Sielunkumppani

hei väärä paikka, sorry

Ensinnäkin minä en usko mihinkään sielunkumppanuuteen. On olemassa paljon erilaisia ihmisiä, ja niistä sitten valitaan yksi riittävän sopiva rinnalle kulkemaan. Siihen kuuluu sitoutua, vaikka niitä muitakin yhtä sopivia olisi. Vuosien yhdessä elon jälkeen on mahdollista kasvaa suhteessa niin yhteen, ettei toista yhtä sopivaa olisikaan enää olemassa. Mutta se vaatii suhteen hyvää hoitoa.

Koska teille ei seurustelusta tullut mitään, ja riitelette erossa ollessanne, niin en todellakaan usko, että tuo mies on sinulle sopiva vaihtoehto kumppaniksi. Sopivan kumppanin kanssa ei tarvitse vähän väliä riidellä.

Ajaudutte vähän väliä pitämään kuitenkin yhteyttä joko yksinäisyydestä, tottumuksesta ja/tai seksuaalisesta vetovoimasta johtuen. Se seksuaalinen vetovoima on ihan eri asia, kuin että olisi kyse jostakin sielunkumppanuudesta. Ja elämän aikana tulet kokemaan samanlaista vetoa monia muitakin kohtaan.

Kannattaa avata silmät miettimään vähän huolettomampia vaihtoehtoja. Kyllä sitä kemiaa löytyy toimivistakin suhteista.

Tämä mies vaan sattuu olemaan semmonen et sen kans kaikki muuten onnistuu,myös sängyssä ja en oo ennen tämmöstä tunnetta tuntenu ketään miestä kohtaan. ainoa vaan tuo riitely ku mies ottaa mun sanomisista herneen nenään. itsehän en sitä aloita. nyt ei olla jopa viikkoon riidelty.

No tämä mies on joka päivä minun elämässä. Nyt kun ollaan oltu yhdessä ni ei olla riidelty lainkaan. Saadaan toistemme nauramaan ja ei välttämättä sanoja tarvita jos joku painaa mieltä,toinen tietää kysymättäkin. Mies auttaa minua,vaikka en tarveisi apua,varsinki auton kans ku hän tietää niistä enemmän. Silloin kun ei seurusteltu ja hän oli luonani niin joka aamu hän lämmitti minulle auton (jos oli pakkasta),oli puhdistanu autonki ulkoapäin ja vieny roskat ym ilman että sanoin mitään (minulle ihan uutta oli ekalla kerralla). Ja vaikka ei seurusteltu edelleenkään niin hän silti joka aamu antoi pusun poskelle (hänen herätystapa). Tuntui siltä et oltaisi yhdessä. Siitä meni jokunen viikko niin alettiin sit seurustelemaan. Ollaan kokeiltu siis n.3 kertaa seurustelua ja vaikka on menny huonosti ni ihmettelen et hän haluaa siltikin vielä yrittää et meistä tulis jotain. Meikä on vaa onnellinen kun hän saa mut joka päivä nauramaan ja ilostuttamaan,vaikka tehdään asioita mitä suhteessakin tehtiin :)

On hyvä ymmärtää, ettei ole automaattisesti olemassa mitään sielunkumppaneita. Potentiaalisia sielunkumppaneita voi olla, mutta se vaatii työtä kuten jokainen suhde. Ei se pelkkä alun tunne mihinkään kanna. Arki tulee äkkiä. Vaikka olisi miten sielunkumppani, niin asiat ei etene itsestään sadun tavalla.

Ite olisin kyllä eri mieltä sielunkumppanuudesta. Joidenkin ihmisten kanssa vaan voi melkeinpä kommunikoida pelkin mikroilmein ja molemmat tietää mitä välillä liikkuu. Muutenkin on vaivatonta uppoutua toisten sielunmaisemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Itellä on yksi tälläinen ystävä molempia sukupuolia. Muuten kanssakäyminen on sellaista perussetvimistä ja jäkittelyä ihmisten kanssa, mutta sielunkumppaneiden kanssa ei ole huolen häivää riidoista tai muusta kun tietää molemmin puolin tarkoitusperien olevan hyviä, vaikka pikkuhetken joskus saattaisikin ihmetyttää.

Siitä taas on vaikea sanoa oletteko te mimmoisia sielunkumppaneita. Riitely nyt ei ainakaan tunnu mitenkään luonnolliselta näiden sielunkumppaneiden kanssa omien kokemusteni mukaan, vaikka toisen kanssa olemmekin toisinaan myös rakastelleet.