Sen uuden kumppanin löytäminen on todella, todella vaikeaa. Olen pitkästä suhteesta joitakin vuosia sitten eronnut ja nyt viimeiseen vuoteen en ole suhteessa ollut. Tutustunut olen kyllä moneen, mutta se on jäänyt ensi tapaamisen jälkeen tai ihan muutaman tapaamisen jälkeen, eikä siitä siis suhdetta ole tullut.
En usko enää löytäväni ketään. Minua ei alkoholi kiinnosta, ei hienot vip tilaisuudet tai muu esillä olo ja muille kehuminen. Etsin ihan tavallista hieman sporttista, työstään nauttivaa, keskutelevaa ja lähes samanikäistä yleensä elämästä pitävää avarakatseista ihmistä. Mutta ihan tavallista. Huomenna pitäisi kahville mennä miehen kanssa, jonka tapasin netissä keskusteluissa ja hän vaikutti ihan ok kiinnostavalta.
Mutta nyt iski taas tunne, että en jaksa. Eihän se nyt kuitenkaan voi olla sellainen ihminen. En jaksa taas kerran pettyä. En jaksa yrittää selvittää, että maistuuko kuppi turhan usein, roikkuuko työmatkat netissä uusia etsien, tuijottaako vaan urheilua sporttikanavalta, alkaako pikkuhiljaa hallita myös mielipiteitäni, rajoittaako ajatteluani lähes agressiivisesti tms.
Olenko itse masentunut ja pitäisi hakeutua hakemaan apua, kun en jaksaisi vai mitä tämä on? Nautin työstä, ystävistä, elämästä jne mutta kuitenkin kaipaan myös sitä kumppania.
En usko enää löytäväni ketään. Minua ei alkoholi kiinnosta, ei hienot vip tilaisuudet tai muu esillä olo ja muille kehuminen. Etsin ihan tavallista hieman sporttista, työstään nauttivaa, keskutelevaa ja lähes samanikäistä yleensä elämästä pitävää avarakatseista ihmistä. Mutta ihan tavallista. Huomenna pitäisi kahville mennä miehen kanssa, jonka tapasin netissä keskusteluissa ja hän vaikutti ihan ok kiinnostavalta.
Mutta nyt iski taas tunne, että en jaksa. Eihän se nyt kuitenkaan voi olla sellainen ihminen. En jaksa taas kerran pettyä. En jaksa yrittää selvittää, että maistuuko kuppi turhan usein, roikkuuko työmatkat netissä uusia etsien, tuijottaako vaan urheilua sporttikanavalta, alkaako pikkuhiljaa hallita myös mielipiteitäni, rajoittaako ajatteluani lähes agressiivisesti tms.
Olenko itse masentunut ja pitäisi hakeutua hakemaan apua, kun en jaksaisi vai mitä tämä on? Nautin työstä, ystävistä, elämästä jne mutta kuitenkin kaipaan myös sitä kumppania.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksiköhän miehen kuva, vaikka olen nainen? siis tuossa piirroskuvassa/nimimerkin vieressä?
Ma ymmarran mita tarkoitat taysin. En tieda minka ikainen itse olet. Itse olen 24-vuotias ja lyhyita deittailuita lukuunottamatta en ole ikina ollut parisuhteessa. Toki siita haaveilen kovasti. Lahinna tapaamiset miesten kanssa ovat jaaneet panosuhteisiin tai sitten muutaman kerran deitteihin joissa seksia ei ole harrastettu ja tuntuu etta siita he ovat ainoastaan olleetkin kiinnostuneet. Kaikki jotenkin kulahtaa kasaan. Se myos vaatii paljon effortia tavata aina uusi ihminen, oppia hanesta ja kertoa omaa elamantarinaansa. Makaan en nykyisin jotenkin jaksa. Paatin etta otan miehista nyt taukoa niin ehka saan sen joskus takaisin , etta olisi oikeasti kiva menna treffeille ja tavata uusia ihmisia. Olen aina ollut ujo ja kyyninen mutta muutun koko ajan pessimistisemmaksi huonojen kokemusten myota. En haluaisi menettaa itseani silla sisallani asuu kuitenkin edelleen hupsutteleva romantikko.
Miehehä sanoisin että tilanteesi on varmaan samanlainen kuin itselläni paitsi että mielestäni...
