista ihmistä, vai että ei tule etsittyä sitä toista ihmistä kun ei sille kuitenkaan ole aikaa. Vähän muna-kana tyyppinen ongelma.
Tunne on kyllä tuttu. Ajattelen asian olevan niin, että minulle ei vain vielä ole sattunut kohdalle sellaista, jolle olisin valmis tekemään sitä parisuhdeaikaa. Uskon pystyväni ja haluavani järjestää sitä aikaa, kun oikea ihminen osuu kohdalle. Ja silloin tietenkin toivon toisenkin pystyvän siihen. Parisuhdeajan puuttumisen korvaan tällä hetkellä elämäni täyttämisellä erilaisilla asioilla ja menoilla. Mielipaha ja pettymys ovat tunnetiloja, joita me ihmiset aina välillä tunnetaan. Eihän ne mitään positiivisia tuntemuksia ole, mutta niitäkin täytyy mielestäni välillä ihmisen elämässä olla. Omien tuntemustensa ja ajatustensa toiselle suoraan kertominen on paljon vähemmän mielipahaa tuottavaa kuin niiden kertomatta jättäminen.
Ei ole sattunut kohdalle. Mutta näin ikisinkkuna tuntuu että mitään ei kyllä tule vahingossa vastaan ellei ala itse todella tekemään töitä sen eteen. Tämä taas tuntuu melkoisen turhalle hommalle kun odotukset on aikalailla nollassa.
Luulin ettei minulla ole aikaa tavata, mutta yllätykseksi nämä muut deitit eivät ehdi senkään vertaa!
Toisella kierroksella olevilla miehillä on lapsia, joiden harrastukset vievät tuhottomasti aikaa! Vaikka lapset eivät olisi muuten ns. virallisesti isänsä luona, niin isät kuskaavat lapsiaan joka ikinen ilta eri harrastuksiin ja viikonloput menevät peleissä ja turnauksissa. Sitten lasten harrastuksista vapaat ajat kuluvat omissa
Vaikka asuttaisiin ihan lähekkäinkin, niin ei edes 15min törmäystä voi ohimennen järjestää, kun lasten harrastuksiin pitää ehtiä.. syödä yms.
Nettiseitissä on paljon miehiä, jotka hakevat vakikumppania, vaikka ensikohtaamiseen voi mennä useita viikkoja. Eikä seuraaviakaan ole useammin luvassa.
Nämä ex-rouvat varmaan deittailevat itse sen aikaa, kun lasten isät lapsineen ovat lasten harrastuksissa kaiket illat :D
Kokonaan lapsettomilla miehillä on muuten niin kaikkea menoa ja he haluavat jatkuvasti matkustella ettei heidän perässään pysy millään.