Dorji Batomunkuev on 20-vuotias venäläinen varusmies Ulan-Uden kaupungista. Hänet kutsuttiin palvelukseen 2013 marraskuussa. Hän haavoittui vakavasti helmikuussa Debaltseven taisteluissa, joissa Venäjän viides panssarivaunuprikaati taisteli separatistien rinnalla Ukrainan hallituksen joukkoja vastaan.
Venäjä kiistää lähettäneensä joukkojaan Ukrainaan. Royal United Services Institute -ajatushautomon tuoreen selvityksen mukaan Venäjä on lähettänyt useita joukko-osastoja Ukrainaan. Tammikuussa venäläisjoukkojen määrä oli Ukrainassa jopa 10 000.
Batomunkuev kertoo, kuinka hänen alueellaan muodostettiin erillinen panssarivaunupataljoona, joka koostui sopimussotilaista.
– Meille sanottiin, että menemme harjoittelemaan, mutta me tiesimme mihin olimme oikeasti menossa – Ukrainaan.
– Joidenkin panssarivaunujen numerot ja tunnukset maalattiin yli ja joukko-osastotunnuksemme sekä arvomerkkimme poistettiin, jotta voisimme naamioitua, Batomunkuev sanoo Novaja Gazetalle.
Batomunkuev huomasi olevansa Ukrainassa nähtyään tieviittoja, joissa luki Donetsk.
– Hups, olemme Ukrainassa. Kurkkasin ulos ajoneuvon luukusta nähdäkseni kaupungin. Se oli kaunis kaupunki.
Batomunkuev kuunteli tovereidensa kanssa Radio Sputnikia, jonka lähetyksessä keskusteltiin siitä, onko Ukrainassa venäläisjoukkoja.
– Lähetyksessä keskustelleet vieraat kiistivät tämän. Me katsoimme toisiamme ja totesimme ”niin varmaan”.
Debaltseven kaupungin hallinnasta taisteltiin rajusti alkuvuonna. Batomunkuevin mukaan heille ei kerrottu, että hänen yksikkönsä osallistuisi taisteluihin.
– Meille ei selitetty mitään, mutta me ymmärsimme: ketään ei saa päästää ulos. Kaikki ulos yrittävät ammuttaisiin kuoliaaksi.
Dorji Batomunkuev ei henkilökohtaisesti taistellut separatistien mukana, mutta muistaa erään läheltä piti -tilanteen, jossa hänen yksikkönsä melkein ampui samalla puolella taistelevia separatisteja.
– Separatistit eivät kertoneet meille liikkeistään. Separatistit ovat outoja tyyppejä. He tulittavat ja tulittavat ja lopettavat yhtäkkiä. Heidän toimensa eivät ole organisoituja eikä johdettuja.
– En ole ylpeä siitä, mitä tein, että tuhosin… tapoin ihmisiä. Toisaalta olen helpottunut muistaessani, että tein sen rauhan ja siviilien vuoksi. Mutta en ole ylpeä siitä, että ammuin ja osuin.
Venäjä kiistää lähettäneensä joukkojaan Ukrainaan. Royal United Services Institute -ajatushautomon tuoreen selvityksen mukaan Venäjä on lähettänyt useita joukko-osastoja Ukrainaan. Tammikuussa venäläisjoukkojen määrä oli Ukrainassa jopa 10 000.
Batomunkuev kertoo, kuinka hänen alueellaan muodostettiin erillinen panssarivaunupataljoona, joka koostui sopimussotilaista.
– Meille sanottiin, että menemme harjoittelemaan, mutta me tiesimme mihin olimme oikeasti menossa – Ukrainaan.
– Joidenkin panssarivaunujen numerot ja tunnukset maalattiin yli ja joukko-osastotunnuksemme sekä arvomerkkimme poistettiin, jotta voisimme naamioitua, Batomunkuev sanoo Novaja Gazetalle.
Batomunkuev huomasi olevansa Ukrainassa nähtyään tieviittoja, joissa luki Donetsk.
– Hups, olemme Ukrainassa. Kurkkasin ulos ajoneuvon luukusta nähdäkseni kaupungin. Se oli kaunis kaupunki.
Batomunkuev kuunteli tovereidensa kanssa Radio Sputnikia, jonka lähetyksessä keskusteltiin siitä, onko Ukrainassa venäläisjoukkoja.
– Lähetyksessä keskustelleet vieraat kiistivät tämän. Me katsoimme toisiamme ja totesimme ”niin varmaan”.
Debaltseven kaupungin hallinnasta taisteltiin rajusti alkuvuonna. Batomunkuevin mukaan heille ei kerrottu, että hänen yksikkönsä osallistuisi taisteluihin.
– Meille ei selitetty mitään, mutta me ymmärsimme: ketään ei saa päästää ulos. Kaikki ulos yrittävät ammuttaisiin kuoliaaksi.
Dorji Batomunkuev ei henkilökohtaisesti taistellut separatistien mukana, mutta muistaa erään läheltä piti -tilanteen, jossa hänen yksikkönsä melkein ampui samalla puolella taistelevia separatisteja.
– Separatistit eivät kertoneet meille liikkeistään. Separatistit ovat outoja tyyppejä. He tulittavat ja tulittavat ja lopettavat yhtäkkiä. Heidän toimensa eivät ole organisoituja eikä johdettuja.
– En ole ylpeä siitä, mitä tein, että tuhosin… tapoin ihmisiä. Toisaalta olen helpottunut muistaessani, että tein sen rauhan ja siviilien vuoksi. Mutta en ole ylpeä siitä, että ammuin ja osuin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksi tuhansista. Moni on palannut sinkkiarkussa.
Näitä tulee lisää.
Tämä lienee se siperialainen panssarijoukko.
ennenkin. Kun otetaan joukkoja eri puolilta valtavaa maata, ei tappiot pääse keskittymään yhdelle alueelle. Venäjän armeijassa on tunnetusti suuri rauhan ajan kuolleisuus.
Seuraavaksi ovat vuorossa mongoolit. Niitä voi olla vaikea väittää ukrainalaisiksi.
Venäläiset uskovat kaikkeen, mitä Kremlin propaganda syöttää.
Ryssä häviää sukupuuttoon