Biisin sanojen tulkintaa,

Se on yksi näiden huonojen sanoittajien ongelma, eli ne ei saa biisin ideaa lyriikoissa esiin.
Vähän sama jos taiteilija haluaa maalata taulun pilvestä ja päätyy suttaamaan kankaan keltaisella. Varmasti siinä joku idea on mutta muille se ei aukea,

Ajattelin kappaleen kertovan uskonnollisesta tai jostain muusta yhteisöstä vieraantuneen ihmisen tuntemuksista. Kertoja ei koe enää kuuluvansa joukkoon, on "joukon kolmastoista", eikä pysty enää uskomaan sen totuuksiin ("Vaikka osaankin tämän juonen ulkoa, opetusta en vain muista"). Kertojaa ahdistaa yhteisön johtajan valta ("Nostat veitsen ilmaan, - - se lauseeni leikkaa") ja sen ristiriitaiset opit, julmaa luojaa ylistetään suurimpana rakkautena. Kertoja tietää, että on mukana viimeistä kertaa, mutta vielä kerran toistaa vanhat rituaalit tavan vuoksi.

Kuunnetuani piisiä useamman kerran alkoi tulla voimakkaammin sellainen fiilis, että kertojalla on aggressiivisia ja halveksivia fiiliksiä ryhmää tai sen johtajaa kohtaan. Hän kokee olevansa alistettuna ja vallan alla, ja halleluujat ja ylimaallista valoa hohtavat pöydät ovat pilkkaa yhtä totuutta ja itsensä jeesukseksi korottanutta porukan vallankäyttäjää kohtaan. Kun ajattelen omaa maallista vaellustani, niin tällaisia tunnelmia saattaisi nousta missä tahansa ryhmässä, jossa paine samanmielisyyteen on voimakas ja ryhmän virallista totuutta vartioi tietyt henkilöt, joko avoimesti tai piilovallalla.

suomalainen musiikki on paskaa ja tulee aina olemaankin kuten tästäkin huomataan