Lääkkeet!!!

Kai se on. Itse halusin kuolla ennen eroa, mutta hain apua muutamasta eri paikasta ja selvisin pahimman yli. Apua löytyy: terveyskeskus, työterveyshuolto, seurakunnat, eroryhmät jne. Yksi tai kaksi luotettavaa kaveria, joille voi avautua. Tsemppiä. Selviät kyllä!

Jos on satuttanut itensä erossa pahasti ei varmaan ole outoa, että haluaa kuolla. Itselläkin se on käynyt mielessä monesti. Mutta kannattaa mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa. Kuolema on lopullinen ja sitten ei voi enää edessä olla mitään uusia iloisia asioita, joita kai joskus tulee, niin minulle ainakin on väitetty, siitä en vielä voi olla varma.

Muista, että yksikään ihminen ei ole kuolemasi arvoinen. Sattuu ihan s....nasti vähän aikaa, mutta kokemuksesta sanon, että menee ohi ilman purkkeja tai pulloja.

On joskus. Silloin, kun sinun psyykessäsi on jokin arka kohta, jota mielesi ei ole käsitellyt ja vahvistanut.

Kyllä on. Syön masennuslääkkeitä neljättä vuotta. Ikävöin omaa perhettä ja puolisoa aika paljon vieläkin, eli eivät auta kovin hyvin. Minun kai pitäisi unohtaa koko se kaikki, sillä tulin petetyksi rankasti eikä kaipaukseni ole millään tavalla sen arvoinen asia.

Ei elämä saa loppua eron takia. Jos on lapsia, molempien vanhempien tulee olla lastensa kanssa, vuorotellen. Siis jos kaikki muuten on hyvin, ja lapset on turvassa. Kyllä aikuisen pitää erosta toipua, jos ei, niin sitten apua hakemaan.

Olen eronnut muutama kuukausi sitten. Olosuhteiden pakosta asumme vielä yhdessä hetken aikaa. Olo on niin kamala ja elämä täysin pysähtynyt. Päivät menee sumussa. Ikävöin miestäni, kosketusta, keskusteluja, ihan kaikkea! Suhteemme oli haastava uusioperhe eikä mies enään jaksanut. En tiedä olinko itsekkään onnellinen,. vai oliko siihen arkeen vain hukkunut. mutta nyt erotessa muistaa vain hyvät asiat. Näihin. itsesyytöksiin hukkuu. Tuntuu, ettei jaksa millään tätä elämää enään. Mutta lasten takia on pakko koittaa mennä päivästä toiseen. Miten ihmeessä tästä selviää..

Ei ole normaalia haluta kuolemaa eron takia! Eikä ole normaalia surra vuosikausia mennyttä parisuhdetta. Olen läheisriippuvainen enkä silti ikävöinyt puolisoita kuin muutaman kuukauden, vaikka olin joka kerta ollut monta vuotta yhdessä. Ehkä sinulla on jokin henkinen sairaus joka saa sinut tuntemaan noin. Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon tai kriisiapuun ja sovi jutteluaika, jotta saat apua. Ilman lääkkeitä pystyy hyvin selviämään. Minäkin pystyin vaikka oli pitkät kauheat erohelvetit lasten pallotteluineen ja uhkailuineen. Mutta jos on pahoin henkisesti sairas, lääkkeet voivat tietenkin auttaa. Mutta ei lääkkeitten varaan pidä elämäänsä jättää, jos jonkin oireyhtymän kurissa pito ei siihen pakota.

vittuja on maailma pullollaan, joten on älytöntä hautoa tuollaista. Kolmas liitto menossa, eka ero otti kipeetä, kun liitto kesti 20v, sen jälkeen ei enää, toinen helppo, huomasin että huorahan tuo on.. nyt on kaikki ok, ihana nainen rinnalla..elämä on ihanaa, jo 10v :)

Ei ole. Itsemurha-ajatukset eivät koskaan ole normaaleita. Kannattaa hakea apua.

Jotkut haluavat kuolla ilman eroakin. Kuolemanhalu ei koskaan ole normaalia.

Jotkut huokaisevat helpotuksesta eron jälkeen. Niin tein itsekin aikoinaan. Sain viimein nukkua rauhassa, herätä rauhassa, katsoa telkkarista, mitä halusin, sain käyttää rahani itse, sain tulla töistä kotiin pelkäämättä, mikä kotona odottaa jne.

Jos haluaa kuolla avioliiton aikana, ennen eroa tai eron jälkeen tai muuten vaan, pitäisi kuitenkin lähteä hakemaan apua. Kuolemaan tai elämään.