"En usko enää löytäväni ketään. Minua ei alkoholi kiinnosta, ei hienot vip tilaisuudet tai muu esillä olo ja muille kehuminen. Etsin ihan tavallista hieman sporttista, työstään nauttivaa, keskutelevaa ja lähes samanikäistä yleensä elämästä pitävää avarakatseista ihmistä. "
On jo aika monta toivetta jos tuota alkaa tulkita tiukemmin.
Olen saanut kuulla että tavoitteeni ovat liian korkealla jos olen maininnut että etsin vastaavaa kuin sinä paitsi korvataan tuo "sporttinen" hoikahkolla ja minun mielestäni viehättävällä.
Nähtävästi naiset saavat odottaa taivaita, mutta miehet eivät.
"Mutta nyt iski taas tunne, että en jaksa. Eihän se nyt kuitenkaan voi olla sellainen ihminen. En jaksa taas kerran pettyä. En jaksa yrittää selvittää, että maistuuko kuppi turhan usein, roikkuuko työmatkat netissä uusia etsien, tuijottaako vaan urheilua sporttikanavalta, alkaako pikkuhiljaa hallita myös mielipiteitäni, rajoittaako ajatteluani lähes agressiivisesti tms."
En minäkään jaksa. Sen takia olen päättänyt että vuonna 2015 en etsi naista enkä käy treffeillä enää. Vuonna 2016 katsotaan uudestaan.ja samalla keskitytään lähinnä ulkomaalaisiin naisiin.
Ota tuo mahdollisuutena. Itse luovutin sen takia kun huomasin että naiset eivät tahdo aidossti tutustua rauhassa vaan pitää hakea väen vängällä "kemiotia" ja tehdä miehestä jotain CV listausta miten soveltuu naisen elämään.
"Olenko itse masentunut ja pitäisi hakeutua hakemaan apua, kun en jaksaisi vai mitä tämä on? Nautin työstä, ystävistä, elämästä jne mutta kuitenkin kaipaan myös sitä kumppania."
Et sinä masentuneelta kuulosta jos vain yksi elämän osa-alue tökkii. Toki jos tilanne on tuo mitä kuvailet niin se voi johtaa masennukseen jos keskityt liikaa murehtimaan kumppanin puutetta.
"En usko enää löytäväni ketään. Minua ei alkoholi kiinnosta, ei hienot vip tilaisuudet tai muu esillä olo ja muille kehuminen. Etsin ihan tavallista hieman sporttista, työstään nauttivaa, keskutelevaa ja lähes samanikäistä yleensä elämästä pitävää avarakatseista ihmistä. Mutta ihan tavallista. Huomenna pitäisi kahville mennä miehen kanssa, jonka tapasin netissä keskusteluissa ja hän vaikutti ihan ok kiinnostavalta."
Hei, sinulla sentään on treffit tulossa ja on kysyntää. Miehenä vastaavaa ei välttämättä ole tiedossa.
Kannattaa ottaa irti kaikki mitä saa.
Suurin osa suomalaisista naisista harrastaa seksisuhteita ja kaikenlaista paneskelua sinkkuna joka on valmis ainakin minut tekemään kylmäksi heitä kohtaan kumppania etsiessä.
", tuijottaako vaan urheilua sporttikanavalta,"
Niin, tuijotatko sinä vain ihmissuhdedraamaroskaa ja luet naisten lehtiä sekä keskityt sisustukseen? Odotatko että mies mukautuu sinun mielipiteeseesi noista, mutta vastaavat miehelle ovat kiellettyjä?
Mielestäni kuka tahansa ihminen joka on jo alunperin "ok kiinnostava" on aika lupaava kunhan ei odottele liikoja ja rakentaa suhdetta heti alusta.
"Etsin ihan tavallista hieman sporttista, työstään nauttivaa, keskutelevaa ja lähes samanikäistä yleensä elämästä pitävää avarakatseista ihmistä. Mutta ihan tavallista"
Siinä on jo aika paljon vaatimusta.
Sporttinen: Miehistä 66% on ylipainoisia, eikä edes normaalipainoisuus tarkoita että olisi sporttinen.
Työstään nauttivaa: Sanoisin, että suurimmalle osalle ihmisistä työ on vain työtä ja sitä tehdään koska saadaan rahaa ja ehkä sosiaaliset suhteet ovat toinen tärkeä asia.
