Alamäki alkoi jo heti maamme itsenäistyttyä. Jo vuonna 1917 erheydyttiin sallimaan avioliitto ns. siviilivihkimisenä. Se oli karmea virhe. Raamattu sanoo, että avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen kristillinen avioliitto. Siviilivihkimisellä syntyy huorin tekevä, synneissä elävä susipari eikä avioliitto!
Vuonna 1929 säädettiin todellinen aivopieru, jolla turmeltiin siihen asti sentään pyhänä säilyneet kristillisetkin avioliitot. Vaimoille nimittäin sallittiin itse hoitaa asioitaan, kun tähän asti luonnollisena edusmiehenä ja johtajana oli tietenkin ollut perheen kiistämätön pää eli aviomies!
Sitten tuli ns. vapaan seksin aika. Kun vuonna 1970 säädettiin jälleen uusi kauhea laki, niin naiset saivat heittäytyä vapaasti irstailun pyörteisiin kenen tahansa kanssa. Sillä nyt kuka tahansa nainen sai nyt laillisesti murhata lapsensa eli abortoida jokaisen seksiorgioissa alulle pannun äpärän. Kun elämäkään ei enää ollut pyhää, niin nyt sai tehdä ihan mitä tahansa. Pian tämän jälkeen homouskin tietysti laillistettiin, koska nyt kaikki puhtaus ja siveys oli jo muutenkin mennyttä.
Tämän jälkeen pyhän avioliiton häpäisyä on systemaattisesti jatkettu. Sukunimilaki 1986 oli oikeastaan enää pelkkä muodollisuus. Olihan huorinteko jo kauan sitten poistettu rikoslaista ja "kristillisessä" avioliitossakin olevat naiset saivat tehdä oikeastaan ihan mitä tahansa. Käsiin räjähtävä maahanmuutto toi maahamme myös runsaasti viriilejä afrikkalais-amerikkalaisia miehiä, joita naiset pitävät suoranaisina unelmakumppaneina.
Polvirukoilukaan ei enää estänyt homoliittojen sallimista 2002 - onneksi tuolloin sentään vain rekisteröintinä, eikä vielä avioliittona. Mitäpä väliä toisaalta enää millään on, koska meillä naisetkin saavat olla pappeja, vieläpä homo-lesbo-pappeja jos heitä vain sattuu huvittamaan. Kohta siis hääkutsut laitetaan homopornopostimerkeillä koristettuna, kun kirkkohäissä siunataan transupedofiili kilipukkilauman ja sadomaso-rekkalesbon ja lypsyjakkaran kanssa pyhään avioliittoon, vihkijänä tietysti nahkahomopappi.
Vuonna 1929 säädettiin todellinen aivopieru, jolla turmeltiin siihen asti sentään pyhänä säilyneet kristillisetkin avioliitot. Vaimoille nimittäin sallittiin itse hoitaa asioitaan, kun tähän asti luonnollisena edusmiehenä ja johtajana oli tietenkin ollut perheen kiistämätön pää eli aviomies!
Sitten tuli ns. vapaan seksin aika. Kun vuonna 1970 säädettiin jälleen uusi kauhea laki, niin naiset saivat heittäytyä vapaasti irstailun pyörteisiin kenen tahansa kanssa. Sillä nyt kuka tahansa nainen sai nyt laillisesti murhata lapsensa eli abortoida jokaisen seksiorgioissa alulle pannun äpärän. Kun elämäkään ei enää ollut pyhää, niin nyt sai tehdä ihan mitä tahansa. Pian tämän jälkeen homouskin tietysti laillistettiin, koska nyt kaikki puhtaus ja siveys oli jo muutenkin mennyttä.
Tämän jälkeen pyhän avioliiton häpäisyä on systemaattisesti jatkettu. Sukunimilaki 1986 oli oikeastaan enää pelkkä muodollisuus. Olihan huorinteko jo kauan sitten poistettu rikoslaista ja "kristillisessä" avioliitossakin olevat naiset saivat tehdä oikeastaan ihan mitä tahansa. Käsiin räjähtävä maahanmuutto toi maahamme myös runsaasti viriilejä afrikkalais-amerikkalaisia miehiä, joita naiset pitävät suoranaisina unelmakumppaneina.
Polvirukoilukaan ei enää estänyt homoliittojen sallimista 2002 - onneksi tuolloin sentään vain rekisteröintinä, eikä vielä avioliittona. Mitäpä väliä toisaalta enää millään on, koska meillä naisetkin saavat olla pappeja, vieläpä homo-lesbo-pappeja jos heitä vain sattuu huvittamaan. Kohta siis hääkutsut laitetaan homopornopostimerkeillä koristettuna, kun kirkkohäissä siunataan transupedofiili kilipukkilauman ja sadomaso-rekkalesbon ja lypsyjakkaran kanssa pyhään avioliittoon, vihkijänä tietysti nahkahomopappi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.