Erosin pari kuukautta sitten poikaystävästäni ja asian käsitteleminen on hirvittävän vaikeaa. Tuntuu edelleen, että asian hyväksyminen on vaikeaa ja tunteet ovat sekaisin. Toivoisin kovasti ajatuksia kokeneemmilta.
Me ollaan noin 30-vuotiaita, mä vähän alle, mies taas vähän päälle ja yhdessä oltiin reilu vuosi. Olimme kumpikin vähän epävarmoja itsestämme ja kumpikaan ei aina tiennyt mitä elämältään haluaa. Tämä toi vaikeuksia suhteeseen, mutta toisaalta koin, että välillä jaoimme paljon ja ymmärsimme toisiamme hyvin.
Tässä pääpiirteissään meidän juttu. Mies ei ollut kai täysin yli edellisestä suhteestaan, kun tavattiin. Hän kuitenkin vaikutti rakastuneen täysin rinnoin parissa viikossa! Olin itse varovaisempi lähtemään mukaan juttuun, vaikka miehestä pidinkin paljon.
Tapailimme hetken, oli ihanaa! Olin epävarma uskaltamaan päästää ketään lähelle. Mutta sitten parin kuukauden jälkeen mies ei ollutkaan enää tunteistaan varma. Sanoin, että on varmasti sitten parempi lopettaa homma, jos hän haluaisi mahdollisesti tapailla muitakin? Muutaman viikon sisään mies kuitenkin halusi jatkaa juttua ja niinpä se jatkui. Kesällä oli mukavaa, vietimme aikaa yhdessä, tutustuimme ja mä taisin rakastua.
Viime syksy meillä alkoi olla hankalaa. Mies teki töitä paljon muualla ja koin, että me näimme harvoin. En enää kokenut itseäni tärkeäksi. Koin, ettei mun tarpeita huomioitu, vaan kaikki tuntui menevän miehen aikataulujen ja mielenkiintojen mukaan. Koin usein tulevani hylätyksi, välillä jopa liian herkästi. Pienistä asioista tuli riitaa.
Mies ei kestänyt meidän riitoja ollenkaan. Ristiriidat ahdistivat häntä ja hän koki tulevansa syytetyksi. Itse taas olen melkoisen tunteellinen ihminen ja kaikki pelko, loukatuksi tuleminen, pettymykset purkautuivat vihana ja riitoina. Mies alkoi lähes joka riidan päätteksi puhua erosta. Kerran riitelimme tyhmästä pienestä asiasta, jonka jälkeen mies ilmoitti, että hän oli jo päättänyt, että homma olisi poikki seuraavasta riidasta. Erosimme ja mä menin rikki!
Näimme joulun jälkeen ja aloimme taas "tapailla". Homma oli niinkuin ennen, mutta emme olleet virallisesti yhdessä. Mies tuntui kohtelevan mua paremmin kuin koskaan, kehui ja otti huomioon, piti hyvänä. Kuitenkin yhden illan jälkeen kun olimme olleet juhlimassa mies tokaisi, että hänellä oli parempaa seksiä exän kanssa. Tämä loukkasi mua ihan hirmuisesti, en voi kuvitella miten mies olisi voinut enää loukata pahemmin!! Sitten mies vielä päätti soittaa ex-tyttöystävälleen. Aloin itkeä ja huutaa, suutuin todella pahasti! Mies heitti mut ulos asunnosta kylmään pakkaseen. Mä menin ihan tolaltani. Miten se ihminen loukkasi mua niin pahasti? Miksi se oli niin kylmä ja välinpitämätön?
Ymmärrän, että ero oli varmasti järkevä, ei meidän juttu toiminut. Olen vaan todella loukkaantunut siihen, että jotenkin kelvannut/riittänyt. Keilailen paljon juttuja ja mietin mikä meni niin pieleen. Monessakaan jutussa mies ei ollut täydellinen, mutta pidin hänestä kovasti.
Alussa mies vaikutti olevan tunteellinen. Näin, että hän välitti minusta. Myöhemmin mies ei ehkä eää osannut/näyttänyt tunteitaan, mikä sai mut epävarmaksi. Hänen oli vaikea hyväksyä mun vihaa ja meidän riitoja. Tuntui, etten mä ollut ikinä oikeutettu suuttumaan, vaikka mua oli loukattu. Se teki mulle pahaa.
Jossain vaiheessa mies itse sanoi olevansa tunteellinen ja olihan hän herkkä. Välillä hän osasi itkeä mulle surujaan. Joskus taas mies sanoi, ettei ole varma onko hänellä tunteita ollenkaan?