Avarakatseinen: Tämä on vaikea määritellä, mikä sinusta on avarakatseinen. Onko ihminen, joka suhtautuu kriittisesti esim uskontoon tai maahanmuuttoon avarakatseinen? Mitä jos ajattelee, että kotona on miesten- ja naistentyöt?
Sitten tästä porukasta yrittää löytää samanikäisen ja ei urheiluhullun, alkaakin olla taiteilemista.
Ai niin unohtui vielä tuo keskusteleva: Suomalaiset miehethän on tunnettu siitä, että ovat avoimia ja puheliaita eikö ? ;-)
Kiitos tosi paljon, että olette nähneet vaivaa vastamisessa!
epaonnistunut, jotenkin se sinun kohdalla on ihan normaalia. Minulla on ikää puolet enemmän ja elämänkokemustakin on siis vähän kertynyt. Mutta helppoa ei sinulla ole. Kun vaan jaksaisit uskoa, että jostakin se kolahtaa, kun on oikea aika ja paikka. Nuorempana minua neuvottiin, että ei kannatakkaan vakiintua ennen 26.tta, mistäköhän sekin tuli? No mutta eka osaa elämää meni ihan kivasti, paljon onnea ja iloa, kunnes sen kaaren pää tuli loppupisteeseen ja oppirahat maksettua.Älä kadota sitä hupsuttelevaa romantikkoa, vaan vaali sitä hellyydellä!
Sinulle vastaanpas. juu on aika monta toivetta, ihan totta. Eli olen siis varmasti kranttu.
Pidän liikunnasta, olen normaali/hoikka ja keskustelut ovat minulle tärkeitä, niin vaikeaa on jos toinen ei pidä näistä lainkaan. Jos ei lainkaan pidä työstään, niin ok, jos jaksaa tehdä sitä silti, eikä tapaamiset mene siihen, että kuuntelisin kuinka kurjaa siellä töissä on. Toki on ihan normaalia että välillä tökkii ja haluaa huoliaan jakaa, se on ihan ok.
Vähän huvitti, kun olin kerran yhdessä nettideitti jutussa sen pakollisen minimin 2kk ja tein jonkin testin, niin Suomessa oli minulle vain yksi sopiva, joten kai minäkin siirryn muun maalaisiin?? Tämä ainokainen asui niin kaukana, että emme tavanneet, mutta ihan huumorilla vaihdoimme pari viestiä ja olisi hän varmaan ollut ihan ok .
No, uskaltauduin treffeille, mutta ihan söötti ihminen, rauhallinen, hiljainen, vaan minä varmaan "jyräisin" tahtomattani. No jotenkin en vaan jaksanut uskoa, että meistä tulisi mitään.
En todellakaan halua sinkkupaneskelua, vaikka tuntuukin, että suuri osa miehistä haluaa vain seksiä. Seksi on ihanaa, mutta se vaatii kyllä vakaata suhdetta, että voi nauttia ja tutustua toiseen aina vaan enemmän...
: ) En katso televisiota melkein lainkaan, tosi vähän, naistenlehteä voin joskus vilkaista kampaajalla ihan uteliasuudesta mistä siellä keskustellaan, mutta saatan myös vain istua ja nauttia rauhallisesta hetkestä. Enkä valitettavasti keskity sisustukseenkaan (toki se voisi joskus olla ihan kivaa yhdessä), mieluummin ulkoilen tai vaikka matkustaisin. (Siis tarkoitin, että joka päivä sporttikanava on ykkönen, ei siinä sitten naista tarvita nurkkiin nalkuttamaan.)
BEMi sait minut kuulostamaan siltä, että vaadin ihan liikoja ja taidat olla niin oikeassa. Avarakatseisella tarkoitan juuri sitä, että ihminen saa itse valita mihin uskontoon kuuluu tai ei kuulu, eli voisin tutustua vaikka muslimiin, jos hän hyväksyisi minun näkemykset. Olemme kaikki ihmisiä pohjimmiltamme, kun toisen "sieluun " saa yhteyden, ei ole väliä mistä maasta olet. Voisin varmaan sopeutua miesten- naisten työt ajatukseen, jos muut asiat olisivat ok, mutta toki auttaisin tai toivoisin jossakin ehkä apua. Mutta jos toinen haluaa tehdä itse jotakin itsekseen, niin totta kai, eikä halua minun sotkevan, ymmärrän.
