Lopullisesta erostani tulee tänävuonna 8v. Tapasin vuosi eron jälkeen ihmisen harrastuspiirissä. Hän hakeutui seuraani , juteltiin kaikenlaista- Kerroin eronneeni vasta ja hän kertoi hällä olevan ero vireillä. Pakenin heti paikalta, en halunnut tutustau tuohon ihmiseen. Siitä seurasi kuitenkin, että hän alkoi hakemaan seuraani enämpi ja enämpi. Kerran humalassa haukuin hänet pystyyn ja syytin puolisonsa pettämisestä, Luulin että koska haki seuraani niin oli varmaan jo pettänyt puolisoaan, En siis teidä asioita vaan oletin niin. Hän suutahti minulle. Eikä juurikaan puhuttu jos tavattiin.
Tuosta kulunut monta vuotta. Olen sairauteni vuoksi ollut melkolailla sidottu kotiin.
Olen kyllä aina silloin tällöin kuullut ystäviltäni että tuo ihminen on yksin ja oli jopa kysellyt minun kuulumisiakin.
Olen kaikille sanonut vain että pah, ei kiinnosta.
Nyt lauantaina uskaltauduin viihteelle ja hän ilmestyi ystäväni viereen kateoi minua ja kertoi miettineensä minua, ollaanhan me kuitenkin ystäviä. Johon nyökkäsin. Hänen silmät nauroi minulle ihanasti, jokin sai sisälläni heräämään ajatuksen, että onkohan tuo todellakin minusta, tällaiseta ihuonosta ihmisestä,kiinnostunut. Hän tahtoi tanssimaan.
Suostuin. Hän kertoi eronneensa jo vuosia sitten ja sanoi ihmetelleensä mihin olin kadonnut. Kerroin tilanteestani.
Hän yllätti kysymällä että minkälaiset ajatukset minulla on exästäni. Sanioin että EVVK. se on minulle kuollut ja hän tappoi minussa jotain jota en luule koskaan löytäväni takasin enkä halua puhua asiasta enempää.
Kysyin hältä minkälaiset välit hällä exänsä kanssa. Kuuleman hyvät. Hymähdin, että niinhän ne pitäiis olla mutta kaikki eivät pysty siihen, ja meidän tapauksessa, luulen, että minä en ole se joka näyttelee marttyia vaan itse petturi.
Pyysin edelleen että ei puhuttas asiasta että en halua pilata iltaani sillä.
Tanssin jälkeen hän saattoi minut ystävni luo kiitti ja poistui, eikä hakenut enää toista kertaa tanssimaan. Suuntasi askeleet monta koertaa minua kohti mutta kääntyi ja meni toisaalle.
Miten nyt pitäisi toimia kun oikeastaan olen kiinnostunut hänestä mutta kyynisen käytökseni vuoksi taisin jo toistamiseen torjua hänet.
Tuosta kulunut monta vuotta. Olen sairauteni vuoksi ollut melkolailla sidottu kotiin.
Olen kyllä aina silloin tällöin kuullut ystäviltäni että tuo ihminen on yksin ja oli jopa kysellyt minun kuulumisiakin.
Olen kaikille sanonut vain että pah, ei kiinnosta.
Nyt lauantaina uskaltauduin viihteelle ja hän ilmestyi ystäväni viereen kateoi minua ja kertoi miettineensä minua, ollaanhan me kuitenkin ystäviä. Johon nyökkäsin. Hänen silmät nauroi minulle ihanasti, jokin sai sisälläni heräämään ajatuksen, että onkohan tuo todellakin minusta, tällaiseta ihuonosta ihmisestä,kiinnostunut. Hän tahtoi tanssimaan.
Suostuin. Hän kertoi eronneensa jo vuosia sitten ja sanoi ihmetelleensä mihin olin kadonnut. Kerroin tilanteestani.
Hän yllätti kysymällä että minkälaiset ajatukset minulla on exästäni. Sanioin että EVVK. se on minulle kuollut ja hän tappoi minussa jotain jota en luule koskaan löytäväni takasin enkä halua puhua asiasta enempää.
Kysyin hältä minkälaiset välit hällä exänsä kanssa. Kuuleman hyvät. Hymähdin, että niinhän ne pitäiis olla mutta kaikki eivät pysty siihen, ja meidän tapauksessa, luulen, että minä en ole se joka näyttelee marttyia vaan itse petturi.
Pyysin edelleen että ei puhuttas asiasta että en halua pilata iltaani sillä.
Tanssin jälkeen hän saattoi minut ystävni luo kiitti ja poistui, eikä hakenut enää toista kertaa tanssimaan. Suuntasi askeleet monta koertaa minua kohti mutta kääntyi ja meni toisaalle.
Miten nyt pitäisi toimia kun oikeastaan olen kiinnostunut hänestä mutta kyynisen käytökseni vuoksi taisin jo toistamiseen torjua hänet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei nainen pää pystyyn. Kaksi sinkkua pikkuihastuu? Se on hieno kevään alku. Mitäs jos olisit itse reipas, onkisit miehen puhelinnumeron jostain ja soittaisit. Harkitse tällä kertaa etukäteen sanasi huolella. Voit pyytää anteeksi, jos pelkäät, että olit kyyninen. Mikäs sen kauniimpi anteeksipyyntö kuin soitto, jossa sanoo, että kaduttaa, kun ei tansseissa enempiä sopinut ja pyytää kahvitreffeille nyt. (Ei sinulla ole mitään menetettävää. Korkeintaan mies voi sanoa että kiitos, kahvittelu ei käy) Go for it, ja jännittävää kevättä.
Kiitos, Otan härkää sarvista, menen seuraaviin tansseihin ja haen itse. Katson miten käy,
AP. miten kävi?
en mennyt tansseihin. Onhan tässä koko kesä edessä. katsotaan sitten. Jotenkin pelottaa ajatuskin mahdollisesta uudesta suhteesta.
Ongelmasi on, että jos et ajoissa mene selvittämään asioita hänen kanssaan, tilaisuutesi voi mennä ohitse. Sinä kertana, kun sä viimein rohkaistut asiassa, hän saattakin sanoa sulle, että hän toivoi sinun osoittavan häntä kohtaan jotain muutakin tunteita kuin vain kielteisyyttä. Että hän on nykyään varattu, joten teidän suhteenne aloittaminen on liian myöhäistä vaikka se olisi voinut olla jossain aiemmassa vaiheessa totta.
Kyllä uskottomuus muuttaa ihmisen.
Uskottomuus on yksi niistä surullisista, vaikeista asioista elämässä jonka kuitenkin aika moni on joutunut kohtaamaan.
Mitä psyykkisesti terveempi ja itsetunnoltaan vahvempi ihminen on sitä paremmin toipuu ja pääsee elämään taas kiinni.
Uskottomuus tekee petturista valehtelijan, ja kukapa valehtelijaa kunnioittaisi saati rakastaisi?
kevät ja kevät tunteita, nyt liikenteeseen. Viikonloppu ja ihana ilma.
Mielenkiintoista!!
se.oli.siis.näin; sinulle tiedoksi vain, että tuo edellinen oli kyllä tarkoitettu kannustuksesksi ketjun aloittajalle.