Nään näistä edelleen paljon unia. Näen myös painajaisia miehestä ja sen exästä. Välillä unissa on myös miehen uusi tyttö.
Me ollaan noin 30-vuotiaita, mä vähän alle, mies taas vähän päälle ja yhdessä oltiin reilu vuosi. Olimme kumpikin vähän epävarmoja itsestämme ja kumpikaan ei aina tiennyt mitä elämältään haluaa. Tämä toi vaikeuksia suhteeseen, mutta toisaalta koin, että välillä jaoimme paljon ja ymmärsimme toisiamme hyvin.
Tässä pääpiirteissään meidän juttu. Mies ei ollut kai täysin yli edellisestä suhteestaan, kun tavattiin. Hän kuitenkin vaikutti rakastuneen täysin rinnoin parissa viikossa! Olin itse varovaisempi lähtemään mukaan juttuun, vaikka miehestä pidinkin paljon.
Tapailimme hetken, oli ihanaa! Olin epävarma uskaltamaan päästää ketään lähelle. Mutta sitten parin kuukauden jälkeen mies ei ollutkaan enää tunteistaan varma. Sanoin, että on varmasti sitten parempi lopettaa homma, jos hän haluaisi mahdollisesti tapailla muitakin? Muutaman viikon sisään mies kuitenkin halusi jatkaa juttua ja niinpä se jatkui. Kesällä oli mukavaa, vietimme aikaa yhdessä, tutustuimme ja mä taisin rakastua.
Viime syksy meillä alkoi olla hankalaa. Mies teki töitä paljon muualla ja koin, että me näimme harvoin. En enää kokenut itseäni tärkeäksi. Koin, ettei mun tarpeita huomioitu, vaan kaikki tuntui menevän miehen aikataulujen ja mielenkiintojen mukaan. Koin usein tulevani hylätyksi, välillä jopa liian herkästi. Pienistä asioista tuli riitaa.
Mies ei kestänyt meidän riitoja ollenkaan. Ristiriidat ahdistivat häntä ja hän koki tulevansa syytetyksi. Itse taas olen melkoisen tunteellinen ihminen ja kaikki pelko, loukatuksi tuleminen, pettymykset purkautuivat vihana ja riitoina. Mies alkoi lähes joka riidan päätteksi puhua erosta. Kerran riitelimme tyhmästä pienestä asiasta, jonka jälkeen mies ilmoitti, että hän oli jo päättänyt, että homma olisi poikki seuraavasta riidasta. Erosimme ja mä menin rikki!
Näimme joulun jälkeen ja aloimme taas "tapailla". Homma oli niinkuin ennen, mutta emme olleet virallisesti yhdessä. Mies tuntui kohtelevan mua paremmin kuin koskaan, kehui ja otti huomioon, piti hyvänä. Kuitenkin yhden illan jälkeen kun olimme olleet juhlimassa mies tokaisi, että hänellä oli parempaa seksiä exän kanssa. Tämä loukkasi mua ihan hirmuisesti, en voi kuvitella miten mies olisi voinut enää loukata pahemmin!! Sitten mies vielä päätti soittaa ex-tyttöystävälleen. Aloin itkeä ja huutaa, suutuin todella pahasti! Mies heitti mut ulos asunnosta kylmään pakkaseen. Mä menin ihan tolaltani. Miten se ihminen loukkasi mua niin pahasti? Miksi se oli niin kylmä ja välinpitämätön?
Ymmärrän, että ero oli varmasti järkevä, ei meidän juttu toiminut. Olen vaan todella loukkaantunut siihen, että jotenkin kelvannut/riittänyt. Keilailen paljon juttuja ja mietin mikä meni niin pieleen. Monessakaan jutussa mies ei ollut täydellinen, mutta pidin hänestä kovasti.
Alussa mies vaikutti olevan tunteellinen. Näin, että hän välitti minusta. Myöhemmin mies ei ehkä eää osannut/näyttänyt tunteitaan, mikä sai mut epävarmaksi. Hänen oli vaikea hyväksyä mun vihaa ja meidän riitoja. Tuntui, etten mä ollut ikinä oikeutettu suuttumaan, vaikka mua oli loukattu. Se teki mulle pahaa.
Jossain vaiheessa mies itse sanoi olevansa tunteellinen ja olihan hän herkkä. Välillä hän osasi itkeä mulle surujaan. Joskus taas mies sanoi, ettei ole varma onko hänellä tunteita ollenkaan?
Nään näistä edelleen paljon unia. Näen myös painajaisia miehestä ja sen exästä. Välillä unissa on myös miehen uusi tyttö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.