Itsemurhan tekevä ottaa suuren riskin, että joutuu kadotukseen ja vain pahentaa tilannettaan. Jumala on kaikkivaltias ja rakastava ja hän pystyy laittamaan kuntoon kenen tahansa ihmisen asiat, joka häneen panee turvansa ja toivonsa. Hän vain odottaa, että hädässämme käännymme hänen puoleensa.
Itse olin aikanani täydellisessä umpikujassa. Kärsin paniikkihäiriöstä, depersonalisaatiosta (vierauden tunteesta omaa itseä kohtaan, josta seurasi suoranaista kauhua -miten voin elää jos oma persoonani ahdistaa minua niin paljon?), sosiaalisesta ahdistuksesta, patologisen huonosta itsetunnosta, ahdistuksesta ihmisseurassa, ahdistuksesta yksinäisyydessä, univaikeuksista, pakkomielteistä, pakonomaisesta ajattelusta, selittämättömästä, itsekseen iskevästä ahdistuksesta. Luulosairauksista, kuolemanpelosta, pelosta, että maapallo tuhoutuu, ehkä meteoriitti törmää (joskus aina radiossa uutisoitiin että nyt menee ohi läheltä), että kosmos romahtaa (joidenkin avaruusopusten mukaan mahdollinen tulevaisuudenskenaario maailmankaikkeudelle). Tuntui, että mitä enemmän yritän saada selkoa näihin mieltäni ahdistaviin kysymyksiin, sitä pahemmaksi puuroksi ajatukset menivät enkä ymmärtänyt enää mistään mitään. Ahdistus iski, ja paniikki, sydän hakkasi vaikka ihan yksinään kotona rauhassa olin. Nää oireet vaan pahenemistaan paheni. Oikeestaan mulla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin Jumala, koska itsemurhakin pelotti liikaa. Tuntematon ikuisuus rajan tuolla puolella herätti suurta pelkoa sekin. Monenlaisten vaiheiden kautta löysin lopulta turvan Jumalasta. Hän oli vastaus kaikkeen. Sain suurta rauhaa jo tiedosta, että koko maailmankaikkeutta hallitsee hyvä, kaikkivaltias Jumala ja hänen sallimattaan ei mitään tapahdu. Vähitellen olen saanut tutustua häneen paremmin ja paremmin ja saanut oppia, että hän todella pitää huolta. En ole enää pitkään aikaan ollut noissa ahdistuksissa. Usein saan tuntea Jumalan lapsen rauhaa.
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, ja hän odottaa, että saa auttaa sinuakin!
Itse olin aikanani täydellisessä umpikujassa. Kärsin paniikkihäiriöstä, depersonalisaatiosta (vierauden tunteesta omaa itseä kohtaan, josta seurasi suoranaista kauhua -miten voin elää jos oma persoonani ahdistaa minua niin paljon?), sosiaalisesta ahdistuksesta, patologisen huonosta itsetunnosta, ahdistuksesta ihmisseurassa, ahdistuksesta yksinäisyydessä, univaikeuksista, pakkomielteistä, pakonomaisesta ajattelusta, selittämättömästä, itsekseen iskevästä ahdistuksesta. Luulosairauksista, kuolemanpelosta, pelosta, että maapallo tuhoutuu, ehkä meteoriitti törmää (joskus aina radiossa uutisoitiin että nyt menee ohi läheltä), että kosmos romahtaa (joidenkin avaruusopusten mukaan mahdollinen tulevaisuudenskenaario maailmankaikkeudelle). Tuntui, että mitä enemmän yritän saada selkoa näihin mieltäni ahdistaviin kysymyksiin, sitä pahemmaksi puuroksi ajatukset menivät enkä ymmärtänyt enää mistään mitään. Ahdistus iski, ja paniikki, sydän hakkasi vaikka ihan yksinään kotona rauhassa olin. Nää oireet vaan pahenemistaan paheni. Oikeestaan mulla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin Jumala, koska itsemurhakin pelotti liikaa. Tuntematon ikuisuus rajan tuolla puolella herätti suurta pelkoa sekin. Monenlaisten vaiheiden kautta löysin lopulta turvan Jumalasta. Hän oli vastaus kaikkeen. Sain suurta rauhaa jo tiedosta, että koko maailmankaikkeutta hallitsee hyvä, kaikkivaltias Jumala ja hänen sallimattaan ei mitään tapahdu. Vähitellen olen saanut tutustua häneen paremmin ja paremmin ja saanut oppia, että hän todella pitää huolta. En ole enää pitkään aikaan ollut noissa ahdistuksissa. Usein saan tuntea Jumalan lapsen rauhaa.
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, ja hän odottaa, että saa auttaa sinuakin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsemurhan tekevä ottaa suuren riskin, että joutuu Venäjälle ja vain pahentaa tilannettaan. Putin on kaikkivaltias ja rakastava ja hän pystyy laittamaan kuntoon kenen tahansa ihmisen asiat, joka häneen panee turvansa ja toivonsa. Putin vain odottaa, että hädässämme käännymme hänen puoleensa.
Aivan kuin isä Lenin ja setä Stalin aikanaan.
Mua ihmetyttää miksi se Jumala ylipäätään sairauksia ihmisille langettaa? Ottaakseen ne myöhemmin pois ja tehdäkseen kyseisestä ihmisestä kuuliaisen palvelijansa? Kuka noihin juttuihin oikeasti uskoo?
Mä oon saanut niin paljon paskaa niskaan ilman omaa syytäni että uskon jos erehdyn rukoilemaan ja jumala huomaa minun olevan tuskissani, se kaataa vielä lisää paskaa niskaan. Tuo teidän jumallanne johon uskotte on mielestäni sadisti. Mun elämässäni ei ole tilaa tuollaiselle kiduttajalle. En rosin ihan aikuisten oikeesti usko moiseen mielikuvitusolentoon muutenkaan.