Sporttinen, no, jos on ylipainoinen, mutta tykkää liikkua, saisin varmasti innostumaan kaikenalaiseen ; ) Mutta pitäisi toki itse haluta.
Samanikäinen, ehkä ja - 5 vuotta, mutta ei 15.
niin...eivät tykkää jutella....ok, luovutan! Niin, alkoi tuo lista vaikuttamaan itsestäkin jo ihan mahdottomalta ja olen kuitenkin ihan tavallinen naisihminen itse - huh huh.
Mutta olipa mukava vaihtaa ajatuksia teidän kanssa - tosi piristävää!
Kyllä ihmisellä saa olla vaatimuksia ja toiveita kumppanin suhteen. Se on ihan oikein ja tervettä. Siinä pitää kuitenkin olla joustava ja mennä kuitenkin tutustumaan avoimin silmin. Hyvin harva suhteeseen päätynyt ihminen on löytänyt sellaisen ihmisen joka täyttää kaikki ne vaatimukset jotka ihmisellä on alunperin ollut. Mutta "kaupan päälle" taas on usein saanut sellaisia hienoja ominaisuuksia joita ei ole osannut vaatiakaan. Ja juuri ne ovat yleensä ne asiat jotka todella saavat sen ihastuksen syntymään. Eli se toisen persoonallisuus tulee juuri siitä että hän ei ole vain mikään "vaatimuslista" vaan oikea ihminen omine hyvine ja huonoine puolineen. Toki niitä hyviä pitää olla eniten ;)
Itse ainakin löysin aikoinaan sen pysyvän suhteen kun vain päätin että en ole aina heti niin kriittinen vaan katson avarakatseisemmin miehiä ja annan heille mahdollisuuden. Ja aika pian tapasinkin miehen jonka kanssa synkkasi todella hyvin. Ei ollut ehkä kaikkien aikaisempien vaatimuksieni mukainen mutta lopulta huomasin että ei niillä ollut lopulta niin suurta väliä vaan ihan muilla yhteensopivuuksilla. Juuri sieltä kuoren alta löytyi se sinunkin hakemasi keskusteleva ja elämään avoimesti suhtautuva mies.
Joten tsemppia etsintään äläkä luovuta!
Ei tuo lista mahdoton ole.
Oikeastaan jäi mietityttämään että miten hait sitten niitä miehiä nettideitstä jos löysit vain yhden sopivan? Rajasitko haun vain kuvattomiin vai mitä tapahtui?
Oma listani on itseasiassa hieman pidempi joten minulla ei ole varaa sanoa. Tietysti itse ymmärrän että oma listani on aika lailla mahdoton. En vain tahdo myydä itseäni ns. halvalla ja tyytyä johonkin. Kuullut että miehen tulisi näin ehkä tehdä tai siis laskea rimaa.
Kuten tuossa sanottiinkiin niin ihmiselle kannattaa antaa mahdollisuus kunhan tietyt ehdottomat kriteerit täyttyy. Noita kriteerejä ei kyllä kannata sitten kovin montaa olla ja niiden kannattaa olla sitten määriteltävissä.
Esimerkiksi minulla sellainen on että naisella ei saa olla lapsia. Samoin kuin normaalivartaloisuus on vähän niinkuin pakko tila.
Tsemppiä etsintään. Ei kannata ottaa mallia. itse epäilen että jos ei jotain kevyempää suhdetta oteta huomioon jota ei vakavasti voi siis todellakaan ottaa niin en tule sitä kumppania löytämään. Muuten rimaa pitäisi laskea väärissä asioissa ja toisaalta ei jaksa enää tutustua ihmisiin pettymysten yms. jälkeen.
Joskus on vain parempi todeta että on keskityttävä itseensä ja elämäänsä sekä ehkä haettava jostakin se väliaikainen nautinto jos ei muuta löydy.
Minua on aina ihmetyttänyt miten jotenkin kauhean konkreettisia ja usein ulkonäköön keskittyviä nämä ihmisten vaatimukset ovat. Jos ajattelee pitkää suhdetta ja sitä mitä se ihan oikeasti arjessa vaatii onnistuakseen, hyvin harvan sinkun "listalla" olevilla asioilla on juuri mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa. Itse olen havainnut että suhteissa tärkeintä on se että molemmat hyväksyvät toisen sallaisena kuin hän on ja ovat sopivan josutavia, ei se että ihmiset ovat mahdollisimman samankaltaisia. Ne kaksi melkein samanlaista saavat kyllä aikaan riidan vaikka siitä klassisesta hammastahnan puristamisesta jos se riita on tullakseen.
