Sain selville mieheni uskottomuuden kuukausi sitten. Sen jalkeen olemme puhuneet ja puhuneet.
Tiedan, etta han todella yrittaa minun ja lasten parasta ja katuu kovasti tekojaan.
Yhdessa olemme kayneet lapi syita ja seurauksia mitka johtivat uskottomuuteen.
Rakastan miestani ja haluan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen.
Mutta milloin oloni alkaa helpottua?
Itken, valvon ja ruoka ei maistu. Ilo elamasta on havinnyt.
Tiedan, etta han todella yrittaa minun ja lasten parasta ja katuu kovasti tekojaan.
Yhdessa olemme kayneet lapi syita ja seurauksia mitka johtivat uskottomuuteen.
Rakastan miestani ja haluan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen.
Mutta milloin oloni alkaa helpottua?
Itken, valvon ja ruoka ei maistu. Ilo elamasta on havinnyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
helpottaa kyllä ajan kanssa mutta ei koskaan unohdu.ja tulet aina epäilemään
Voiko epailyksen kanssa elaa tasapainoista elamaa?
Kuukausi on hyvin lyhyt aika järkytyksessä, ajattele muita pahoja asioita elämässä, kuolemaa, avioeroa, yllättäviä työttömäksijäämisiä, raiskauksia.
Siihen menee aikaa ja nyt paljon riippuu miehestäsi, haluaako hän todella olla tukenasi ja kestää huonot hetket, haluaako hän "ansaita" luottamuksesi takaisin. Teillä molemmilla on vaikea tie eteenpäin, mutta jos onnistutte, se on ollut sen arvoista.
tätä.
Itse jouduin pohtimaan ko. asiaa, kun rakastuin toiseen mieheen, vaikka omani kanssa asiat olivat oikein hyvin. En kadu tekojani, seksiä suhteeseen ei silti liittynyt. Voin vain todeta, etten olisi sen huonompi ihminen, vaikka olisikin liittynyt! En kokisi olleeni uskoton yhtään sen enempää seksin kanssa kuin ilman sitä. Ehkä tuon tuhottoman tunteiden palon seksi olisi sammuttanut ja olisi ollut helpompi elää. Siis ehkä. Toisen ehkän takia päätimme olla "vain" ystäviä: Seksi olisi sittenkin saattanut olla ihanaa eikä siitä haluaisi luopua ja kaikki asiat olisivat menneet entistä enemmän sekaisin.
Mieheni on kyllä vaistonnut, ettei kaikki ole ollut kohdallaan lähes kahteen vuoteen, muttei hienotunteisesti ole kysynyt mitään. Onneksi! Olen itkenyt tuon toisen miehen kanssa "selvitellessä" asioita, jotka eivät ole tulleet selvemmiksi. Olen valvonut lukuisia öitä ja ollut aivan puhki eikä ruokakaan maittanut muutamaan kuukauteen. Jokapäivä hoen itselleni "kaikki on hyvin" niinkuin onkin, vaikkei siltä tunnu! Uskon että aika parantaa. Pystyn myös kunnioittamaan itseäni siksi, etten ole vuodattanut tuskaani mieheni harteille, koska se vain pahentaisi kaikkea. Yksinkertaisesti kaikelle ei ole olemassa syitä tai jos on ja ellei
itsekään ymmärrä mistä johtuu niin miksi niitä pitäisi puida kumppanin kanssa? Ihan turha kuvitella, että se auttaisi asiaa.
Minun vain taytyy kayda asiat lapi uudelleen ja uudelleen. Puolisosi on pystynyt pitamaan pahan olon sisallaan, mutta minun on tiedettava missa mennaan.
Han tapaili toista naista puoli vuotta ja tekstiviestien perusteella jotka olen lukenut hanen puhelimestaan mukana oli kiintymysta ja tunnetta. Pystyyko han paasemaan lopullisesti tuosta toisesta naisesta.
vain itseäsi tarkkailemalla miestäsi ja hänen viestejään. Sinun ei todellakaan tarvitse tietää viestien sisältöä, ei liioin sitä mitä tunteita miehelläsi on tuota toista naista kohtaan. Ainoa asia, johon tarvitsee keskittyä on sinun ja miehesi välinen suhde eikä siitä tule mitään jos sotket miehesi ja muiden ihmisten tunteita siihen sekaan.
Puolisoni ei ole tottunut ilmaisemaan tunteitaan ja se on onni. Mitä enemmän minulla on ollut salaperäisiä poissaoloja sitä enemmän hän on huomioinut minua. Täytyy sanoa, ettei meiilä kummallakaan ole helppoa ollut, mutta paljon parempi antaa toiselle täysi vastuu itsestään eikä puuttua hänen tekemisiinsä millään tavoin. Se on vaikeampaa kuin asioihin puuttuminen, mutta pidemmällä tähtäimellä kannattaa.
Miehestäsi en tiedä, mutta itse tuskin koskaan pääsen "lopullisesti eroon" tuosta toisesta miehestä. Mitään yhtä ristiriitaista en ole elämässäni kokenut ja toivottavasti en enää koe.