Varsinkin kauhean tarkat ulkonäkövaatimukset kuullostavat minusta varsin lapsellisilta. Onko todellakin niin että jotkut eivät millään voi löytää viehättäviä kumppaneita muista kuin tummatukkaisista, yli 180 senttisistä tai alle 70-kiloisista? Tai jos rinnat eivät ole vähintään kokoa D?
Itse olen tavannut hyvin viehättäviä ihmisiä jotka ovat olleet ulkonäöltään ja kooltaan toisitaan täysin poikkeavia. Se joku kipinä kuitenkin ihmisessä joko on tai ei, eikä se minulla ole ollut kiinni jostain tietystä ulkonäköpiirteestä.
Muutenkin nämä tarkat vaatimuslistat tuntuvat usein elämän ylikontrolloinnilta. Ikäänkuin kuvitellaan että kun se kumppani valitaan tiukan seulan mukaan, koko elämää pystyisi jotenkin hallitsemaan. Mutta voin kertoa että ei se niin mene. Elämä voi heittää sinut ihan minne vain, niin hyvässä kuin pahassakin etkä voi sitä kontrolloida.
Tuohon kyllä tulisi pyrkiä, eli antautua tutustumaan toiseen ihmiseen siirtäen mahdolliset ennakkoluulot ja muut epäilyt sivuun, Arvostan mielipidettäsi EtsiväLöytää. Ehkä en ole ihmisenä itse kasvanut vielä tuohon vaiheeseen, vaikka olen välillä niin olettanut.
Ihanaa, että sinua ainakin on onnistanut. Yritän olla luovuttamatta.
"Oikeastaan jäi mietityttämään että miten hait sitten niitä miehiä nettideitstä jos löysit vain yhden sopivan? Rajasitko haun vain kuvattomiin vai mitä tapahtui?" Kysyit kuinka löytyi vain yksi sopiva. Minä täytin jonkin kyselyn ja sitten kone listasi minulle henkilöt jotka sopivat minulle ja minä heille, näin löytyi vain yksi Suomesta, suurin osa oli Norjasta. Taisikin kone olla oikeassa. En ole koskaan käynyt Norjassa, vaikka paljon olenkin matkustellut, joten ehkä se onkin sitten seuraava matkakohde ; )
Minulla ei ole noita lapsi yms. vaatimuksia, tietysti kiva jos toisella lapset jo aikuisia, kuten itsellä, mutta se ei ole se ykkösjuttu. Väliaikaissuhteisiin en kyllä pysty, se ehkä onkin ongelmani, otan sen yhden aina vakavasti, jos alan tutustumaan. Mutta ehkä kiintiö alkaa olla aika täynnä ja pettymyksiä toivon heräämisen jälkeen sen verran, että ihan hyvä huilata ja unohtaa nämä kuviot. Välillä vaan kaipuu iskee, kai se on normaalia. Mutta ei ehkä ihan kannata luovuttaa, ajattelee, että ehkä joskus....jos on elämää on toivoa.
satsaa laatuun. kyllä meistä läskeistäkin löytyy meisseliä, siispä ehdoittaisikin kunnon kylpylälomaa jossain tilavassa paikassa.
iskit ytimeen, eron jälkeen aina taloudellinen tilanne tietenkin huononee : (
Mutta vau mikä tarjous, saisin niin paljon enemmän : ) ja huumorimiehen elämäni iloksi! Nyt pistit pahan.
Kipinä ts. kemia on se avain, joka pistää moottorin hyrrämään ja ihan itsestään haluaa muuttaa elämänsä suuntaa, jos vain ajankohta on sopiva:)
Kipinäihmisiä kohtaa harvoin...
*huokaus* niinhän se taitaa olla sinkku antti, Olen tässä työmatkalla bussissa/junassa istuskellessa viime päivinä miettinyt, että pitäis vaan keskittyä nauttimaan elämästä. Mutta millä ihmeellä saa pois sen muiston kuinka ihanaa on miestä koskettaa, hyväillä, olla lähellä ja osais olla sitä kaipaamatta?
Tapaamallasi miehellä ei siis ollut muuta vikaa kuin "hiljainen"? Ja aluksi pelkäsit että tulee mies joka jyrää mielipiteillään sinut ja alistaa. No kuuleha sie huitake, täällä selvästi ja selvänä nään että tuo juuri tapaamasi mies oli se "oikea". En ole mies mutta kuinkahan helppo se on normaalille tunteikkaalle miehelle toiveineen ja pettymyksineen, heittää puolen tunnin viihdytysshow tuntemattomalle kriittisesti mulkoilevalle toiveiden ruumiillistumalle? Oma asenne taisi paistaa sinusta selvästi, ja mies aavisti että pakit tulossa taas viidennenkymmenennen kerran. Hän kun ei suihki kemioita ja vietteleviä vihjeitä vaan on tavallinen ihminen omine vikoineen.
Ujothan ne uskollisimpia rakastajia ovat, kerran lämmettyään.
Siis, ehdotan toista tapaamista ja sinulle asennekorjausta sekä otatte pari lasia viiniä niin ei tarvitse mököttää.
heipssinkkuantti tarkoitti kirjoituksellaan, että heips sulle Antti, oletko oikeesti sinkku vai varattu?
En ole ihan varma ymmärsinkö ja kuinka joku toinen voi tietää, mitä sinkku antti tarkoitti? Itse olen siis sinkku (eronnut), kommentoin vain hänen ajatusta. Ja olen lisäksi nainen, en antti.
Mutta tuo höpinätä, olipa hyvää herättelevää kirjoittelua sinulta! Ainoa asia oli tuo viini, en niin välitä juomisesta, toki voin lasin ottaa tms. jos siltä tuntuu, yksin en juo koskaan, seurassa joskus ja mieluusti ruuan kanssa. Jos toinen ei voi puhua ilman alkoholia, niin valitettavasti ei ole minun juttu. Ihan ok ihminen sellainen, mutta ei sovi minulle.
Täytyy kyllä todeta, että tämä kirjoittelu on auttanut ajattelemaan asioita uudestaan eli tosi mukavaa ja antoisaa on ollut jutella täällä ( en ihan osannut odottaa), vaikka kaikki lähti siitä, että en olisi jaksanut mennä tapaamaan uutta ihmistä. Olen pahoillani, mutta en halua tavata uudestaan. En tässä halua sanoa miksi, mutta ehkä se on kaikki omaa pikkusieluisuutta tai muuta sellaista,
Jos antti sinkku, niin pääsiäinen on pelastettu...
Piti ihan etsiä mitä keväällä ajattelin...toukokuussa tutustuin mieheen, joka oli niin erilainen kuin voi olla, tuntui että ei mitään yhteistä, mutta tapasimme kuitenkin kun kirjoittelu sujui. Löytyi kuitenkin yksi kiinnostuksen kohde ja olimme vähän kuin harrastuskaverit ainakin kuukauden ennen ensimmäistäkään pusua. Yritin tutustua rauhallisesti ja seksiäkään ei ole viety loppuun asti. Monista kriteereistä luvuin suosiolla ja tutustuin vain ihmiseen ja ihastuinkin tavallaan. Nyt kuitenkin harmittaa yksi asia. Huomasin, että mies joka ei ole saanut isältää hyäksyntää ja isä muutenkin kuulemma ihan paska tyyppi, inhonnut aina, niin suhteen muuttuessa tulee mielenkiintoisia asioita esille - huh, en taaskaan jaksa. Kaverina voin olla ja joskus harrastuksen parissa tavata, olisi pitänyt pitää vain kaverina alusta alkaen.
Miksi ihmeessä nää suhteet on niin vaikeita. Nyt sitten alkaa kyllä vapaa kausi, ei mitään yritystäkään. Joten rakkaat miehet älkää ihmetelkö, jos en suostu treffeihin tai antamaan yhtystietoja, hymyilen vaan kauniisti ja sanon että olipa mukava tavata. Vika ei ole teissä vaan minun omissa kokemuksissa ja omien korvien välissä.
Nautitaan kesästä kuitenkin, nyt on sentään loma
Joo. Jos on tuollainen, elämä on tuollaista. ;-)
Mutta et ole ainoa nainen jolta on kadonnut todellisuudentaju.
Elätte jossakin prinsessamaailmassa.